Tiesitkö myös, että heimon elintila vähenee vähenemistään? Ei liene kovin vaikeaa arvata, että mikä laji on gibbonit tähän pulaan saanut.
Tätä ja muita haastavia ympäristöaiheita käsitellään Broken Rulesin työstämässä Gibbon: Beyond the Trees -pelissä.
Tarina perheestä
Jo ensi hetkistä on selvää, että kyseessä ei ole se iloisin ja kepein kokemus. Gibbon: Beyond the Trees kertoo tarinaa gibboniperheestä keskittyen yhteen sen jäseneen, joka suuntaa kohti tuntemattomia maisemia.
Homman nimenä on ohjata ihmisapinaa vasemmalta oikealle yksinkertaisten kontrollien avulla. Etenemiseen tarvitaan käytännössä kahta olkapainiketta. Oikeanpuolimmaista painamalla liikutaan automaattisesti oksista toiseen ja sopivassa kohdin irti päästämällä hypätään kaaressa seuraavaa kiintopistettä kohti. Vasen olkapanike puolestaan saa gibbonin kävelemään maan kamaralla sekä hyppäämään päästämällä napista irti. Yksinkertaista kuin mikä.
Lisäksi yhdellä napilla tiputtaudutaan alas ja toisella heitetään ilmassa volttia lisävauhdin saavuttamiseksi. Selkeästi suurin osa ajasta menee kuitenkin olkapainikkeita painellen ja irti päästäen.
Eteneminen on käytännössä kuin automaattista, sillä edes analogitattia ei tarvita oikean suunnan antamiseksi. Ohjaaminen on jopa mobiilipelimäisen simppeliä, mutta vauhdin saaminen ja korkeuksiin pääseminen vaatii hyvää ajoitusta ja myös hitusen onnea.
Minimaalista kaikinpuolin
Pelin pääasiallisena viihdyttimenä on tarinatila, joka kertoo noin tunnin pituisen tarinan yhden gibboniperheen näkökulmasta. Matka alkaa vehreästä ja kuvankauniista viidakkounelmasta, mutta koska kerrottavana on tarina, ei asiantila pysy mukavan leppoisana kovin pitkään.
Koko peli on käytännössä matkaamista vasemmalta oikealle. Välillä kapulaa rattaisiin isketään suurilla rotkoilla, vyöryvillä jokimaisemilla ja muilla laakeilla esteillä, joiden yli pitäisi päästä tipahtamatta kohti kuolemaa. Rotkon pohjalle eksymistä haluaa välttää myös sen takia, että lataustauot ovat tässä kohdin hitusen liian pitkät.
Onneksi sanattomasti kerrottu tarina on toimiva, jopa koskettava. Perin arvattava, mutta koskettava.
Helponpuoleisen tarinatilan vastapainona on Liberation-moodi, jossa on tehtävänä pelastaa eläimiä vankeudesta. Homman nimenä on osua ohjattavalla hahmolla erilaisiin häkkeihin, jotta erilaiset olennot saadaan takaisin vapauteen pois kaltereiden takaa. Homma osoittautuu yllättävän vaikeaksi, sillä vankirakennelmat voivat olla korkealla talojen huipuilla ja kaukana maan tasalla, toisinaan jopa heti peräjälkeen.
Kaikkien otusten vapauttaminen ei noin vain onnistu, mutta oletettavasti joka ikiseen tavoitteeseen osuminen ei liene tarpeenkaan. Kunhan jossain kohti saa tarpeeksi eläimiä vapauteen. Pelimoodin maasto on kierrätetty tarinatilasta ja pelaajan mokatessa palataan takaisin päävalikkoon. Kohtuullista viihdettä, mutta sen pariin ei tee mieli palata muutamien kertojen jälkeen.
Viidakkokirja diashow'na
Ulkoasultaan Gibbon: Beyond the Trees on kahtiajakoinen teos. Käsin piirretyt maisemat ovat varsin mukavan näköisiä, mutta samoja puita sekä muita rakennelmia kierrätetään huolella. Asiaa ei välttämättä huomaa, ellei siihen erikseen kiinnitä huomiota. Ainakin Switch-versiossa kaiken näkyvän päällä näyttäisi olevan jonkin sortin suttuinen filtteri, mikä saa yksityiskohdat näyttämään vähemmän näyttäviltä.
Tekniseltä puoleltaan Gibbonille ei voi antaa täysiä pisteitä. Peli nimittäin nykii ja paukkuu sekä televisioruudulta että Switchin omalta näytöltä pelattaessa. Useimmiten ruudupäivityksen kärsiminen ei häiritse paljoa, mutta Liberation-pelimuodossa eteneminen muuttuu pahimmillaan sellaiseksi diashowksi, että pelaaminen on käytännössä mahdotonta.
Vaikeustaso etenkään tarinatilassa ei ole kovin vaikea, vaan nimikkeen pystyy kyllä pelaamaan läpi noin tunnissa. Muutamat haastavat kohdat eivät pidättele pitkään. Musiikkipuoli puolestaan toimii mallikkaasti pelin tunnelmaan sopivasti, mutta kovin paljoa siitä ei jää mieleen konsolin sammuttua.
Ihminen on julma olento
Peli nostaa gibbonit valokeilaan ja nostattaa huomiota sille, että lajin elinolosuhteet huononevat alati. Ollaan hyvällä asialla, minkä lisäksi tarina itsessään on myös koskettava. Harmillisena miinuksena on toki se, että pelillisesti nimike ei tarjoa paljoa.
Jos tekninen suoritus olisi parempi, siunaantuisi neljä tähteä arvosanaksi. Kyllä tätä silti kehtaa suositella kokeiltavaksi. Hyvällä asialla kun ollaan.
