Äänekkäät naapurit
Switch 2 -yksinoikeus Pokémon Pokopia on yhdistelmä Minecraftin rakentelua, Animal Crossingin sisustamista ja Viva Pinãtan lajikartoitusta. Rauhallinen rytmi yhdistettynä pelisarjan kerää kaikki -mentaliteettiin koukuttaa onnistuneesti, vaikka nintendomainen kömpelyys hitaiden valikoiden ja ajoittain epätarkkojen pelimekaanikoiden suhteen nostaakin välillä harmituskäyrää.
Otetaan alkuun lyhyt Pokopian oppimäärä 9-vuotiaan tyttäreni toimesta.
Mitä Pokopiassa tehdään?
Saadaan Pokémon-kavereita ja yritetään tuoda kaikki takaisin.
Mikä on hauskinta?
Paikkojen sisustaminen on kivaa ja alueiden tekeminen hienoksi.
Mikä on lempihahmosi?
Stantler, mutta sitä en ole vielä nähnyt Pokopiassa.
Mitä parantaisit?
Ympäristöjen rikkominen ja rakentaminen on hieman hidasta ja hankalaa.
Harvemmin Pokémon-peleissä puhutaan toisten poksujen kanssa. Pokopiassa sekin on mahdollista, sillä pelaaja ohjaa kouluttajaansa imitoivaa Dittoa, joten ihmistä muistuttava violetti möykky ymmärtää alueelle ilmestyvien otuksien puhetta. Ihmiset – Ditton kouluttaja mukaan lukien – ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Jäljellä on vain päiväkirjamerkintöjä sekä lehtileikkeitä menneistä ajoista.
Pokopiassa tavoite on herättää luonto uuteen loistoon sekä korjata eri biomien Pokémon-keskukset, houkutella lajit takaisin ja ymmärtää mitä ihmettä on tapahtunut. Sinne tänne on myös piilotettu historiallisia relikkejä tai muita yllätyksiä. Tutkiva löytää.
Luonnon moninaisuus kunniaan
Avausalueena toimiva Withered Wasteland muistuttaa nimensä mukaisesti aavikkomaista joutomaata. Onneksi professori Tangrowthin (Tangela) kottikärryistä löytyvä Pokédex-vempain avustaa alkuun yhdessä proffan neuvojen kanssa. Ditto oppii muilta lajeilta taitoja, onhan hän mahdottoman oiva imitoimaan asioita. Ei aikaakaan, kun pelaaja oppii kastelutaidot Squirtlelta, pilkkoo puupaloja scytherimaisesti ja pomppii kuin Magikarp konsanaan.
Hiljalleen Ditton taidot kasvavat ja avaavat uusia alueita sekä biomeja. Jokaisessa paikassa on niin pieniä kuin isompiakin tavoitteita, joiden suuntaan peli ansiokkaasti ja suht saumattomasti tökkii. Huhujen mukaan tarinatilan läpäisy ottaa useamman kymmenen tuntia, mutta sinne asti en vielä ole päässyt.
Tarjolla on myös hiekkalaatikkona toimiva Palette Town -alue, jonka valtava pinta-ala antaa pelaajalle vapaat kädet leikkiä hankkimillaan palikoilla ja tarvikkeilla. Kaveritkin saa kutsuttua kylään Game Share -ominaisuuden avulla tai ilman!
Huvilaa huusin, sanoi Timburr
Jokainen Pokémon kaipaa elinympäristöönsä tiettyjä ominaisuuksia, olivat ne sitten huonekaluja, aktiviteetteja tai kasveja. Vähemmän yllättäen kalat asustavat veden äärellä, pörriäiset kukkakedolla ja niin edelleen. Viva Pinãtan tyyliin asukkaat pitää houkutella takaisin, jotta heidän kykyjään pystyy hyödyntämään. Puska sinne, nyrkkeilysäkki tänne. Tärkeintä on kuunnella kavereiden jutustelua ja toteuttaa heidän toiveensa. Ylipäätänsä teos ottaa eri lajien erikoiskyvyt hienosti huomioon.
Sisustuksia ja rakennelmia pystyy muokkaamaan oman mielensä mukaan, aivan kuin Animal Crossingissa. Kaupasta saa ostettua uusia ohjekirjoja, joiden avulla työpenkissä kasataan huonekalut, asumukset ja muut ehosteet. Varsinkin talojen suhteen apua tarvitaan myös muilta asukkailta, sillä projektit vaativat materiaalien lisäksi useat apukädet tai -tassut. Rakentaminen ei rajoitu pelkkiin valmiisiin malleihin, vaan poksuille ja itselleen voi tehdä oikeastaan mitä vain, kunhan rakennuksella on ovi, muutama sisustuselementti ja ulkoseinät. Vain mielikuvitus on rajana, jos (ja kun) haluaa tehdä esimerkiksi Squirtlelle upean vesipuiston.
Maailma rakentuu minecraftmaisesti palikoista. Ditto pystyy muokkaamaan maastoa yksi blokki kerrallaan. Hän on vieraillut ilmeisesti myös Kirbyn luona, sillä Y-nappi pohjassa pelaaja imee kaikki lähialueen resurssit sisäänsä – tutun ääniefektin kera. Kontrollit toimivat pääasiassa hyvin, mutta toimintojen lisääntyessä, napit tuntuvat loppuvan ohjaimesta kesken. Onneksi pelin rytmi elää kiireettömyydestä, joten valikoiden ja puuhastelujen hitaaseen tempoon tottuu (tai ainakin niihin asennoituu oikein).
Paras Pokémon-peli aikoihin
Graafisesti kaikki toimii. Pokémonit näyttävät värikkäiltä esikuviltaan, ja maailma rakentuu komeasti erilaisista palikoista ja luontokappaleista. Ympäristöt heräävät henkiin avaamalla esimerkiksi padon tai ihan vain kastelemalla maata ruutu kerrallaan. Hiljalleen väri palaa harmaaseen joutomaahan. Lisäksi maailma seuraa reaaliajassa oikean elämän kellonaikarytmiä Animal Crossingin tavoin, joten yön ja päivän sykli riippuu peliajasta. Jotkut asiat tapahtuvat vain auringon laskettua.
Ja loppuun vielä arvosanakysely jälkikasvulta.
Montako tähteä Pokopia ansaitsee?
Neljä.
Olen samaa mieltä. Pokémon Pokopia on erinomainen ja erittäin monipuolinen lisä Pokémon-pelien sarjaan. Onnistunut yhdistelmä rakentamista, tutkimista ja keräilyä. Sympaattinen ulkoasu, positiivinen ilmapiiri ja mielikuvituksellinen toteutus tarjoavat kymmeniksi tunneiksi puuhaa persoonallisten Pokémon-apureiden kanssa. Vielä kun Nintendo oppisi virtaviivaistamaan nimikkeidensä valikoita ja kontrolleja, niin lopputulos ansaitsisi täydet viisi tähteä.
