Mechstermination Force nostokuva banneri

Ne vähemmän kiltit Rautajätit

Mitäpä jos Shadow of the Colossus olisikin 2D-räiskintä, jossa kolossit olisivat robotteja? Tähän tarkasti aseteltuun kysymykseen saadaan vastaus pöhkösti nimetyn Mechstermination Force -pelin muodossa.

Nimike on kehuja keränneiden Gunman Clive -räiskintöjen takana olevan Bertil Högbergin käsialaa. Ruotsalainen tekijämies on onnistunut jälleen, sillä uutukainen on varsin viihdyttävä tekele.

Metallikolossin varjossa

Jättimäiset metallikolossit ovat valloittaneet maapallon ja pitävät sitä nyt omanaan. Vastarinta koostuu enää vain pienestä ihmisjoukkiosta, jonka kirkkaimpana tähtenä toimii pelaajan ohjastama hahmo. Näistä lähtökohdista suunnataan liikenteeseen pyssyt laulaen.


Taisto MechaMan X3:a vastaan

Pelaajan määränpäänä on kukistaa kaikki vapautta uhkaavat peltiheikit yksi toisensa perään. Nimike on kuin muista peleistä tuttu Boss Rush -pelimuoto omana myyntiartikkelinaan. Jokainen tehtävä nimittäin tiputtaa pyssysankarin suoraan viholliskolossin eteen valmiina yhteenottoon. Taistelut ja niissä vastapuolena olevat jätit ovat kiitettävän erilaisia. Useimmat kolossit muuttavat muotoaan kerran tai pari taistelun edetessä, eikä voitto tule kertaakaan ensimmäisellä yrittämällä. Tutoriaalivastusta ei lasketa.

Vihulaisten iso koko mahdollistaa niiden päällä kiipeilyn ja raajoista roikkumisen. Välillä rymistellään myös peltihirmujen läpi pyssyt laulaen. Tasoloikkataidot sekä painava liipaisinsormi ovat tarpeen joka taistossa. Koitokset on suunniteltu varsin hyvin; erityispeukkua pitää näyttää kahden pilvenpiirtäjän välillä tapahtuvalle kiipeämisyhteenotolle.

Toisaalta vastustajan iso koko tarkoittaa sitä, että kamera kuvaa tapahtumia parhaimmillaan hyvinkin kaukaa. Oman pikkiriikkisen hahmon löytäminen ruudulta voi tehdä välillä tiukkaa.

Ampunappi pohjassa

Tarjolla ei ole ainoastaan taistoa, sillä tehtävien välillä päästään viettämään aikaa vastarinnan tukikohdassa. Täällä on mahdollista jututtaa kasaa hupaisalla dialogilla varustettuja sivuhahmoja, jotka esittävät tekosyitä omalle taistelukyvyttömyydelleen ja arvailevat vihollisten alkuperää.


Yksi parhaista vastuksista näyttää tältä

Turvallisessa ympäristössä on mahdollista kuluttaa taisteluissa kerättyjä roposia. Pätäkkää pöytään iskemällä voi ostaa parannuksia tussariin sekä energiamittariin. Aseparannukset ovatkin varsin mainioita lisiä, joilla tekemiseen saa tarvittavaa vaihtelua. Normisarjatulen voi vaihtaa nappia painamalla muun muassa eri pinnoista kimpoilevaan säteeseen tai liekinheittimeen. Pyssyt ovat hauskoja, minkä lisäksi niiden avulla voi vaihdella pomotaistojen strategiaa vaikka monta kertaa kesken matsin.

Valittavana on neljä sankarihahmoa (viisi, mikäli Gunman Clivet on tullut hankittua samalle Switch-konsolille), jotka eroavat toisistaan lähinnä kosmeettisesti – minkään sortin erikoiskykyjä ei ole tarjolla. Kaupasta ostettavat lisät hoitavat tämän puolen.

Kontrollit ovat simppelit, joskin hitusen kiikkerä ohjaaminen analogitatilla saa sankarin ajoittain tippumaan pienemmiltä tasoilta.

Kaksin aina kaunihimpi

Peli ei ole helppo, mutta ei myöskään huomattavan vaikea. Vaikka yksikään jätti ei kaadu ensiyrittämällä, palkitsee yrittäminen ja oman suorituksen parantaminen seuraavilla kierroksila. Lopputekstejä pääsee silmäilemään noin viiden tunnin pelaamisen jälkeen. Kertaalleen päihitettyjä korstoja voi kurittaa halutessaan uudelleen rahapalkkion ja paremman arvosanan kiilto silmissä.


Sankarihahmo näkyy ruudulla kovin pienenä

Mutta mikä parasta, on vihollisrutjakkeita mahdollista räiskiä tuhannen palasiksi kaksinpelinä. Moninpeli ei onnistu verkon välityksellä, vaan peliseuran on oltava samassa tilassa.

Nimikkeen kannalta on harmillista, että nimike julkaistaan Switchille kovin lähellä Cupheadia. Microsoftin alustalla kehuja kerännyt räiskintä voi viedä ison osan huomiosta, mutta Mechstermination Force on siitä huolimatta mainio tuotos, jota kehtaa suositella genren ystäville.

Kirjaudu kommentoidaksesi