Mitä jos golf olisikin kiinnostavaa?

Golf-peli ihmiselle, jotka vihaavat golfia. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka laji ei herätäkään minussa noin vahvaa tunnereaktiota. Ensikosketus fysiikkapohjaiseen What the Golfiin nostattaa suupieliä ylöspäin ja kysymysmerkkejä pään yläpuolelle. Mitä ihmeen golfia?

Lintulajien koko kirjo

Tanskalaisen Tribandin kehittämä parodia ikivanhasta eliittiurheilusta julkaistiin yhtenä monista Apple Arcaden lanseerauspeleistä. What the Golf erottuu valikoimasta ensisijaisesti värikkään sarjakuvamaisen ulkoasunsa avulla, mutta homman todellinen pihvi on hullunkurinen, ajoittain jopa absurdi huumori. Golfaaminen ei ole ikinä ollut yhtä yllättävää: Harvemmin itse pallo päätyy koloon, vaan lyötävänä ovat mitä omituisemmat esineet golfaajasta aina omakotitaloon. Lajin perusmääreet – viheriön, lipun ja tiiauspaikan – tunnistaa, mutta muiden ominaispiirteiden ja varsinkin pelaajan odotusten kanssa pelleillään joka radalla.

Koko kampanjan keskiössä on omituinen laboratorio. Laitos on jaettu alueittain golf-ratoihin, jotka läpäistyään aukeaa ovi uudelle osastolle. Aluksi hakataan palloa oikealla viheriöllä, vähän ajan päästä ollaan avaruudessa, ja tuleepa vastaan useita hatunnostoja tunnetuille pelisarjoille Mariosta Superhotiin. Sanaleikit, hölmöt vitsit ja ärsyttävyyteen asti pirteä taustamusiikki rytmittävät touhua. Kentät ovat lyhyitä pyrähdyksiä, joiden läpäisy ei usein vaadi montaa yritystä taikka edes minuuttia pelikellosta. Mobiilipelaamiselle tyypilliseen tapaan kampanjaan ei tarvitse keskittyä pitkäjännitteisesti – ja What the Golf toimiikin parhaiten lyhyissä erissä.

Nyt meni karheikkoon

Yksinkertaisten kontrollien ansiosta nimike soveltuu loistavasti kosketusnäytöille, vaikka hiiri sekä konsoliohjainkin ajavat asiansa. Nuolimainen mittari osoittaa lyönnin suunnan ja voiman. Mitä punaisemmaksi osoitin muuttuu, sitä kovempaa pelattava objekti lähtee. Ja kuten sanottua, hyvin harvoin kyseinen objekti on golf-pallo. Aluksi huvittavat konseptit naurattavat ääneen, mutta kymmenistä ja taas kymmenistä radoista koostuva yksinpelin taso notkahtaa hieman alun yllätysmomentin jälkeen.

On ymmärrettävää, etteivät kaikki ideat toimi, sillä kenttiä on todella paljon. Silti osa urheiluteemaisista yrityksistä tuntuvat väkisin väännetyiltä: aitajuoksijan hyppyyttäminen läpi 2D-juoksuradan ei vain ole yhtä tyydyttävää kuin golf-pallon saaminen lipulle. Kaikilla kentillä on perushaasteen lisäksi pari muuta variaatiota, joten samoihin ympäristöihin on palattava pariin kertaan läpäistäkseen koko pelin. Kaikkien tavoitteiden suorittamisesta saa kruunu-merkin koristamaan kenttäikonia. Tarjolla on myös päivittäisiä haasteita, joissa vähiten lyöntejä käyttänyt palkitaan listan kärkipaikalla.

Urheiluhullu

Fysiikkapohjainen pelimoottori taipuu moneen. Simppelin toimiva grafiikka esittelee törmäysfysiikoita kissojen ja räjähtävien tynnyreiden sekasotkussa, jossa ketjureaktiot saavat aikaan vääriä lopputuloksia. Epäonnistumisesta ei rankaista, vaan kenttiä saa yrittää niin monta kertaa kuin haluaa. Toisaalta huipputuloksia ei myöskään kirjata ylös. What the Golf on oppikirjaesimerkki kasuaalipelaamisesta: helppoa oppia, toimii lyhyissä erissä ja hauskuttaa muistettavien kontrollien ansiosta. Arvostelussa ollut PC-versio toimii myös, mutta nimike maistuu parhaiten mobiilimuodossa vaikkapa työmatkan viihdykkeenä.

Nimestään huolimatta golf-aiheiset ideat ovat kuitenkin loppuneet jossain vaiheessa kesken, sillä urheilemaan pääsee yli lajirajojen. What the Golf aloittaa vahvasti, kunnes väkinäisyys alkaa paistaa enemmän ja enemmän kenttävalikoimasta läpi. Käteen jää mailan lisäksi kekseliäät kentät, parit kunnon naurahdukset ja pienoinen pettymyksen tunne.

Mitä. Ihmeen. Golfia?

Kirjaudu kommentoidaksesi