Punainen lanka visusti tallessa

Ohjaaja Martin Sahlin esitteli Unravelin E3-messuilla viime kesänä. Sahlinin luoma taideteos on samaan aikaan sekä iloinen että surullinen. Pääosassa seikkailee pieni punaisesta langasta tehty Yarny.

Länsinaapurissa kaikki on paremmin

Yarny seikkailee Ruotsin pohjoisosassa vaihtelevien vuodenaikojen läpi. Matkan varrella kohdattavat esteet tulee läpäistä hyödyntämällä lankaa. Nauhaa pystyy käyttämään lassona, siltana, liaanina tai vetoapuna. Yarnyssa ei narua riitä loputtomiin, joten maastosta on löydettävä pisteitä, joissa lankaa saa kerittyä itseensä lisää. Tasohyppelyn uumeniin on yhdistetty sujuvasti pulmanratkontaa. Ongelmien selvittäminen on mukavaa ja sopivan haastavaa. Probleemat eivät vie liikaa huomiota itse seikkailulta, joten tasapaino pysyy kunnossa. Jos ratkominen käy liian hankalaksi, pystyy tietyn pulman aloittamaan alusta painamalla nuolinäppäintä.

Unravelin kymmenessä kentässä selviydytään hankalista tilanteista. Yarny kohtaa matkallaan muun muassa lintuja, syviä vesiesteitä ja myrkkypitoisia aineita. Ratkaisun epäonnistuessa Yarnyn voi yrittää pelastaa hetken ennen sen kuolemaa. Jos tason haluaa läpäistä sataprosenttisesti, on sieltä löydettävä piilotettuja aarteita. Matkalle kätkettyjen esineiden keräämiseksi saa nähdä enemmän vaivaa. Unravelissa edetään ennalta määrätyssä järjestyksessä, joten vapaata seikkailua ei ole luvassa.

Kauneus saa itkemään

Unravelin fotorealistinen ulkoasu luo hienon tunnetilan seikkailuun. Metsät, lakkasuot ja saaristomaisemat ovat viimeisen päälle aidon oloisia. Yarnyn matkanteko vetoaa koskettavasti pelaajan tunteisiin. Välillä tv-ruutuun ilmestyy albumi, jossa on vanhoja tarinaan liittyviä valokuvia.

Äänellisesti Unravel hipoo täydellisyyttä. Klassisia elementtejä ja kansanperinteitä yhdistävän musiikin on säveltänyt ruotsalainen folkkaksikko Henrik Oja ja Frida Johansson. Vaikka musiikki on aina tärkeä osa tarinankerrontaa, on sillä Unravelissa tavallista suurempi merkitys. Esimerkiksi puhetta pelissä ei kuulla ollenkaan. Odotettavaksi jää, aikooko työryhmä tehdä kappaleista myös soundtrackin, sillä sen julkaisematta jättäminen olisi suuri menetys.

Unravelin tasot kohdistuvat erilaisiin fiiliksiin. Hetkittäin koetaan onnea, jota vahvistavat valokuvat sekä hilpeä musiikki. Kuitenkin jo seuraavassa kentässä saatetaan kokea syvää surua, joka saa kovimmankin sydämen murtumaan. Tunteiden kirjo käydään seikkailun aikana kokonaan läpi. Itkemiseltä on vaikea välttyä, kun tarina iskee sieluun silmien ja korvien välityksellä.

Martin Sahlin ja hänen ryhmänsä eivät lähteneet keksimään pyörää uudestaan. Suoritustavoissa ja sisällöllisesti Unravelissa ei ole mitään uutta. Se ei ole kuitenkaan ongelma, sillä peli on hyvä juuri sellaisenaan kuin se on. Kyseessä on ensiluokkainen taideteos ja loistava tarina, jossa pelaajan sielua ravistellaan oikein kunnolla. Vuosi 2016 on vasta alussa, mutta Unravelilla on suuret mahdollisuudet olla vuoden paras indiepeli. Varmaa on se, että minä ja Yarny kohtaamme uudelleen.

Kirjaudu kommentoidaksesi