Aika kultaa uusintaversiot
Simon the Sorcerer Origins on nimensä mukaisesti uusi alku, jonka tarkoituksena on tutustuttaa uudet pelaajat klassikon maailmaan. Vanhat parrat tunnistavat ikivihreät lokaatiot ja muutamat vitsit hyvissä ajoin, eikä uutukainen edes yritellä peitellä metahuumoriaan sen paikasta kaanonissa, jonka vain pian eläköityvät pelaajat muistavat.
Lähtökohdat ja huumori ovat yhä samasta puusta veistettyjä kuin vuosikausia sitten. Simon the Sorcerer on vapaasti Terry Pratchettia, Blackadderia ja kansansatuja lainaileva ja parodioiva seikkailu, jonka sisimmässä sykkii rakkaus jokaista satirisoitua teosta kohtaan.
Heti alkuun on ilo huomata etteivät vuodet ole tylsistyttäneet Simonin huumoria. Vitsit ovat yhä napakoita ja täynnä sanaleikkejä, ja niitä viljellään ihan hervottomalla tahdilla. Jokainen uusi klikkaus on mahdollisuus revitellä, eivätkä tekijät suinkaan anna tilaisuuden karata käsistä.
Tarina sijoittuu aikaan juuri ennen ensimmäistä Simon the Sorcerer -peliä, mutta hahmot tuntuvat tiedostavan, että tämä kaikki on koettu joskus aiemmin. Koska magia liikuttaa maailmaa tuntematomin tavoin, ei tästä tarvitse sen pahemmin välittää. Peli jopa sättii turhia kyseleviä pelaajia heti alkumetreillä: "Hys, poika, tämä on esiosa, et sinä voi tuollaista vielä tietää!"
Kauniisti retroa, retrosti kaunista
Uuden alun taustalla häärii pieni Smallthing Studios -tiimi, joiden rakkaus alkuperäistä teosta kohtaan lämmittää sydäntä. Simon the Sorcerer Origins koostuu liki 15 000 käsinpiirrettystä kuvasta, joiden ansiosta kokonaisuus näyttää ja tuntuu tismalleen esikuviensa kaltaiselta. Tällaista viimeksi nähtiin kauan, kauan sitten, kun LucasArts vielä teki pelejä. Jokaisesta kohtauksesta saisi upean taulun seinälle, eikä pienen budjetin tuotanto tunnu missään vaiheessa köyhältä. Ei ole ihme, että alkuperäisen sarjan luojat, Simon ja Michael Woodroffe ovat antaneet tuotannolle siunauksensa. Tästä on syytäkin olla ylpeä.
Simonin alkuperäinen näyttelijä, Chris Barrie, tekee myös paluun velton sankarin roolissa. Ysärin ystäville on luvassa myös iloisia hetkiä, sillä pelin yksi hersyvimmistä sivuhahmoista on sen ainoan ja oikean, eli Rick Astleyn näyttelemä. Retroilun kruunaa säveltäjä Mason Fischerin rikas ja leikkisä musiikki, joka tuo mieleen Don Bluthin animaatiot. Tekninen puoli on kaunista katseltavaa ja kuunneltaa, jonka pariin on ilo palata kerta toisensa jälkeen.
Käyttöliittymä ja itse pelattavuus ovat myös tuttuja vanhoilta päiviltä. Simonia liikutellaan hiirtä osoittamalla ja klikkaamalla, jolloin teini käy tutkimassa tai keräämässä esineitä tarpeen mukaan. Valikot rajoittuvat oikeastaan inventaarioon ja muutamiin dialogivalintoihin. Roolipelistä ei myöskään voida puhua, kyseessä on pikemminkin hyvin kevyillä vaihtoehdoilla maustettu lineaarinen seikkailu ja pulmanratkontapeli. Eikä sitä ole syytä mennä sorkkimaan, pyörä on jo kertaalleen saatu täydelliseksi.
Isoimmat ongelmat tulevat vastaan vasta silloin, kun tekijät itse hullaantuvat vanhojen päivien pulmiin vähän turhankin kovalla pieteellä. Jotkut ratkaisuista ovat niin epäselviä, että niiden parissa ehtii turhaantua kerran jos toisenkin. Ne, jotka muistavat pahimmat Monkey Island -ongelmat, saavat varmasti kauhunsekaisia takaumia ajoilta, jolloin internetistä ei noin vain voinut käydä etsimässä apua.
Onneksi Simon the Sorcerer Origins ymmärtää pituuden päälle. Kokeneimmat konkarit suorittavat seikkailun reilussa kymmenessä tunnissa, joista valtaosa kuluu dialogia kuunnellen ja välianimaatioita ihastellessa. Uudet tulokkaat voivat ihmetellä pulmia noin viidentoista tunnin verran, mikäli pelin opasteita on uskominen. Missään vaiheessa ei tule fiilis, että kokonaisuus olisi turhan venytetty tai että jostain olisi typistetty. Simonin tarina loppuu juuri silloin, kun sen pitääkin.
Niin uusille kuin vanhoille faneille
Simon the Sorcerer sai tämän vanhan seikkailupelien ystävän liikuttumaan. Se on niin kaunis kunnianosoitus vanhoille peleille, että vähemmästäkin pakahtuu. Huumori on hyväntahtoista ja nasevaa sanailua, jonka absurdit käänteet saavat muistamaan ne hetket, kun nuorena ensimmäistä kertaa koki brittihuumorin parhaimmistoa.
Mikä parasta, Simon the Sorcerer Origins on juuri sopiva peli koko perheelle. Se on täydellinen tapa tutustuttaa nuorimmat ja miksei jopa vanhemmatkin tämän lajityypin hienouksiin. Sen suurin heikkous on muutamissa turhauttavissa pulmissa, jotka olisivat vaatineet vielä muutamaa kertausta ennen julkaisua. Nyt ne uhkaavat aiheuttaa turhautumista juuri silloin, kun sitä ei tarvita.
Tästä huolimatta olisi huutava vääryys olla suosittelematta Simon the Sorcerer Originsia ihan kaikille, iästä tai taidosta riippumatta. Näin tyylipuhdasta retroilua saa hakea kissojen ja koirien (ja sammakoiden) kanssa. Se on yksinkertaisesti ihana.
