Need for Speed: ProStreet

Kesytettyä vauhdinnälkää

Laittomien katukisojen ympärille rakennetut Need For Speed -virtuaalikaahailut ovat viihdyttäneet ja kiihdyttäneet kevyen arcade-kaahailun ystäviä vuosikausia. Paikalleen jämähtämisestä syytetty pelisarja uudistaa tarinan kulkua jättämällä järjettömän kaduilla kaahailemisen ja poliisiautojen ruttaamisen taakseen uusimman jäsenensä Need For Speed ProStreet myötä. Liikennevalistuskampanjan osana turvallisen autoilun puolestapuhujaksi muunnetussa pelissä kilpailut siirretään asianmukaisille kilparadoille. Samalla Need For Speed muuttuu villistä katukisailusta normaaliksi rata-autoiluksi.

Vaikka Need For Speed onkin hylännyt entisistä inkarnaatioistaan tutun juonen, joissa pelaajan täytyy nousta tuntemattomasta kisailijasta laittomien katukisojen kruunaamattomaksi kuninkaaksi, on mukana hieman samankaltainen löysä tarinan tynkä. Ryan Cooperin saappaisiin astuvan pelaajan ensimmäisenä tehtävänä on todistaa taitonsa amatöörien mestaruuskisoissa, jotta väylä kohti kovempia ammattilaiskisoja ja parempia palkintoja avautuisi. Kisaviikonloppuihin jaetussa pelissä pyritään voittamaan erilaisia kisoja ja kokonaisen viikonlopun voittamisesta ja täydellisestä hallitsemisesta saa ylimääräisiä yllätyspalkintoja. Viikonloppujen voittaminen ei yleensä vaadi kovin kummoista suoritusta, mutta koko tapahtuman haltuun ottamisesta haaveiltaessa ei virheisiin ole varaa.

Käytännön kilpailutoimintakaan ei ole muuttunut niin paljon kuin olisi voinut olettaa. Edelleen pelaajan tehtävänä on vakuuttaa taidoillaan kovimmat kilpa-ajojen kuninkaat, jotta he ylipäätään suostuisivat saapumaan samalla starttiviivalle. Esimerkiksi driftauskisoihin erikoistuneen Aki Kimuran saa vastustajakseen vasta riittävän monen driftauskisavoiton jälkeen. Samalla tavalla jokaisella viidellä kilpa-ajojen kuninkaalla on omat kriteerinsä, joiden mukaan he hyväksyvät Ryan Cooperin vastustajakseen. Aiemmista Need For Speed -peleistä poiketen kilpa-ajojen kuninkaalliset tulevat vastustajiksi satunnaisessa järjestyksessä riippuen siitä, mitä kisoja pelaaja päättää ajella ja onnistuu voittamaan. Tästä johtuen ensimmäisenä kilpakumppanina voi vastaan tulla jopa kuninkaiden kuningas Ryo, jota yleensä pelisarjassa on säästelty viimeiseksi vastustajaksi.

Vauhtia kaivattaisiin lisää

Jokainen viikonloppu pitää sisällään useamman tyyppisiä kisoja tarjoten hieman vaihtelua. Pohjimmiltaan kisatyyppejä on kolmea erilaista. Suuressa osaassa kilvoitteluista pyritään pääsemään maaliin mahdollisimman nopeasti joko kilpailijoita tai aikaa vastaan taistellen. Uudistuksen läpikäynyt driftauskisa on pelin piristysruiske. Tällä kertaa ajautuminen ajoradalta ei nollaa siihen saakka driftissä saavutettuja pisteitä, ja muutenkin autojen hallittavuus sivuluisussa on huomattavasti napakampaa kuin pelisarjan aiemmissa osissa. Kolmantena pelityyppinä on uudehkona tuttavuutena kiihdytys- ja keulimiskisat, joissa tarkoituksena on kisata supertehokkailla autoilla neljännesmailin ja puolen mailin radoilla. Kiihdytyskisat jaksavat kiinnostaa hetken, mutta mekaanisen rutiininomaisina suorituksina ne alkavat kyllästyttää varsin pian.

Vaikka kisaviikonloput vaihtuvat, pelaaja joutuu kiertämään käytännössä samoja ratoja yhä uudestaan ja uudestaan, mikä alkaa puuduttaa istumalihaksia ja hermoja nopeasti. Parin mutkan muuttaminen ei tee radasta uutta ja virkistävää kokemusta, vaikka se olisi nimetty uudella hienolla nimellä. Aidosti erilaisia ratoja on mukana valitettavan vähän ja nekin muistuttavat profiililtaan liian paljon toisiaan. Aiemmista Need For Speed -peleistä poiketen ProStreet pakottaa ajamaan kiltisti rataa pitkin, ja oikoreittejä on turha etsiä. Myös aiemmista osista tuttu vapaasti tutkittava kaupunki on jäänyt uusimmasta Need For Speed -inkarnaatiosta pois muuttaen pelaamisen entistä rutiininomaisemmaksi rata-autoiluksi.

Autovalikoima on melko kesy, ja varsinkin alkupuolella käytössä olevista menopeleistä ei saa tehokkaita kilpa-autoja sen enempää uusia osia vaihtamalla kuin virittelemälläkään. Toki pelin edetessä on mahdollisuus hankkia hieman parempia autoja. Autojen virittely ja päivittäminen tehokkaammilla moottoreilla, paremmalla jousituksella ja muilla lisävarusteilla on ollut aina olennainen osa Need For Speed -pelien sielunelämää, ja sama meno jatkuu myös ProStreetissä. Monissa kisoissa auton virittely auttaa ehtimään maaliviivalle ensimmäisenä, vaikka koneen ohjaamien vastustajien kiesit tuntuvat kehittyvän miltei samassa tahdissa pelaajan oman menopelin kanssa.

Keskinkertaista kaahailua katuradoilla

Pelisarjan aiemmissa osissa saattoi surutta kaasutella täysillä ilman pelkoa kolareista. Mukaan tullut yksinkertainen vauriomallinnus pakottaa ProStreetissä pykälää varovaisempaan ja tarkempaan ajoon. Pienemmät vauriot voi paikata kuntoon palkintorahoilla tai korjauskupongeilla, mutta lunastuskuntoon romutetun kiesin korjaaminen onnistuu ainoastaan täyskorjauskupongilla. Rahaa ja korjauskuponkeja on kuitenkin jaossa ruhtinaallisesti, ja tiukimmissa kisoissa voi surutta ottaa isohkojakin riskejä.

Vain täydellinen nokkakolari tai puhelinpylvääseen törmääminen täydellä vauhdilla lopettaa kisan siihen paikkaan, (mutta) muuten (lisä)vauhtia ja tukea voi hakea esimerkiksi siltojen kaiteista tai kilpailevien autojen kyljistä. Edellä ajavia voi kätevästi töniä pois tieltä pyrkiessä kohti kärkitilaa ja kisan voittoa. Törttöilystä ja suoranaisista törkeyksistä annettavat aikasakot ovat usein kosmeettisia, eikä niillä ole vaikutusta kisan lopputulokseen. Törmäilystä tai ajoradalta suistumisesta aiheutuneet aikasakot saattavat harmittaa ainoastaan, mikäli jahtaa parasta mahdollista kierros- tai kisa-aikaa.

Teknisesti peli jättää huomattavasti toivomisen varaa. Autot ovat sinällään kohtuullisen näyttäviä ja yksityiskohtaisia, mutta valitettavasti ympäristöstä ja radoista ei voi sanoa samaa. Lyhyen piirtoetäisyyden vuoksi radan mutkat ja kuopat ilmestyvät näkyviin yllättäen. Mielikuvituksettomista ja yksityiskohdiltaan köyhistä radanvieruksista huolimatta peli hidastelee ja pyrkii jumittelemaan ajoittain kesken kisailun. Autojen äänet ovat hyvin toteutettuja, mutta muutoin äänimaisema jää vaisuksi. Kisatapahtumien kuuluttaja on toteutettu erityisen onnettomasti toistaitoisen ääninäyttelijän viimeistellessä kammottavan toteutuksen.

Laittomista katukisoista tyypilliseksi rata-ajeluksi muuttunut Need For Street saa kilpailijoikseen suuren joukon vastaavia, mutta huomattavasti paremmin toteutettuja pelejä. Sarjan aiemmista osista poiketen ProStreetissä ei ole mahdollisuutta tutkia pelattavaa kaupunkia vapaasti omaan tahtiin ja pelaajan ainoana tehtävänä onkin rutiininomainen ratojen kiertäminen.

Galleria: 

Kommentit

Arvostelu "hieman" myöhässä? =)

Execta: myöhässä juu, mutta ilmestyi kuitenkin mikä tärkeintä.

Nakkilokki: miten niin turha arvostelu? Ihan yhtä lailla arvostelun arvoinen siinä missä muutkin PS2-arvostelut, jotka sivuilla julkaistaan. Ja arvosanasta voi tietysti siitäkin muodikkaasti napista ilman perusteluja. Paljonko olisit itse antanut pisteitä?

Kysyn siksi, että perään voin laittaa tasapuolisuuden nimissä vastineen: "turha kommentti, ja liian vähän pisteitä." Näin saadaan toimimaan tämä sisällötön palautteenanto hienosti kahteen suuntaan. ;)

Parempi myöhään kun ei milloinkaan! :) Minusta täydellinen arrvostelu. Ite oisin antanut ehkä 8- tai just ton 7½.

No ehkä turha oli väärä sana. Ei itse arvostelussa ollut mitään vikaa. Mutta antaa olla. En nyt jaksa perustelemaan kommenttiani. Se oli väärin sanottu.

Peli näyttää muuten näköjään vanhalla kunnon PSkakosellakin ihan yhtä ''hyvältä'' kuin PS3-versio. Tai siis oikeasti hyvältä PS2:lle.

Hyvä arvostelu, ja todellakin on parempi myöhään kun ei milloinkaan. Itse antaisin pelille myöskin tuon 7½ tai 8. Mutta tota, onkos nuo kuvat ihan PS2 versiosta?

Ps3 versio on tietysti paljon terävämmän näköinen, mutta kyllä ps2 versiokin on hyvä grafiikoilta. Pc versio on taas samaa luokkaa kuin ps3 versio, mutta itse en pidä siitä niin paljoa kun siinä on niin pieni ruutu:/

Omasta mielestäni olisi aika jo jättää PS2 -pelit pois. Muutenkin NFS: Prostreet on julkaistu jo aikoja sitten.

Sanrio, kuinka niin? PS2 on vielä loistava konsoli, ja sille on tulossa vielä hyviä pelejä. Ja vaikka NFS: PS on julkaistu jonkun aikaa sitten, niin arvostelu on silti hyvä juttu.

TheGame: Mielestäni on vain aika jättää PS2:sen arvostelut vähemmälle, ellei kokonaan pois. Samasta pelistä on kuitenkin jo tullut PS3:lle arvostelu. Pelit eivät tietenkään ole täysin samat, mutta melkein kaiken oleellisen saa esiin PS3:n arvostelusta. PS2:lle tulee kuitenkin tiettyjä huippupelejä mitkä ansaitsevat arvostelun mutta ProStreet on julkaistu kauan sitten ja ei niin huippusuosittu ole että kannattaisi PS2 -arvostelu kirjoittaa.

Uusille konsoleille (Xbox 360, PS3 ja Wii) on niin paljon arvosteluja mitä pitäisi saada nopeasti tulemaan (esim. Grid, missä ihmeessä se viipyy?) että kannattaako kirjoittaa samasta pelistä montaa arvostelua.

Kaikilla omat mielipiteet ja esitän vain omani. Ei sen kummempaa, asia jää minun osaltani tähän. (jos nyt vielä on jotain kommenttia niin privaan voi pistää)

:)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi