Wiin julkaisupeli Red Steel sai ristiriitaisen vastaanoton, sillä paikoin epätarkka ja vaikeaselkoinen ohjaus ei miellyttänyt liikkeentunnistusta odottaneita FPS-tahkoajia. Ubisoftin julkaisema peli sisälsi kuitenkin paljon hyvää, ja se antoi lisäksi ensimmäisiä viitteitä siitä, kuinka Wiin ohjausta voitaisiin hyödyntää ankarissa toimintapeleissä.

Ensimmäisen osan tarinan ja hahmot unohtava Red Steel 2 puolestaan näyttää, kuinka liikkeentunnistusta parantavaa MotionPlus -lisäpalikkaa voidaan hyödyntää saman genren tuotoksissa mahdollisimman tehokkaasti. MotionPlus onkin tällä kertaa suuri syy kokonaisvetovoimaan. Vaikka komea ja tyylitelty cel-shading -grafiikka on vertaansa vailla, liikkeentunnistus hipoo tässä konsolisukupolvessa tarkasteltuna täydellisyyttä.

Yksinäisen kostajan paluu

Yksinäinen, hiukan Sergio Leonen spagettiwesternien aikaista Clint Eastwoodia muistuttava revolverisankari palaa karuun Calderan kaupunkiin. Raaka rikollisjoukko on vallannut Nevadassa sijaitsevan Calderan rautaiseen otteeseensa. Pelastavaksi enkeliksi saapuvan, Kusagari-klaaniin kuuluvan sankarin on raivattava tiensä vähäpätöisempien pahisten läpi aina heidän mystisen johtajansa luokse. Samalla selviää, mihin muut Kusagarit ovat hävinneet.

Yliampuvilta hahmoiltaan ja juonenkäänteiltään Quentin Tarantinon ja Takashi Miiken elokuvia muistuttavan Red Steel 2:n tarina ei ehkä anna aihetta riemunkiljahduksille, mutta toisaalta se ei ärsytäkään, jos osaa vastaanottaa dialogin ja juonen kieli sopivasti poskessa. Turvapaikkojen kautta etenevä tarina jää joka tapauksessa toissijaiseksi, sillä tiukkatempoisessa toimintapelissä ei ehdi ajatellakaan kuin omaa nahkaansa. Turvapaikoissa sankari saa uusia tehtäviä ystäviltään, ostaa lisää aseita ja harjoittelee uusia erikoisiskuja.

Yksinkertaisia, yleensä liikkeentunnistusta hyödyntäviä pulmia sisältävien tehtävien suorittaminen ei ole itsessään vaikeaa, sillä ruudulla näkyvä kartta opastaa pelaajan liiankin helposti määränpäähän. Vaikeutta piisaa vain vastaantulevien pahisjoukkojen taltuttamisessa ja pomotaisteluiden selvittämisessä. Hajotettavia esineitä – kuten tuoleja, pöytiä, laatikoita, bambuja ja tauluja – löytää joka kulman takaa runsaasti. Tuhoaminen on myös kannattavaa: rikotuista tavaroista tienaa kolikkoja, joita voi hyödyntää aseita ja iskuja ostettaessa. Usein rikotut tavarat sisältävät myös ammuksia.  

Voimakkaita lyöntejä

Sankarin aseistukseen kuuluu ykkösosan tapaan miekat ja pyssyt. Miekkailu tapahtuu luonnollisesti Wiimotea heiluttamalla sivuttaissuunnassa, ylhäältä alas sekä tuikkaamalla suoraan eteenpäin. Väkevimmät iskut onnistuvat heilauttamalla kapulaa mahdollisimman leveässä kaaressa ja voimalla, jolloin vastustajan suojukset murtuvat helpommin. Tällä kertaa Wiimoten rennosta ravistamisesta ei ole hyötyä eikä istualtaan pelaaminen tule kysymykseenkään.

Aseilla räiskiminen luonnistuu B-napilla, tulikeppien vaihtaminen ristinäppäimellä ja lataus miinusnapilla. Ylitsepääsemättömän vaikeita yhdistelmiä ei siis ole sisällytetty mukaan. Pelin edetessä tarvitaan kuitenkin napinpainallusten ja erilaisten heilautusten kombinaatioita. Tehokkaita ja varsin usein tarpeeseen tulevia vastustajanlopetusiskuja oppiikin matkan varrella ja niitä voi ostaa tarvittaessa lisää. Ilahduttavan loogiset iskut muistuvat mieleen harjoittelujaksojen jälkeen mutkattomasti.

Turhaa toistoa komeissa ympäristöissä

Häikäisevän hieno cel-shading -grafiikka on komeaa katseltavaa ja mikä parasta, ei nopeassa ruudunpäivityksessä juuri ongelmia esiinny. Maisemat ja ympäristöt toistavat kuitenkin alkupuolella itseään, ja tämän vuoksi yleisilme jää usein ikävän yksitoikkoiseksi. Calderan kaupungissa ja toisiaan muistuttavilla kujilla vietetään liiaksikin aikaa. Onneksi välillä siirrytään seikkailemaan vaikkapa liikkuvaan junaan ja kalliossa sijaitseviin luoliin.

Erinomaisen tunnelmallinen, slide-kitaroinnista vivahteita ammentava musiikki sopii hiekkaiseen ja kuumaan western-maisemaan kuin kaktuksen piikki sormeen. Musiikissa kuuluu sopivasti kaikuja Aasiasta ja yhdistelmä luo omaperäisen sävyn pelin yleisilmeelle.

Odotukset täyttyvät

Red Steel 2 siis lunastaa pääosin sille asetetut odotukset. Ykkösosalle hävitään ainoastaan ympäristöjen vaihtelevuudessa. Muuten taas MotionPlusin taidokas hyödyntäminen, tyylikäs grafiikka ja mainio taustamusiikki luovat peliin sellaisen tunnelman, jonka kaltaista ei ole vähään aikaan koettu. Red Steel 2:n hikiset sessiot näyttävät etukäteen, mistä tulevaisuuden liikkeentunnistuspeleissä on kyse.