Fracked on todella komean näköinen VR-peli. Sen sarjakuvamaista tyyliä voisi kuvailla ylisaturoiduksi Borderlandiksi. Fracked on yksinkertaisesti kaunis, ja kehittäjät ovat saaneet toteutettuja erikoisen hienoja ideoita. Silti kokemus jää aavistuksen valjuksi, niin kuin hieman liikaa jäähtymään päässyt rooibostee.
Parasta Frackedissa on se, että pintoihin, kuten ovenpieliin, voi itse asiassa tarttua ja vetää itsensä näkyviin vaikkapa vihollisia tulittaakseen. Ampumiskohtaukset ovat muutenkin melko eeppisiä, varsinkin suksilla kiitäessä. Joka suunnasta hyökkivät moottorikelkat ja räjähtelevät öljytankit ovat varsin huimapäisen jännittäviä, mutta mitä jää jäljelle kun toiminta loppuu? Eipä oikein mitään.
Frackedin pelimekaniikat ovat toimivia, ja kaikki on jokseenkin niin kuin olla pitää. Ohjaus toimii hienosti vuorenrinteitä alas tullessa, päänliikkeellä päästään kallistumaan oikeaan suuntaan. Kiipeily on toteutettu mahtavasti ja tuntuu melkein oikealta ponnistelulta. Toiminnan tuntu on ehdoton ja sitä riittää. Pelinkulku on melkein liian intensiivinen, mutta mukavaa höyryjenpäästelyä työpäivän päätteeksi. Äänimaailma on mitä mainioin, eikä mikään vuorovaikutuksen elementti onnu erityisemmin. Frackedissa liikkeet tuntuvat luonnollisilta, ja pelin maailmaan on helppo uppoutua.
Asevalikoiman ja juonen puute
Supersankarimainen toiminta olisi kaivannut kylkeensä hieman laajempaa asearsenaalia. Lähes koko peli on taisteltava läpi vain peruspistoolia ja yhdenlaista konepistoolia käytellen. Edes ammuksia ei saa mukaan, eikä niitä tarvitse poimia mistään. Kuulostaa helpotukselta, mutta tekee tilanteista astetta tylsempiä. Jossain vaiheessa pääsee räiskimään toki kranaatinheittimellä, jonkinlaisella revolverilla ja vähän surkuhupaisella haulikolla, mutta nämä aseet ovat kertakäyttöisiä ja häviävät viimeisen ammuksen myötä.
Fracked on sinänsä upea luomus ja hulppeaa toimintaa, mutta jotakin siitä uupuu. Tuotannollisesta näkökulmasta kyseessä on yhdenlainen mestariteos, mutta kauasko se kantaa, kun lyhyen toimintaseikkailun uudelleenpeluuarvo on kuitenkin se pyöreä nolla? Pelinkulku on vähän turhan suoraviivaista, ja juonesta ei oikein voi edes puhua. Siksi tämä kaunis ja uljas vajaa kolmen tunnin PSVR-kokemus jättää loppusessaan ikävän kylmäksi.
Kaiken tämän sanottuani suosittelen kuitenkin lämpimästi räiskimään Frackedin parissa. VR-pelin toiminallisuus ja mekaniikat on saatu siinä ihan uudelle tasolle, joka jokaisen PSVR:n ystävän pitäisi päästä kokemaan.
