Tanskalaiset pelistudiot ovat profiloituneet pienien, mutta mielenkiintoisten julkaisuiden tekijänä. Insiden ja Limbon kaltaiset pelit saavat nyt rinnalleen narratiivisen seikkailupeli Gerda: A Flame in Winterin. Julkaisijaksi on löydetty ensimmäistä kertaa omien tuotosten ulkopuolella siipiään kokeileva Life is Strangesta tuttu Don't Nod.
Partisaanivalssi
Toisen maailmansodan alkuvaiheissa Tanska vallattiin kuudessa tunnissa. Miehitys oli huomattavan väkivallaton, ainakin verrattuna natsien otteisin Itä-Euroopassa. Kaikki eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä uusiin isäntiin, sillä partisaanien toiminta tuotti miehittäjille harmaita hiuksia.
Päähenkilö Gerdan elämä Tinglevin kylässä lähellä Saksan rajaa muuttuu radikaalisti, kun Gestapo raahaa hänen miehensä Andersin putkaan kuulusteltavaksi. Anders on sotkeutunut partisaanien toimintaan, joten Gerdan tehtäväksi jää löytää keinot hänen vapauttamisekseen.
Monimutkaisuutta lisää Gerdan kansalaisuus: tanskalais-saksalaisena hän nauttii myös miehittäjien luottamuksesta, joten pian hän sotkeutuu korruptoituneiden upseerien salakuljetuskuvioihin, Ruotsia kohti pakenevien juutalaisten matkaan ja moneen muuhun kylän tapahtumaan. Kaikkeen ei ole kuitenkaan aikaa, joten edessä on vaikeita valintoja.
Tarina perustuu tositapahtumiin, sillä kehittäjä PortaPlayn toimitusjohtajan isovanhemmat olivat aikanaan aktiivisia partisaaneja. Tinglev on myös oikeasti kokoaan suurempi paikkakunta, sillä Tanskan päärata kohti Saksaa kulkee yhä tänä päivänä kylän kautta.
Valintojen maailma
Kaikkea ei ehdi nähdä yhdellä läpipeluukerralla. Jokaista maailman ongelmaa ei voi ratkaista, vaikka syntyvien ruumiiden määrää voi yrittää rajoittaa – tai kasvattaa – omilla teoillaan. Viime kädessä kyseessä on tietynlainen resurssinhallintapeli, jossa rajoitteina toimivat aika, tavarat ja Gerdan henkinen energia.
Ruoalle, luksustuotteille ja lääkkeille on aina ottajiaan, joten niiden käyttämistä kannattaa harkita tarkasti. Lisäksi Gerdalla on käytössään kolme mentaalienergiaa: empatia, oivallus ja nokkeluus, joita on mahdollista kuluttaa uusien keskusteluvalintojen avaamiseen. Energia palautuu hitaasti kohtausten välissä, joten kulutuksen suhteen on syytä olla konservatiivinen.
Seikkailu etenee keskusteluvalintojen kautta, joista monet ovat lukittuina. Niiden avaaminen voi vaatia erilaisia esineitä, energiaa tai aikaisempia tapahtumia. Ilahduttavasti syy ja seuraus tuodaan selkeästi esiin, joten pelaajan ei tarvitse arvuutella minkä vuoksi jotkin vaihtoehdot eivät ole valittavissa. Osa valinnoista voi vaatia nopanheittoa, jolloin peli kertoo onnistumisen todennäköisyyden yleisellä tasolla.
Tallennustapa ei suosi huijaajia, sillä manuaalitallennusta ei tarjota lainkaan ja muutoin peli tallentuu ainoastaan kohtausten välissä. Näin ollen minmaxaajat joutuvat pahimmillaan pelaamaan koko kymmenen minuutin pituisen kohtauksen uudestaan, mikäli tapahtumien loppupuolella tehtävän nopanheiton tulos ei miellytä. Julmaa.
Eleganttia yksinkertaisuutta
Graafinen ulkoasu on esteettisesti miellyttävän yksinkertaista. Indiejulkaisija ei yritä panostaa fotorealismiin, vaan sen sijaan kulmikkaan vesivärimäinen maisema on kaikin puolin tyydyttävä ratkaisu. Myöskään ääninäyttelyä ei ole kuin kohtausten välillä.
Gerda: A Flame in Winter on elegantilla tavalla julman yksinkertainen peli. Sota kohtelee pahiten siviilejä, ja vastaan tulee monta kertaa vaikeita valintoja erilaisten tavoitteiden välillä. Epilogissa päästään käsittelemään myös sodan jälkeistä likapyykkiä, kun natsikollaboraattorien metsästäminen käynnistyi.
Tarjolla on lyhyt ja mielenkiintoinen seikkailu, jonka pohjoismainen tuttuus vetoaa myös suomalaisiin pelaajiin. Millaisia valintoja tiukassa paikassa pitää tehdä? Kuinka paljon riskejä keskusteluissa kannattaa ottaa? Kaikki nämä tarjoavat julkaisulle mukavasti uudelleenpeluuarvoa. Seikkailu erottuu edukseen, vaikka minkäänlainen pakkopelattava julkaisu ei olekaan kyseessä.
