Piste kaukainen

Jonkinlaisena virtuaalitodellisuuspelien graalin maljana pidetään avoimen maailman seikkailuja, mutta kuten Windlandsin tai Robinson: The Journeyn kaltaisten yritelmien perusteella voi päätellä, moiset toimivat lähinnä oksennusautomaatteina. Niinpä etukäteen olinkin valmistautunut Farpointin testailuun varaamalla ämpärin pelihuoneen nurkkaan. Positiivinen yllätys oli, että useammankin session jälkeen ämpäri oli yhä täysin käyttämätön.

Haptisuus, taktiilisuus ja immersiivisyys

Farpointia voi pelata joko tavallisella Dualshock-ohjaimella tai varta vasten VR-pelejä varten kehitetyllä tähtäinohjaimella. Hyvin lyhyen kokeilun jälkeen oli selvää, että jälkimmäinen vaihtoehto on ainoa, jolla pelistä saa kaiken irti. Näytöllä käsien liikettä mukaileva rynnäkkökivääri luo mukavan ankkurin tunto- ja näköaistin välille, ja eleohjauksen käyttäminen sekä ampumiseen että aseen vaihtamiseen tehostaa seikkailuun uppoutumista.

Pelaaja liikkuu planeetan pinnalla ohjaimen etukahvan tatin komentojen mukaan, ja vaikka takatatin saakin asetettua ohjaamaan kääntyilyä, todellista tarvetta tälle ei ole. Virtuaalihahmon kroppa seuraa pelaajan asentoa todellisessa tilassa, ja liikkeen suunta päätellään kypärän ja aseen sijainnin perusteella. Tuntuma on intuitiivinen ja luonteva. Kypärän seurantatekniikasta johtuen selkää ei voi kokonaan kääntää kameralle, koska tällöin aseen sijaintia ei pystytä päättelemään. Koko peli onkin suunniteltu niin, että maailmassa edetään vain yhteen suuntaan: eteenpäin.

Yksin... mikähän planeetta tämä on?

Farpoint käynnistyy rauhallisesti, kun pelaajan ohjaama pilotti lähestyy avaruusasema The Pilgrimiä. Omituinen aika-avaruuden vääristymä sinkoaa kuitenkin aseman, vastaanottokomitean ja pilotin satojen valovuosien päähän vieraaseen maailmaan. Kavereistaan eroon joutunut pilotti poimii kiväärin kantoon ja lähtee yksin tarpomaan halki vihamielisten maisemien.

Pilotti seuraa hajonneen avaruusaseman palasten merkitsemää polkua. Välillä skannaillaan Pilgrimin ulkopuolella juuri ennen onnettomuutta leijuneiden tohtorien Tyson ja Moon jälkeensä jättämiä datasirpaleita. Tarina kertookin enemmän Tysonista ja Moonista kuin pilotista, jonka roolina on lähinnä raivata tiensä kohti etujoukkona saapunutta parivaljakkoa.

Käsikirjoitus ja näyttelijäntyö ovat kelvollisia, joskin lopputekstien lähtiessä rullaamaan tulee olo, että kirjoittajilta loppuivat kalkkiviivoilla ideat. Tämä on kuitenkin vain kosmeettinen vika muuten niin viihdyttävän vuoristoradan viimeisessä laskussa. Tuotantoarvoissakaan ei ole valittamista, sillä peli näyttää hyvältä, ja musiikitkin täydentävät tunnelmaa erinomaisesti.

Kasassapysyvä paketti

PS VR -peleiltä on totuttu jo odottamaan teknistä moitteettomuutta, mikä on virtuaalitodellisuuden toimivuuden kannalta kynnyskysymys. Tähtäinohjaimen kanssa Farpoint on myös äärimmäisen pelattava kokemus. Muutaman kerran tosin ase lähti vaeltelemaan vähän omia reittejään, mutta tilanteen sai korjattua tarkistamalla oman sijaintinsa suhteessa kameraan. On aika huikea tunne, kun käsissä pideltävä muovihäkkyrä muuttuu näytöllä munakkaaksi aseeksi, jolla räjäytellään naamalle hyppivät avaruushämähäkit veripilviksi.

Kampanja jakaantuu seitsemään lukuun, joista kunkin juoksee läpi suunnilleen tunnissa. Ikävästi lukujen keskellä ei ole tallennuspisteitä, joten jos pomotappelussa tulee niin kivuliaasti pataan, että välillä täytyy vetäistä muutama pulssia tasaava kierros Modern Warfarea, täytyy luku aloittaa kokonaan alusta. Peli ei myöskään kovin selkeästi kerro, milloin luku vaihtuu, joten poistumiseen liittyy aina lievä epätietoisuus siitä, miten paljon etenemistä menettää.

Kampanjan lisäksi Farpoint tarjoaa yhteistyöpelin verkossa sekä haastetilan, jossa tarinan karttoja juostaan pyssyt paukkuen läpi. Vaikka stoorilla ei olekaan juuri uudelleenpeluuarvoa, suoritusten hiominen haastemoodissa antaa pelille lisää ikää.

Pitää minkä lupaa

Farpoint vaikutti jo ensiesittelyssä lupaavalta idealta, vaikka aseohjain näyttikin – ja näyttää edelleen – melko höpsöltä rimpulalta. Käytännössä kuitenkin ohjain ja peli osoittautuvat mahtavaksi yhdistelmäksi. VR-laseilleen kipeästi sisältöä kaipaavien kannattaakin vakavasti harkita paketin hankkimista. Jo London Heist demonstroi Move-kapuloiden soveltuvuutta VR-ohjaimiksi – nyt Farpointilla on todistettu liiketunnistuksen ja virtuaalitodellisuuden kuuluvan yhteen kuin kaurapuuron ja jugurtin.

Puolessa vuodessa on PS VR:llä nähty monen tasoista yritelmää. Tässä joukossa Farpoint nousee selkeästi kärkikastiin. Impulse Gearilla on selkeästi ymmärretty virtuaalitodellisuussisällön sudenkuopat ja onnistuttu kiertämään ne. Sony on jo lupaillut uusiakin Aim Controlleria tukevia pelejä, joten kiväärikypäräkeijoille on vielä luvassa kissan päivät.

Kirjaudu kommentoidaksesi