Kuvittele kesäinen, autio erämaa. Olet palovartijana keskellä valtavaa luonnonpuistoa, ja tehtävänäsi on tarkkailla vartiotornista käsin ympäristöäsi maastopalojen varalta. Ympärilläsi on kilometritolkulla turmelematonta luontoa, josta sinä olet yksin vastuussa. Vesisateita ei ole näkynyt viikkoihin, ja nyt joku idiootti ampuu ilotuliteraketteja. Tästä tulee pitkä kesä.

Menneisyyden vanki

Campo Santo -studion vuoteen 1989 sijoittuva Firewatch on kertomus keski-ikäisestä Henrystä, joka päätyy Wyomingin syrjäseudulle pakoon omaa menneisyyttään. Kokopäivätyö palovartijana on kaikkea muuta kuin hektistä, eikä omia ajatuksia pääse helpolla karkuun. Tylsyyskuolemaa vastaan ei ole muita keinoja kuin romaanit, kirjoituskone sekä radiomankka. Bensakäyttöinen generaattori valaisee yön pimeinä hetkinä, mutta muuten vartiotornin varustetaso on jossain alkeellisen ja rähjäisen välimaastossa. Yksinäisen työn ainoa ihmiskontakti – satunnaisten retkeilijöiden lisäksi – on oma esimies ja kollega Delilah, ja hänetkin tavoittaa vain radiopuhelimen välityksellä. Vuosia erakkomaista työtä tehneen Delilahin torni siintää kaukana, kaukana vuoristoisessa horisontissa.

firewatch-tower.jpg

Peli käynnistyy pysäyttävän hienolla prologilla, joka sitoo pelaajan tunnetasolla tarinaan heti mukaan. Alun tapahtumat ja Henryn menneisyys kulkevat vahvasti mukana salaperäiseksi mysteeriksi kehittyvän tarinan ajan. Firewatch on debyyttipeliksi hyvin kypsä ja ehjä kokonaisuus. Tekijätiimi koostuu pitkään alalla vaikuttaneista henkilöistä, joista Jake Rodkin ja Sean Vanaman olivat kirjoittamassa Telltalen The Walking Deadin fantastista avauskautta. Käsikirjoitus onkin nimikkeen vahvin osa-alue. Henryn ja Delilahin arkiset mutta monisävyiset keskustelut ovat tarinan suola. Pelaaja valitsee muutamista dialogivaihtoehdoista mieleisensä tai jättää kokonaan vastaamatta – kumpikin päätös on yhtä validi. Radiopuheluliikenne elää valintojen mukaan, ja puheenaiheet pyörivät nähtyjen maisemien, tapahtumien tai vaan sään välillä. Ääninäyttelijät – Mad Menista tuttu Rich Sommer ja ääninäyttelyveteraani Cissy Jones – tekevät loistavaa työtä, ja hahmojen välinen jutustelu kuulostaa hyvin luontevalta. Hiljaisina hetkinä pelaajaa hemmotellaan tunnelmaan täydellisesti sopivalla country-henkisellä musiikkiraidalla.

Firewatch kertoo menetyksestä, vaikeista valinnoista ja elämästä itsessään. Useisiin päiviin jaettu juoni pitää varsinkin alkupuoliskon ajan esimerkillisesti otteessaan, ja ristiriitaisen vastaanoton saanut loppu istuu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Käsikirjoitus jättää tilaa tulkinnalle, mikä on herättänyt jo monia vaihtoehtoisia teorioita.

Luonnollisen kaunis

Firewatch lainaa paljon Gone Homen tyylisiltä kävelysimulaattoreilta, mutta se lisää yksinkertaiseen konseptiin vielä yhden pelillisen kerroksen. Henry voi esineiden ja ympäristön tutkimisen lisäksi myös kiipeillä sekä käyttää työkaluja. Apuvälinevarasto kasvaa tasaisesti puiston eri kolkista löytyvien tarvikelaatikoiden antimista. Uusien resurssien avulla näennäisesti avoimeen maailmaan avautuu uusia kulkureittejä. Palovartijan vakiovarustukseen kuuluva kartta saa niin ikään päivityksiä tarvikelaatikoiden muistiinpanoista. Hauskana lisänä toimii kasarihenkeen kuuluva kertakäyttökamera.

firewatch-metsa.jpg

Unity-grafiikkamoottorin päälle rakennettu seikkailu on parhaimmillaan silmiä hivelevän kaunis, ja yleisilme muistuttaa etäisesti The Witnessin ulkoasua. Vartiotorni ja Henryn elinympäristö ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, joita oppii arvostamaan pelin edetessä. Auringonsäteiden pilkottaessa koivumetsän läpi voi kuvitella itsensä keskelle kesähelteisestä erämaata. Harmittavasti pelin konsoliversio yskähtelee pahemman puoleisesti ruudunpäivityksen suhteen rikkoen hetkittäisen immersion. Tallennuspisteiden kohdilla pätkiminen eskaloituu, mutta ongelmia on tasaisesti läpi koko kampanjan.

Ei savua ilman tulta

Tarinavetoinen Firewatch on tärkeä muistutus tarjonnan monimuotoisuudesta. Konsolipelivalikoimassa on tilaa räiskinnän lisäksi myös hidastempoiselle draamalle. Campo Santo tarjoaa uskottavan tarinan keski-ikäisestä Henrysta, ja studion esikoispeli onkin erittäin kypsä kokonaisuus – mysteeritarina aikuiseen makuun. Ehjän viisituntisen kokonaisuuden ainoa miinus on PlayStation 4 -versiota vaivaavat ruudunpäivitysongelmat. Henrya ja Wyomingin luonnonkauniita maisemia tulee ehdottomasti ikävä.