Pitkäikäinen Ninja Gaiden -sarja on noussut tänä vuonna pitkästä aikaa parrasvaloihin. Alkuvuodesta näimme, miten Ninja Gaiden 2:n Black-versio osoitti olevansa edelleen täyttä rautaa pelillisesti. Aiemmin syksyllä julkaistiin puolestaan Blasphemous-kehittäjä The Game Kitchenin 2D-tulkinta Ninja Gaiden: Ragebound, joka sekin on arvioiden perusteella osoittautunut varsin päteväksi sivalteluloikinnaksi. Ninjat tuntuvat muuten olevan muodissa, sillä myös Segan Shinobi-sarjan tuorein mestariteos Art of Vengeance onnistui vakuuttamaan allekirjoittaneen vahvasti puolelleen.
Kokonaan uusien kolmiulotteisten Ninja Gaidenien paluuta on odoteltu melkoisen pitkään, osittain varmasti pannukakkuun päättyneen Ninja Gaiden 3:n vuoksi. Vuonna 2012 julkaistu kolmososa sai melkoisen huonon vastaanoton niin kriitikoilta kuin pelaajilta, joten harha-askelia korjatakseen Team Ninja työsti teoksesta vielä erillisen Razor's Edge -painoksen. Hieman paremmista arvioista huolimatta vahinko oli jo tapahtunut, eikä uusia ninjailuja nähty vuosiin. Kun Ninja Gaiden 4 lopulta julkistettiin tämän vuoden alussa yhteistyössä Microsoftin, Team Ninjan sekä toimintapeleistään tutun Platinum Gamesin toimesta, alkoi ympäri "internetziä" vallita jälleen orastava toiveikkuus.
Ennen kuin mennään varsinaisen arvion pariin, on pakko mainita "disclaimeri" teoksen eri versioihin liittyviin kommervenkkeihin liittyen. Ninja Gaiden 4:n Deluxe-versio antaa nimittäin täysin erilaisen aloituspelikokemuksen kuin normiversio, sillä Deluxen mukana tulee peräti 50 000 pistettä, jonka turvin voi ostaa ison osan kyvyistä heti pelin alussa. "Normiversiossa" kyvyt täytyy ansaita pikkuhiljaa seikkailun edetessä, joten väkisinkin eri versioiden ostajat ovat aika eriarvoisessa asemassa. Deluxe-houkutuksista huolimatta olen itse koittanut olla ostamatta ihan kaikkea, koska se kieltämättä vesittää saavuttamiseen liittyviä fiiliksiä pahemman kerran, ja samaa suosittelen muillekin. Pärjääminen kun ei missään vaiheessa varsinaisesti vaadi kykyähkyä.
Yakumo, tuo synkistelevä ja mystinen veikkonen
Aiemmin mainittu Ninja Gaiden 2 Black oli tosiaan melko riskitön Unreal Engine 5 -remake, mutta sen pelattavuus tuntui kautta linjan erittäin tyydyttävältä, vaikka kyseessä oli lähes 20 vuotta vanha peli (tsiisus!). Itse olen muutenkin aina tykännyt edellisten osien päähenkilön eli Ryu Hayabusan painavuudesta, ja tästä johtuen on pakko todeta, että Ninja Gaiden 4 olisi voinut tehdä alkuun paremmankin ensivaikutelman. Sivallusaterian pihvi – taisteleminen – vaati nimittäin alkuun omaan makuuni jonkin verran totuttelua. Uudella päähenkilöllä eli Yakumolla pelaaminen ei yksinkertaisesti tuntunut yhtä tyydyttävältä Hayabusaan verrattuna liukkaamman ja nopeamman tuntuman vuoksi, mutta onneksi homma alkoi niin sanotusti lutviutumaan noin tunnin-parin totuttelun jälkeen.
Tarina alkaa räväkästi. Toiminta starttaa välittömästi kuin Bond-elokuva konsanaan, kun Yakumo tulee ensi töikseen väijytetyksi liikkuvassa junassa ilman mitään kontekstia. Värikkäiden vaiheiden jälkeen ninjamme onnistuu pakenemaan, minkä jälkeen kerrataan hiukan Hayabusan mennyttä elämää. Kertojakin vihjailee vihjailevaan sävyyn, että Yakumolla olisi kana kynittävänä Ryun kanssa, ja että kaksikon tiet tulevat kohtaamaan jossain vaiheessa. Tarinatuokion jälkeen päädytään synkkyydessä kylpevään Tokioon, jossa vietetään seuraavat pari tuntia. Ninja Gaiden 4 on edeltäjiensä tapaan varsin lineaarinen tapaus, mutta toimintaa elävöitetään aika ajoin vaihtoehtoisilla reiteillä, joiden turvin Yakumo voi yllättää viholliset esimerkiksi ylhäältä päin.
On pakko myöntää, että synkät käytävät ja pimeä kaupunki alkoivat jo vähän kyllästyttää, vaikka tarinallisesti synkkyydelle on toki ihan syynsä, sillä nelososa jatkaa suoraan kolmosen jälkimainingeissa. Kaupungissa on onneksi varsin hienoja neonvalomainoksia sekä paikoin tyylikkäitä rakennuksia, joten Tokio ei sentään muistuta pelkästään mörön pyllyä. Toimintaa elävöitetään lisäksi varsin siisteillä kohtauksilla, minkä lisäksi pomotaistelut loistavat pelisuunnittelullaan. Synkistelyn jälkeen pääsee onneksi seikkailemaan itämaisessa luonnossa ja sen jälkeen taas jossain muualla, joten variaatiota on onneksi luvassa. Tarinasta itsestään voisi sanoa sen kummemmin liikaa paljastamatta, että se yrittää fantasiahutun sijaan kertoa tällä kertaa vähän jotain loogisempaa ja syvällisempää draamankaarta.
Menun kruunaa irtopäät sekä pulppuavat verisuihkut
Hieman nihkeästä alusta huolimatta pelattavuus osoittautuu treenaamisen ja totuttelun kautta suorastaan timanttiseksi. Yakumolla on käytössään valtava liikekavalkadi, ja se on Ninja Gaiden 4:n melko lineaarisen rakenteen huomioon ottaen rikkaus. Perusliikkeiden, kuten kevyen ja voimakkaan lyönnin, lopetusliikkeiden, heittotähtien sekä parryn ja väistön ohella Yakumolla on käytössään erillistä energiaa syövä Bloodraven Form -tila, jota tarvitaan muun muassa tiettyjen vihollisten suojauksen rikkomiseen. Ja aivan kuten aiemmissa Ninja Gaideneissa, kun viholliselta lähtee jokin raajoista, hänet voi lopettaa verisellä ja raa'alla lopetusliikkeellä.
Ninjamme tekee siis ruudulla siistejä asioita nappejakin hakkaamalla, mutta kombottaminen sekä suojauksen ja väistön täydellinen ajoittaminen kannattaa aina kun mahdollista, sillä tällöin Yakumo saa hetkellisen etulyöntiaseman oman liikesarjansa iskemiseen. Matkan varrella sankarimme mukaan tarttuu muutama uusi ase, joista erityisesti nuijaksi superliikkeissään muuntautuva Magatsuhi sekä etäälle heitettävä Kage-Hiruko muodostuivat omaksi suosikikseni. Tasaisin väliajoin Yakumo voi ostaa kaverihahmojen eli Umin ja Tyranin "taukopisteillä" muun muassa uusia komboja, energiapulloja sekä hetkellisiä hyökkäys- ja defenssi-boosteja.
Jokainen ohjaimen nappi on siis käytännössä tarpeellinen, mutta homma pysyy silti kasassa hämmentävän hyvin. Normal-vaikeustasolla NG4 on omaan makuuni melkoisen haastava, muttei missään nimessä epäreilu. Mikäli mieli halajaa Hardiakin kovempaa haastetta, avautuu läpipeluun jälkeen tuttuun tapaan suorastaan saatanallinen Master Ninja -vaikeustaso. Jos taas haastavuus tai perusasetukset alkavat kuitenkin nakertaa mieltä, tarjoaa teos sarjansa kenties parhaimmat saavutettavuusasetukset, joka ottaa huomioon niin näkö- kuin kuulovammaisetkin. Oikeastaan ainut (iso) miinus on pisteytyksen poistiputtaminen helpotuksia käyttäessä, joka on kieltämättä aika ihmeellinen ratkaisu – tähän saisi ehdottomasti tulla muutos päivityksen myötä.
Audiovisuaalisesti Ninja Gaiden 4 ei laita jenkkiläistä sanontaa lainatakseni "maailmaa tuleen", mutta teos näyttää kuitenkin miellyttävältä silmään ja pyöri testikonsolilla sulavasti läpi seikkailun ajan. Team Ninja ja Platinum Games luottavat ulkoasullisesti melko tummanpuhuvaan, realismiin tähtäävään kontrastiin, joka kieltämättä sopii maailmanlopun meiningin tunnelmaan pienen totuttelun jälkeen.
NG4:n ääniefektit ovat jykeviä ja rouheita, ja erityisesti kuulokkeilla pelatessa äänimaisema kuulostaa yksinkertaisesti pirun hyvältä. Musiikki tulee sen sijaan jakamaan varmasti mielipiteitä, sillä rauhallisempien kappaleiden sekä teknojytän ohella suuremmissa kohtauksissa taustalla ajoittain jytisevä "hevimeteli" ajoittaisine lyriikoineen ei varmasti uppoa kaikille. Itselleni se taas maistui – meininki toi mieleen Platinum Gamesin erinomaisen toimintamäiskeen Metal Gear Rising: Revengeancen vuosien takaa. Nyt kun itse asiassa mietin tarkemmin, Yakumon mähinöissä on jotain samaa kun Raidenin seikkailuissa, vaikkei (pikku)paloiksi pistäminen sinällään olekaan keskiössä tällä kertaa.
Saavutettava ninja ei välttämättä ole huono ninja
Ninja Gaiden 4 palauttaa uskon pitkäikäiseen sarjaan melko keskinkertaisen kolmososan jälkeen. Yhdeksäntoista kappaleen mittainen seikkailu on juuri sopivan mittainen tämäntyyppiselle toiminnalle, erityisesti jos innostuu etsimään jokaisen kerättävän sekä taistelemaan tiensä jokaisen (pirullisen) kiirastuli-kentän läpi. Läpipeluun jälkeen aukeaa Master Ninja -vaikeustason ohella kaikenlaista kivaa, kuten New Game Plus, kappaleiden valinta, kiirastulitestit sekä pelattavaksi "eräs tuttu hahmo". Palkinnoksi saa mukavien juttujen ohella myös kidutusta, sillä Death Wish -moodi laittaa kaikki hyödykkeet lukkojen taakse, joten sano hyvästit esimerkiksi energiapakkauksille! Sisältöä on siis runsaasti sitä halajaville.
Suosittelenkin ehdottomasti antamaan NG4:lle kunnolla aikaa, sillä hidas lämpiäminen voi käydä myös "just sulle". Lisäksi käytännössä kaikkea voi säätää aina vaikeustasosta, värimaailmasta, raakuudesta ja ohjaustikkujen herkkyydestä lähtien, joten kokemuksesta voi rukata todella ansiokkaasti itselleen mieleisen. Tästä voi päätellä, että Team Ninja ja Platinum Games ovat päättäneet tehdä uusimman Ninja Gaidenin ihan kaikille, ja olikin ihanaa nähdä Platinumin palaavan vihdoin voittojen tielle Babylon's Fallin ja trilogiansa heikoimman osan Bayonetta 3:n jälkeen. Ja pelko pois: teosta ei todellakaan ole vesitetty, sillä pitkäaikaisia faneja silmällä pitäen toiminta maistuu, ja peli on kenties raaempi kuin koskaan. Niin sitä pitää!
3D-Ninja Gaidenien sekä Dead or Aliven isä, tänä syksynä menehtynyt Tomonobu Itagaki olisi varmasti ylpeä tästä tuotoksesta. Keveät mullat.
