Bensaa suonissa

Ratamoottoripyöräily on kiinnostavampaa kuin Formula 1. Moottoripyörien sama teholuokka takaa sen, että tekninen osaaminen ja taito näyttelevät siinä suurempaa osaa kuin formuloissa. MotoGP-kilpailut ovat myös kiinnostavampia kuin vaikkapa niin ikään ajopelien samaan tehoon perustuvassa NASCAR-vakioautosarjassa. Tämä johtuu siitä, etteivät radat ole tylsiä ja tapahtumaköyhiä ovaaleja, vaan taitoja koettelevia ja haastavia kokonaisuuksia.

Eipä ihme, että laji nauttii suuresta suosiosta ympäri maailmaa. Capcom on jo julkaissut muutaman MotoGP-pelin, mutta vasta tähän uusimpaan on panostettu toden teolla. Petrauksesta kielii muun muassa uusi uratila, joka on moottoripyöräpelien kattavin tähän asti. Kokonaisuutta on lisäksi rukattu realistisempaan ja vähemmän kolikkopelimäiseen suuntaan. Uudistukset menevät tosin valitettavasti poskelleen, sillä niitä ei ole joko mietitty loppuun tai tehty kunnolla.

Virtuaaliporkkanoita

MotoGP 09/10:n uratila on puuduttava, sillä siinä pitää ajamisen lisäksi huolehtia sponsorisopimuksista ja muusta sälästä. Tässä ei muuten olisi mitään pahaa, mutta ratojen ulkopuolista maailmaa ei ole toteutettu kovin hyvin. Niinpä uratila kuluukin enimmäkseen valikoissa, joka ei tämän tyyppisissä vauhdikkaissa peleissä ole mitenkään hauskaa. Pelaajalle yritetään kyllä heittää porkkanoita, kuten lisäpisteiden saaminen tietyn huippunopeuden saavuttamisesta, mutta tämäkään ei jaksa kiinnostaa kovin pitkään.

Niinpä pelaaja palaa mielellään perinteisen kausitilan pariin. Siinä pääsee osallistumaan kaikkeen tarpeelliseen, eli harjoituksiin, aika-ajoihin ja itse kilpailuihin. Ylimääräinen heitetään romukoppaan. Erityistä kiitosta ansaitsee renkaiden kuluminen kilpailujen aikana. Liian aggressiivinen ajotyyli johtaa siihen, että jarruttaminen vaikeutuu ja pito huononee. Tämä johtaa jarruttamisen vaikeutumiseen ja ylipäätään huonompaan pitoon. Se pitää pelaajan jatkuvasti varpaillaan, eikä keskittymiskyky harpaannu.

Lisää mannaa löytyy verkkopelistä, jota voi tahkota maksimissaan 20 pelaajan voimin. Näin suurta samanaikaista pelaajamäärää en tosin koskaan löytänyt, mutta homma toimii pienemmälläkin joukolla. MotoGP 09/10:n nettipelin parasta antia on sen tekninen toteutus. Peli ei töki, vaikka ruudulla huristelisi useampikin ajokki. Lisäksi Capcom päivittää ilmaiseksi ajajia ja ratoja. Nämä ovat ominaisuuksia, joista monet pelinkehittäjät voisivat ottaa oppia.

Nuorallatanssia

Kehuista huolimatta on sanottava, että MotoGP 09/10:n suurin ongelma on pelattavuus. Se ei kovasta yrityksestä huolimatta tunnu löytävän tasapainoa viihdyttävyyden ja realismin väliltä. Tekijät ovat päätyneet ratkaisuun, jossa pelaajan on pakko aloittaa alemmista moottoriluokista. 125-kuutioisilla ruohonleikkureilla huristeleminen turhauttaa, kun tarjolla olisi miehekkäämpiäkin menopelejä. MotoGP 09/10 on suunniteltu siten, että pelimuotoja pitää tahkota alemmilla moottoriluokilla, että tehokkaammat pyörät avautuvat pelattaviksi. Palkitsevaa ehkä aloittelijoille, mutta vain heille. Kokeneilla konkareilla sen sijaan palavat päreet.

Ajamisesta jää ylipäätään vaikutelma, että tekijät ovat yrittäneet muuttaa peliä realistisemmaksi, mutta samalla halunneet olla suututtamatta sunnuntaiajelijoita. Tuloksena on ajomalli, joka on samaan aikaan liian helppo ja liian vaikea. Korkeimmassa moottoriluokassa saa vetää hampaat irvessä. Yksikin ajovirhe maksaa kilpailun, vaikka se johtuisikin linjalle tämän tästä tuppautuvan tekoälyn toilailusta. Alemmilla tehoilla voittaminen on sen sijaan liian helppoa.

Ylimääräinen kädenojennus aloittelijoille on pelaajan käytettävissä oleva tieto. Perusasetuksilla ruutu on täynnä kaikenlaista mittaria aina pelikellosta lähtien. Radalle on lisäksi piirretty värikäs viiva, joka näyttää oikean ajolinjan ja suositellut jarrutuskohdat. Kaikeksi onneksi ylimääräisen tilastosaasteen saa kytkettyä pois päältä. Edellinen pätee myös taustalla jyskyttävään kaameaan ääniraitaan, joka yrittää parhaansa mukaan rikkoa keskittymisen. Valitettavasti pelihalleista tutusta innokkaasta miesäänestä, joka kannustaa pelaajaa hyvien suoritusten jälkeen, ei pääse ollenkaan eroon. Onneksi edes moottorien äänet ovat kohdallaan.

Paljon puhetta, vähän villoja

Kattava valikoima ajajia tasapainottaa jonkin verran pelattavuuden puutteita. Ajurin ja moottoripyörän valinta määrittelee, keskittyykö nopeuteen ohjattavuuden kustannuksella, tekeekö päinvastoin vai haluaako tasapainoisemman vaihtoehdon. Suomalainen Mika Kalliokin on mukana, vaikka ajajat eivät persoonallisuuksiensa puolesta erotukaan toisistaan. Kaikki ajavat samalla tavalla ja kuminauhatekoäly pitää pelaajat tiiviisti toistensa tuntumassa. Tämä on pettymys ja imee yksinpelistä loputkin mehut.

Muutenkin ratamoottoripyöräilyn ystävälle jää vaikutelma, että jokin meni vikaan. MotoGP 09/10 näyttää ja kuulostaa kohtalaiselta, eikä pelattavuuskaan ole kammottavalla tasolla. Silti tulee mieleen, että pelin kaikki osa-alueet olisi voitu toteuttaa paremmin. Tällaisenaan Capcomin julkaisu tasapainottelee liikaa viihdyttävyyden ja realismin välillä, ja sortuu siksi omaan näppäryyteensä. MotoGP 09/10:ssä riittää kyllä pelattavaa, mutta vaivannäkö ei ole lopputuloksen arvoinen.