Puolijärkistä hiippailua

Ajan
henkeen kuuluvasti terroristit ovat jälleen hyppimässä nenille
ja nyt on pelaajan vuoro ruveta kesyttämään mokomia DualShock2:n
välityksellä. Tällä kertaa Crying Lions-terroristiorganisaatio
ottaa pakollisen maailmantuhoajasatelliitin haltuunsa Sarcozian
vapauttamiseksi. Armeija ei ennätä hätiin, joten paikalle
lähetetään erikoisiskujoukko S.C.A.T johon kuuluu sankarimme
Jean-Luc Cougar. Eipä siis muuta kuin levy kelkkaan, liikkuvat
taakse ja menoksi.

Valitettavasti
kaikki vain ei ole aivan noin ruusuisesti. Jo alkumetreillä
pelin huomaa olevan käännös N64-pelistä ja vieläpä kohtuullisen
huono sellainen. Väkisinkin rupeaa naurattamaan hirveä sotilasoperaatio,
jossa sotilaat juoksevat kuin puu-ukot Steneiltä näyttävät
MP5t kädessä ja osuma näkyy vihreällä valoilmiöllä. Kun
paikalle astuu puolustusministeri kuuntelemaan avustajiensa
selontekoa ja antamaan käskyjä, karisee esityksestä loputkin
vakavuudesta. Keskustelu hahmojen välillä on tökkivää, ääninäyttely
tasapaksua lukemista, kamerakulmat ja leikkaukset menevät
yli saippuasarjojenkin ylikorostetuista vastaavista ja kun
hommaan lisätään vielä lähes kaikki mahdolliset sotilasoperaatiokliseet
sekä yksi todella huono vitsintapainen, alkaa soppa olemaan
valmis. Parodiaksi tämä vain on valitettavasti liian vakavasti
tehty.

Lisää
hupia on luvassa kun pelin aloittaa. Pelaajan kommandotiimillä
on hieno suunnitelma, joka menee myttyyn kun ryhmää kuljettanut
helikopteri ammutaan alas ja ryhmä hajaantuu klassisen "Tule
nyt jo." "Mene sinä vain, kyllä minä selviän." keskustelun
jälkeen. Jälleen kerran pelaaja, joka on osa maailman hirmuisinta
erikoisosastoa, joutuu aloittamaan tehtävänsä yksikseen
ja vieläpä äänenvaimentamattoman pistoolin kera. Pelihahmokin
on sinisilmäinen (sekä oikeasti, että asenteeltaan) hölmö,
joka ei kyllä olisi ikinä oikeasti selvinnyt erikoisjoukkoihin
asti sillä meuhkauksella ja lievällä söheltämisellä mitä
hän harrastaa.

.45 ACP on paras kaverini

Operation
WinBack on kuulemma aikoinaan lainannut kulmakameratilansa
Metal Gear Solidille ja se kyllä näkyy. Operation WinBack
on pääosin Metal Gear Solid 2 tasolla kulmakäyttäytymisen
kanssa. Suurin ero on se, että Solideissa Snake pidetään
seinässä kiinni painamalla ohjainta seinää kohti, WinBackissa
pelihahmo lukitaan seinää vasten painamalla neliötä. Poistuminen
tapahtuu niin ikään neliötä painamalla. Suoranaisena virheenä
pidän sitä, että kun pelissä asevaihtoehtoja selataan läpi
ympyrästä ja pelissä saa tietyssä vaiheessa raketinheittimen,
raketinheittimen valitseminen irroittaa hahmon seinästä,
vaikka olisitkin vain selaamassa sen ohi. Jean-Luc ei myöskään
aina tunnu lukittuvan seinään kovin näppärästi, välillä
taas homma kulkee kuin elokuvassa.

Ystävämme Jean-Luc osaa siis kävellä kyyryssä, tehdä kuperkeikan ja olla polven varassa laatikon takana, juosta, vetää turpaan ja ampua. No ainakin teoriassa. Kuperkeikkasyöksy on suorastaan huvittavan robottimainen, onneksi kyyryssä kulkeminen ja kulmien takana toimii fiksusti. Käsirysy on sitten jo surkeampi tapaus, ainoa milloin se oikeasti toimii on silloin, kun juokset (kengät kilometrin päähän kopisten tietysti) vihollisen taakse (kaikilla korvakuulokkeet, eivät kuule askeliasi) ja huitaiset siitä. Vastaavasti kasvotusten tullessa vihulainen ottaa aina aloitteen ja mätkäisee ensin.

Aseteknisesti
peli toimii kohtuullisesti. Jean-Lucin .45 kaliiperisesta
palveluspistoolista eivät ammukset lopu ollenkaan ja siksi
sillä tapetaankin kaikki mikä liikkuu ja pysyy paikoillaan.
MP5 konepistoolin virka on pidemmille matkoille, teho on
pistoolia huonompi mutta pelin automaattilukitus toimii
konepistoolin kanssa pidemmälle kuin pistoolin. SPAS-12
haulikko on lähitaisteluun ja miksei toki pidemmällekin
matkalle, peli kun käsittelee haulikonlaukausta kuin konepistoolin
sarjaa mutta isommalla teholla, joten yksi hipaisu aiheuttaa
enemmän vahinkoa kuin koko sarja konepistoolia. Äänenvaimennettu
pistooli on sinänsä mukava ajatus, sääli vain ettei siihen
löydy ammuksia eikä pelissä ole äänillä juurikaan merkitystä.
Mukana on myös Kommando-elokuvasta Arskalta lainattu nelipiippuinen
raketinheitin.

Käsikirjoitettua toimintaa

Peli
ilmeisesti yrittää jossain määrin olla Metal Gear Solidin
tapainen hiippailutoiminta, josta tosin hiippailu on unohtunut
täysin ja selkeä pääpaino on toiminnalla. Mahdottomaksi
hiippailun tekee pelin mieletön valmis kirjoittaminen, eli
kun juokset juuri tuon laatikon taakse niin kaksi vartijaa
tulee horisonttiin ja he tietävät valmiiksi missä sinä olet.
Kyseessä onkin lähinnä eteneminen suojasta toiseen vihollisia
räiskien. Välillä on pientä puzzlentynkää ja nekin liittyvät
aina joko avaimen hakemiseen tai lasersäteiden ohjauskeskuksen
hajottamiseen.

Äänipuoleltaan peli on siedettävä, aseista lähtee nyt kohtuullisen
oikea ääni, joskin vähän enemmän potkua niissä olisi saanut
olla. Musiikki on suurimman osan ajasta mitäänsanomatonta,
pelaajan energian mennessä keltaiselle tai punaiselle musiikki
tulee vahvemmin mukaan, joten välillä sitä pitää pelihahmon
puolikuolleena musiikkien takia (tosin itse pistin taustalle
soimaan sekalaisen nipun hiippailuhenkistä agenttimusiikkia).
Ääni näyttelyä on laidasta laitaan, on aivokuollutta lukemista
ja on naurettavaa ylinäyttelemistä. Sääli ettei siihen puoliväliin
vain tahdota osua millään. Jean-Lucin ääninäyttelijä korostaa
pelihahmosta jollain oudolla tavalla huokuvaa tyhmyyttä,
eikä Jean-Luc pärjää kyllä muutenkaan Solid Snakelle edes
toimintaosuuksissa.

Nappi otsaan

Operation
WinBackin grafiikka on parannettua N64-grafiikkaa, hahmoihin
on käytetty kiitettävästi polygoneja ja tekstuurit ovat
pääosin kohtuullisia. Valitettavasti vain grafiikan animointi
sekä käsittely (kuten perus bilineaarinen filtteröinti)
on jätetty puolitiehen, antaen pelille yhdessä tökkivien
kontrollien kera kieltämättä lievästi palikkamaisen tuntuman.
Vaikutelmaa ei paranna se, että välianimaatiot on tehty
suoraan pelin omalla moottorilla ja palikkamaisuus periytyy
siihenkin.

Tärähtelyä pelissä on käytetty sopivasti, peruspistoolissa on todella kiitettävästi potkua eikä muissakaan aseissa ole valittamista. Pelissä on myös kaksinpeli- ja bottitilat, jotka eivät kovin erikoisilta pikaisen kokeilun myötä tuntuneet. Pelin voi tallentaa vain episodien välissä. Episodien aikana tulee tosin checkpointeja, joista peliä voi jatkaa Game Overin iskiessä mutta vapaa tallennussysteemi olisi ollut tähänkin tervetullut asia.

Operation WinBack on kohtuullinen yritys rakentaa Metal Gear Solidia toimintapitoisempi agenttihiippailu uudelleen PS2lla mutta isommat ja pienemmät möhläykset lähes jokaisella osa-alueella pilaavat tunnelmaa. Välillä hauskaa elokuvamaista toimintaa mutta suurimman osan ajasta haahuilua tyhjästä ilmestyvien skriptivihollisten kanssa.