Konsolijalkapallo on vihdoin muuttunut joukkuelajiksi. Pelaajan on pärjätäkseen käytettävä hyväksi jokaista kentällä olevaa virtuaalifutaria. Apuna on Wiimote ja täysin uusittu pelimekaniikka.

Uutta ja ihanaa

Syöttöpeli on Wiin ensimmäisessä Pro Evolution Soccerissa noussut arvoon arvaamattomaan. Hyökkäyksessä maalipaikat rakennetaan pääosin peliä rakentamalla, eikä niinkään yhdellä jalkapalloilijalla kikkailemalla. Pari nopeaa ja oikeaikaista syöttöä saattaa vapauttaa kärkipelaajan hyvälle laukaisu- ja maalintekopaikalle. Kamera on sijoitettu muita versioita kauemmaksi kentästä, jolloin pelaaja hahmottaa kentän tapahtumat kokonaisuutena aikaisempaa paremmin. Se on ensimmäinen syöttelyä helpottava asia ja toinen on Wiimote. Syöttäminen tapahtuu siten, että osoitetaan haluttua pelaajaa, jonka jälkeen B–nappia painamalla toiminto toteutuu. Asetuksista voi säätää maasta nousevien syöttöjen ja keskityksien toteutuksen, joko automaattisesti tapahtuvaksi tai manuaalisesti pelaajan toimesta. Tyhjään tilaan syöttäminen on yksi pelin suurista uudistuksista, ja se luo täysin uusia mahdollisuuksia hyökkäyksessä. Se toteutetaan B-nappia pohjassa pitämällä ja osoittamalla tyhjään tilaan. Syötön lähdettyä lähin pelaaja noukkii pallon. Oikea-aikainen suoritus helpottaa syötön vastaanottoa, sillä virtuaalifutari pystyy pitämään juoksurytmiään paremmin yllä. Nämä ovat pahoja tilanteita puolustajille, sillä täydessä vauhdissa olevan hyökkääjän kiinni juokseminen on hankalaa. Kaiken kaikkiaan syöttely on helppoa, tarkkaa ja intuiivista. Rajana on vain oma pelinrakennuskyky ja omien virtuaalifutareiden ominaisuudet.

Hyökkäyspäässä on eräs toinenkin merkittävä ero muihin jalkapallopeleihin verrattuna: Free Run. Se mahdollistaa pallottoman kaverin kontrolloimisen yhtä aikaa pallollisen pelaajan kanssa. Ainoa rajoitus pallottoman pelaajien kontrolloinnissa on omat kyvyt. Moniajo ei toimi alussa niin hyvin kuin toivoisi, mutta pienellä treenaamisella se rupeaa onnistumaan. Free Run on iso apu hyökkäyksen rakentelussa, sillä se antaa mahdollisuuden luoda aivan uusia syöttöpaikkoja tyhjästä.

Wiin pessissä on mukana lähes kaikki muiden versioiden toiminnot seinäsyötöistä harhautuksiin. Ne yleensä oppii vasta harjoittelumoodissa, jota ehdottomasti kannattaa pelata. Kaiken lisäksi Practise-moodi on erittäin hyvin toteutettu. Ohjeet ovat selkeitä ja johdonmukaisia.

Totalitääristä jalkapalloa

Hyökkäyksen ohella myös puolustus on muokattu uusiksi. Takana ovat ne ajat, jolloin yhdellä miehellä yritetään palloa taklata tahi riistää omalle joukkueelle. Tilalle on tullut taktinen lähestyminen sekä koko joukkueella puolustaminen. Pallonriistotilanne on rakennettava huolellisesti monella futaajalla, joten ohjaksissa olevalla ihmisellä riittää tekemistä. Puolustuksessa ei periaatteessa kontrolloida yhtä tiettyä pelaajaa hetkeäkään, vaan lähinnä kaikkia kerralla. Toki yhtä pelaaja voi käskyttää väliaikaisesti tiettyjä toimintoja suorittamaan, kuten syötönkatkoa tai taklausta. Muuten pelaaminen on periaatteessa sitä, että A-napilla määrätään joko lähin oma jätkä hyökkääjää prässäämään, tai juoksutetaan hänet täyttämään puolustuksessa oleva tyhjä tila. Kuulostaa yksinkertaisemmalta mitä se oikeasti on. Vastustajan kuviot on etukäteen aavistettava, ja pyrittävä siihen, ettei tällä ole tilaa eikä aikaa käytettävissä. Liiallinen prässääminen jättää aina aukkoja johonkin kohtaa kenttää, joten puolustamista on mietittävä huolella. Aluksi tämä on se pelin hankalin puoli, ja omissa soi useasti. Pelituntien karttuessa puolustustyöskentely helpottuu ja siitä tulee nautittava osa peliä.

Yksi bugi on peliin pesiytynyt: joskus harvoissa tilanteissa vapaana oleva pallo ei herätä puolustajien mielenkiintoa. Se jää pyörimään vaarallisesti puolustusalueelle hyökkääjien ulottuville. Onneksi tämä bugi ei usein ilmene eikä se siksi vie peli-iloa.

Paljon pelattavaa

Erilaisia pelitiloja on runsaasti, sisältäen mm. normaalit liigat ja cupit, laajan harjoitteluosuuden sekä Champions Roadin. Master League on korvattu edellä mainitulla Champions Roadilla. Nämä kaksi mainittua moodia ovat niin erilaisia keskenään, että toivoisi pelin seuraavan version sisältävän molemmat. Champions Roadissa pelataan lyhyitä turnauksia ja pyritään kokoamaan itselle paras joukkue maailmassa. Voitetuilta vastustajilta voi pelin jälkeen arpoa itselleen pienien lisävihjeiden avulla parempia pelaajia omaan joukkueeseensa. Futarit myöskin kehittyvät, ja ihmispelaajilla onkin oikeus valita potkupalloilijoilleen tulevat lisäkyvyt. Mestareiden polkua on kyllä kiva pelata, mutta sen suurin heikkous on liian lyhyet turnaukset. Niissä eivät loukkaantumiset, varoitukset eikä pelaajien väsymys pääse vaikuttamaan joukkueeseen tarpeeksi. Keltaisella kortilla ei ole juurikaan vaikutusta, koska varoitustili tyhjenee taas seuraavaan turnaukseen siirryttäessä. Vaikeustaso nousee mukavasti vastustajien koventuessa, joten peliä ei voi helpoksi haukkua. Kokeneellakin pelaajalla menee helposti pro – tasolla sormi suuhun ja pallo maaliin, sinne väärään päähän.

Nettipeli on koukuttavaa puuhaa. Se on lagitonta ja kommunikointikyvytöntä. Netissä voi pelata joko kaveria vastaan tai tuntemattomien kanssa, mutta moninpeli on aina vain yksi yhtä vastaan. Mukavana pikkulisänä voi oman Champions Road -joukkueen lähettää WiiConnect24:n kautta kavereille haastettavaksi. Friend Codet ovat tietysti mukana kuvioissa.

Mestariainesta

Teknisessä toteutuksessa kävi kuin Ronaldolle taannoin: Aina ei saa sitä mitä tilaa. Graafisesti peli on suoraan PS2-version tasolla, joten parantamisen varaa on reilusti. Myönteistä asiassa on se, että latausajat ovat todella lyhyitä, ruudunpäivitys ei laske missään vaiheessa ja pelin kaatavat bugit loistavat poissaolollaan. Tekoäly hoitaa hommansa kiitettävästi. Lisenssi ei ole läheskään niin kattava kuin kilpailevassa jalkapallopelissä, mutta vastapainoksi löytyy laajat editointimahdollisuudet.

Wiin ensimmäinen PES on suoraan sanottuna nerokas. Pelinrakentelun vapaus uuden pelimekaniikan myötä on urheilupeligenren suurimpia uudistuksia pitkiin aikoihin. ”Raikas tuulahdus!”, huusi iloinen arvostelija. Koko joukkueen kontrollointi tekee lähtemättömän vaikutuksen, vaikkakin oppimiskäyrä on jyrkkä. Seuraavaan versioon toivoisi Master Leaguen paluuta, korkeampaa teknistä toteutusta ja sen ärsyttävän bugin poistamista. PES 08 Wiillä pesee EA:n Fifan mennen tullen ja onkin alustan urheilupelien kruunaamaton kuningas.