Ninja Reflex

Kesä ja kärpäset sekä Wii ja minipelit. Nämä kuuluvat tiukasti yhteen, eikä muutosta ole luvassa. Electronic Artsin julkaisema Ninja Reflex on sekin yksi lisä casual- ja minipelien pitkään listaan, mutta nyt pelaajalle avautuukin sentään mahdollisuus päästä ninjakurssille.

Vanhan jäärän jorinat sikseen

Ninjakurssilaisen oppi-isä sensei kertoo aluksi ninjojen ylivertaisuudesta rasittavalla "japania" murtavalla englanninkielellä, joten kärsimätön kokelas haluaa saman tien toimintaa. Ninja Reflex sisältää kuusi minipeliä, joista avautuu taitojen kehittyessä ja vyökokeet suoritettuaan erilaisia variaatioita - taustojen ja perusideoiden pysyessä kuitenkin valitettavan samoina.

Kalojen nappaaminen on hauskaa ensimmäisen kerran, mutta on vaikeaa kuvitella satunnaisenkaan pelaajan innostuvan kovin usein minipelistä, joka on käytännössä nähty juuri sillä korkkaamishetkellä. Ohjaus toimii silti mainiosti. Kapulalla ohjataan irtokättä uivien kalojen päällä ja aina kun vedenelävä nousee pintaan, voi sen napata painamalla yhtäaikaa sekä A- että B-nappia. Äkkinäiset liikkeet kostautuvat aivan kuten elävässä elämässä - kalat panikoivat ja uivat rivakasti karkuun.

Perhosten pyydystäminen syömäpuikoilla on hyvin samankaltaista kuin edellämainitussa minipelissä. Kapulaa ei kuitenkaan tarvitse käyttää hyönteisten seuraamiseen vaan nopeilla liikkeillä saa perhoset pyydystettyä oikeaan kulhoon. Tämän pelin ongelmana on yhtä lailla sen uutuudenviehätyksen katoaminen ensimmäisten kertojen jälkeen.

Tulikärpästen pyydystämisessä pelaaja painaa A-nappia heti kun on nähnyt ruudulle ilmestyvän itikan ja nyt ovat kyseessä millisekunnit. Valitettavasti Wiin liiketunnistusominaisuuksia ei nyt hyödynnetä, mutta ehkäpä niitä ei olisi voitukaan. Tästäkin johtuen osuus on ehkä pelin turhin.

Kättä pidempää tarjolla

Shurikenit alkavat lennellä järjestyksessään ensimmäisessä minipelissä vauhdilla, kun sateisessa feodaaliajan kylässä pahvininjat vilistävät ja kääntyilevät kuten ampumaharjoitteluradoilla. B-napilla lukitaan haluttu kohde ja viskausliikkeellä saadaan ninjatähti liikkeelle. Helppoa ja hauskaa, mutta pahvigeishoihin ei sitten saa osua.

Julmasti mylvivien oni-demonien torjuminen ja tuhkaksi iskeminen katana-miekkojen avulla viehätti jo pelistä nähtyjen kuvien perusteella. Tässä vaiheessa käy selväksi, että Nunchuk Gamesin oivallukset Wiin liikkeentunnistuksesta ovat oikeilla jäljillä. Valitettavasti ohjausta ei ole kuitenkaan mietitty aivan loppuun asti, ja usein heilumiset menevätkin harakoille - varsinkin pelissä pidemmälle päästäessä. Aluksi ruudussa näytetään kapulan asennot onnistunutta puolustautumista varten, mutta pelaajan kehittyessä ja uusien variaatioiden avautuessa ollaankin kohta jo omillaan ilman havainnollisia apuja.

Ninja Reflexin paras anti saavutetaan nunchakuja (ei Wiin apuohjainta, sillä sitä ei tässä pelissä tarvita) heiluttamalla. Sensein paiskomia tavaroita ja hedelmiä isketään palasiksi virtuaalikapuloilla. Wiimotea heilutetaan ruudulla kahdeksikkoa kulkevan valkoisen pisteen tahdissa ja kun oikea rytmi löytyy, katoaa piste näkyvistä. Liikkeentunnistus toimii tarkasti, kunhan pelaaja muistaa olla oikean etäisyyden päässä ohjaimentunnistimesta. Tämä osuus on vaikeimmasta -- mutta samalla --  nautittavimmasta päästä. Useamman vyökokeen suoritettuaan sensein paiskomisvauhti on jo naurettavan yliluonnollista.

Meditaatiota, moninpeliä, miksi?

Kun pelit on käyty läpi, tarjoaa Ninja Reflex meditaatio-oppeja itämaiseen kulttuuriin syvemmin hurahtaneille. Meditaatio-osuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta keskittymisen pilaa (taas) takuuvarmasti sensein ääninäyttelijä. Tämänkin vuoksi osuus vaikuttaa vain väkisin mukaan lisätyltä, jolloin sen sisällön merkitys jää useimpien pelaajien kohdalla olemattomaksi.

Moninpeluu on jätetty yllättävän köykäiseksi. Kuudesta minipelistä voi pelata kustakin vain yhtä variaatiota, ja siinä se.

Vaikeusasteeltaan Ninja Reflex on alkupuolella varsin helppoa kauraa, mutta kun mustan vyön saavuttaminen lähestyy, käy Wiimoten heiluttaminen jo työstä. Joissakin peleissä vaikeus johtuu tosin ohjauksen epätarkkuudesta.

Mallia muihinkin peleihin

Grafiikaltaan peli miellyttää silmää tyylinsä huomioon ottaen. Erityisesti taustoihin on panostettu, joten Ninja Reflex näyttää tälläkin osa-alueella mallia muille casual-peleille. Pikapelien ei tarvitse siis olla pikaisesti kyhätyn näköisiä. Värivalinnat, kauniit animaatiot ja efektit luovat onnistuneesti mystistä tunnelmaa. Äänissä ei ole kitisemisen aihetta, sillä usein pärjätään hyvin valitulla taustamusiikilla ja hillityillä äänitehosteilla. Oni-sotureiden mylvintä taas kuulostaa juuri niin roisilta kuin pitääkin. Ainoa valittamisen aihe on jo mainittu: sensein löpinöitä ei todellakaan jaksa kuunnella kovin pitkään.

Ninja Reflex ei onneksi ole täyshintainen, mutta pelaajasta riippuen muutaman kympin hinta voi sekin olla liian suolainen. Konsolipelaamisen Wiillä aloittaneille Ninja Reflex tarjoaa varmasti hauskoja hetkiä, ja perheen pienet mustiin pukeutuneet yön soturit pääsevät viimeinkin luvallisesti heittämään ninjatähtiä. Toivottavasti Nunchuk Gamesin ideoita käytetään myöhemmin kunnianhimoisemmissakin tuotannoissa, sillä liikkeentunnistuksella on saatu paljon uutta vetovoimaa peliin, jonka saa PC:lle muutamalla eurolla.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi