overboard nostokuva logolla varustettuna

Paras kesädekkari, jonka luke... pelata tänä vuonna

Pienellä tiimillä työstetty Overboard! yllätti. Positiivisesti vieläpä.

Inkle-studion yhtäkkiä ja yllättäen julkaistu peli on visuaalinen romaani, joka vie kokijansa murhamyst... tapauksen äärelle, kuin kunnon kesädekkarin pitääkin.

Hercule Poirot – Ongelma merellä

1930-luvun lopulla yksi yksinäinen valtamerialus puskee aaltojen läpi matkallaan Iso-Britanniasta New Yorkiin. Kyydissä on tukku matkalaisia, joihin lukeutuu muun muassa maailmankuulu näyttelijätär Veronica Villensey varakkaine miehineen sekä tukku muita tuttavuuksia erilaisine taustoineen. Mutta sitten, yön pimeinä tunteina kuuluu molskahdus, ja Veronican aviomiestä ei sen jälkeen nähdä.


Pelin "karttaruutu", josta voi valita vapaasti mihin mennä

Overboard! on varsin erilainen murhamysteeri, sillä syyllinen on heti selvillä. Pelin ensimmäisenä kohtauksena nimittäin nähdään, miten pelaajahahmona toimiva Veronica työntää siippaparkansa laidan yli kohti kuolemaansa. Homman nimenä olisi selvitä tekosesta ilman vankilareissua, ja mieluiten vakuutusrahojen kera. Tällä kertaa ei siis etsitä varsinaista syyllistä, vaan koetetaan selvitä tekosesta ilman seuraamuksia.

Matkassa on kuitenkin muutama mutta, joihin kuuluvat muut matkustajat mahdollisine silminnäkijöineen ja jonkin sortin hoppu. Aikaa ei nimittäin ole loputtomasti, sillä paatti puksuttaa satamaan noin kahdeksan tunnin kuluttua, ja jokainen Veronican tekeminen kuluttaa aikaa vaihtelevan määrän. On pelaajan tehtävänä päättää, miten hahmomme kuluttaa minuutit ja tunnit enemmän tai vähemmän tehokkaasti, ja pääsee kenties pälkähästä.

Haluttuun lopputulokseen on useampi reitti. Päästele useampi matkustaja hengiltä? Onnistuu. Sälytä epäilykset jonkun muun kontolle? Miksipä ei. Kiristys? Kokeilemalla selviää.

Sherlock Holmes – Kadonnut sulhasmies

Pelaajan tehtävänä on valita Veronican tekoset, dialogivaihtoehdot sekä mihin suunnata aluksella. Muihin matkustajiin tutustuminen kannattaa, sillä purkin kyydissä on potentiaalisia liittolaisia sopiviin syntipukkeihin asti. Matkaan voi myös tarttua enemmän tai vähemmän hyödyllisiä esineitä, joita käyttää avuksi.

Jokaiseen puuhaan menee oma aikansa ja kun satama häämöttää horisontissa, pistetään homma poikki, aivan sama onnistuiko Veronican suunnitelma tai ei. Lopputuloksena on joko vapaus tai koppalakit vartomassa satamassa. Mutta ei hätiä mitiä, sillä epäonnistuminen on sallittua, ja jopa paikallaan. Pelin iso koukku on näet sen lyhyt kesto, sillä tarinan kokeminen kertaalleen alusta loppuun vie noin puoli tuntia, nopeamminkin.


Valtaosa pelaamisesta tapahtuu valitsemalla alalaidan toimintavaihtoehdoista

Ideana on kokea laivamatka useammat kerrat, aina niin pitkään, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Toki sen jälkeenkin saa jatkaa. Kompakti pituus houkuttelee koettamaan juonimista uudelleen, eikä konnankoukkujen juonimisen epäonnistuminen harmita. Vaikka lopputuloksena ei olekaan onnistuminen, myös virheistä ja hahmojen dialogista oppii jotain seuraavaa kertaa varten. Pelinkehittäjille pitää antaa iso käsi koko hoidon toteutuksesta.

Lisää karvaisten käsien taputuksia pitää antaa myös ulkoasusta sekä äänimaailmasta. Hahmot ja taustat ovat mukavaa katsottavaa, joskaan suuria hahmoanimaatioita ei ole. Matkalaiset ovat perin staattisia, mutta asia ei pistä harmittamaan. Myös musiikki ja ääniefektit saavat uppoutumaan nimikkeen tunnelmaan.

Neiti Marple – Syyttävä sormi

Muuten mainio kokonaisuus saa osakseen pientä natinaa. Nimittäin! Pelin ajatuksena olisi kokea sen lyhykäinen tarina läpi useammat kerrat, jotta pelaaja pääsisi haluttuun lopputulokseen, eli pääsemään kuin koira siitä kuuluisasta veräjästä. Osalla siihen voi mennä viisi laivamatkaa, joillakin vaikkapa kahdeksan pelikertaa. Itse tosin sain niin sanotun oikean loppuratkaisun aikaiseksi jo toisella yrityksellä, mikä jonkin verran latisti tunnelmaa. Olisin halunnut kokemukseen hieman lisää haastetta, sillä huvi tuntui loppuneen lyhyeen.


Dialogi on varsin toimivaa

Ei sillä, vaikka lopputekstit rullaavat ruudulla, on Overboard!:lla vielä enemmän annettavanaan. Miten päästä juuri sinne yhteen huoneeseen? Miten sysätä syyllisyys sen yhden hahmon päälle? "Liian hyvästä" pelaamisestani huolimatta jatkoin eri juonien punomista. Vieläpä mieluusti.

Niin, ja toinen pieni mainitsemisen arvoinen asia on, että vaikka Switch-konsolissa on kosketusnäyttö, niin sitä peli ei tue.

Oli miten oli, on Overboard! mainio pieni kokemus. Vieläpä pienimuotoinen ihme, sillä se kuulemma luotiin kahdessa kuukaudessa pienellä tiimillä. Sen idea, toteutus ja tunnelma saavat puolelleen helposti. Tälle suositukset, kunhan ei ole liian hyvä pelaaja.

Murhaaja on nimeni myös iOS-alustoilla (Teksti: Petri Leskinen)

Overboard!:n todellinen helmi on sen pelimoottori Ink, joka mahdollistaa vapaasti haarautuvan dekkaritarinan, eikä päästä pelaajaa liian helpolla. Itse läpäisin risteilymatkan vasta seitsemännellä yrityksellä, mutta missään vaiheessa tapahtumat eivät alkaneet turhauttamaan epäonnistumisistani huolimatta. Halusin aina oppia lisää kanssamatkustajistani ja heidän salaisuuksistaan.

Näin niitä kesädekkareita tehdään 2020-luvulla!

Pistinpä yhdellä pelikerralla useammalta todistajalta tai muuten vaan ikävältä henkilöltä nirrin poikki, koska miksi ei? Inklen kirjoittamassa jännärissä on juuri oikea määrä mielenkiintoisia henkilöitä, vaihtelua ja tummaa huumoria. Näin niitä kesädekkareita tehdään 2020-luvulla! 5/5.

Kirjaudu kommentoidaksesi