Indiestudio Young Horsesin Dadliest Catch palauttaa pelaajan jälleen Octodad-pelistä tutun mustekalan lonkeroihin. Perheen päänä toimivan merenelävän tulisi suoriutua arjen haasteista kuin kenen tahansa mattimeikäläisen, mutta se osoittautuu kuitenkin tavattoman haastavaksi puuhaksi. Tavan ihmiseksi naamioituneen Octodadin tulisi välttää mustekalaksi paljastumistaan viimeiseen asti.

Peli alkaa juhlavissa tunnelmissa. Pelaajan on vietävä Octodad asianmukaisissa asusteissa alttarille kauniin morsionsa kanssa. Näistä asetelmista alkaa sarja tavanomaisia askareita, joita jokainen kunnollinen perheenisä suorittaa. Aamukahvin keitto ja rikkaruohojen kitkeminen eivät ehkä kuulosta kummoisiltakaan missioilta, mutta mustekalan ruumiinrakenne tuo oman hankaloittavan elementtinsä touhuun mukaan.

Kömpelöt lonkerot

Käytännössä pelaaja hallitsee hahmon jokaista raajaa. Pelkästään paikasta toiseen siirtyminen sujuu siis askel kerrallaan aina jompaakumpaa jalkana toimivaa lonkeroa liikuttaen. Octodadin on mahdollista käsitellä lähes minkälaisia esineitä tahansa ja asetella niitä lojumaan oikeastaan mihin vain. Tehtävät käsittävätkin lähinnä erilaisia siirtymiä ja tarttumista edellyttäviä toimintoja, kuten ruokakaupassa kärryn täyttämistä ja juoksuportaissa väärään suuntaan juoksemista. Kontrollit tuovat yksinkertaiseen hommaan oman haasteensa, ja lopputuloksena on monesti päätöntä koheltamista huonekaluihin ja esineisiin hallitsemattomasti törmäillen.

Kömpelön hahmon hallinnoiminen syö tietynlaista sulavuutta koko pelistä, joka omalta osaltaan väsyttää pelaajaa. Kestoltaan varsin vaatimattoman teoksen kahlaa pienissä erissä läpi kohtalaisen vaivattomasti, mutta mistään pelaamisen riemusta on vaikea puhua. Octodad ei ole vaikea peli, mutta sen poikkeukselliset kontrollit tekevät yksinkertaisistakin toimista ajoittain hyvin puuduttavia. Tästä syystä itseään toistaviin askareisiin kyllästyy nopeasti.

Simppeliä pikkukivaa

Arkisen tunkkainen ulkoasu kaipaisi viimeistelyä ja persoonallisempaa otetta. Mitäänsanomaton äänimaisema näyttelyineen ei säväytä, ja vaikutelma on jokseenkin halvan oloinen. Kertakäyttöhuumori nojaa pitkälti erinäisiin vitseihin merenelävistä, eivätkä ne jaksa hauskuuttaa ensimmäiselläkään kerralla. Tuntuma pelistä on kertakaikkisen väljähtänyt sekä taskulämmin, eikä simppelin yksinkertainen idea jaksa kantaa alkumetrejä pidemmälle.

Hassunhauskaksi pikkukivaksi ilmiselvästi aiottu teos ei vakuuta. Indierintamalla on nähty huomattavasti parempiakin oivalluksia ja Octodad: Dadliest Catch uppoaa valitettavasti turhan syvälle suohon keskivertoa huonommalla toteutuksellaan.