Resident Evil 3: Nemesis

Jotta GameCuben Resident Evil -tarjontaa voisi kutsua täydellisyyttä hipovaksi, täytyy sen sisältää kaikki sarjan perusosat. Huikeiden yksinoikeuspelien - Resident Evil Remaken ja Zeron - jälkeen täytyykin vain pudistella päätään ja ihmetellä mitä Capcomin johtoportaan päässä on oikein liikkunut. Aita on nimittäin ylitetty siitä mistä se on matalin, sillä Resident Evil 2 ja 3 päätettiin julkaista lähes suorina PlayStation-käännöksinä. Nemesis-hirviö jahtaa edelleen Jill Valentinea ja Carlos Oliveiraa ympäri Raccoon Cityä samoihin aikoihin kun Leon S. Kennedy ja Claire Redfield yrittävät selvitä hengissä toisaalla Resident Evil 2:n merkeissä.

Tuttu näky


Pienestä resoluution, eli kuvatarkkuuden nostosta huolimatta RE3:n grafiikan huomaa olevan edelliseltä konsolisukupolvelta. Animoidut taustat loistavat poissaolollaan, hahmojen polygonit pistävät pahasti silmään ja tekstuurit ovat ikävän suttuisia. Toisaalta RE3 oli jo aikoinaan niin hyvin tehty, että se näyttää vielä vuosienkin jälkeen lähes yhtä hienolta kuin tänä päivänä monet sutaistut halppispelit.

Capcomin laiskuus korostuu kuitenkin vasta äänimaailmassa. Stereoäänten on luultu riittävän, vaikka peligenre huutaa Surround-äänien perään kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Ääninäyttely, ääniefektit ja paikoitellen musiikkikin ansaitsevat lokaa niskaansa. Itseään toistavat zombiörinät ja taustalla kuuluvat suden ulvonnat eivät vain kuulosta enää miltään, kun on pelannut kahta edellistä GameCuben Resident Eviliä.

Tuttu tunne


Mutta kuten aina, löytyy myös RE3:n uudelleenlämmittelyssä jotain positiivista uutta - ohjaus. Monen rakastama, Remakessa debyyttinsä tehnyt R-napilla juokseminen on sujautettu yhdeksi ohjausvaihtoehdoista. Myös samaisesta pelistä tutuksi tullut C-tatilla kääntyminen löytyy RE3:sta. Muutoin ohjaus on kyllä kankeuttaan myöten samanlainen kuin esikuvassaan. Jotkut ovat vihanneet sarjalle tyypillistä ohjausta jo ensimmäisestä osasta lähtien, monet ovat taas ihastuneet siihen ensisilmäyksellä. Itseni luokittelisin jälkimmäisenä mainittuun.

Lieneekö se sitten Cube-pelaajien aliarviointia vai ainoastaan epätoivoinen yritys saada jotain uutta materiaalia fanien pengottavaksi, mutta eräs yksityiskohta pisti silmääni. Easy-moodilla pelatessa pelaajalle annetaan heti alussa käytettäväkseen paukkurautojen parhaimmisto panoksineen, sekä loputon tallennusmahdollisuus. Pelistä ei löydy muuta kuin kaksi vaikeustasoa, Hard ja Easy, joista ensimmäinen saattaa pelottaa useimmat ensikertalaiset kallistumaan jälkimmäisen puolelle. Monen helpotukseksi voin kuitenkin kertoa, että Hard-moodi ei ole keskivertoa Normal-moodia vaikeampi, vaikka nimestä niin saattaisi luullakin.

Tuttu haju


Rahastus, tuo sutaistuilla uudelleenlämmittelyillä peliteollisuudelle tutuksi tullut termi hiipii keskuuteemme nyt myös Resident Evilien kautta. "Halusimme jättää hyvän pelin koskemattomaksi" ei olisi Capcomin johdolta uskottava kommentti tähän väliin, sillä kaikkihan me tiedämme kuinka ihka ensimmäisen Resident Evilin laatu vähintäänkin tuplaantui uusintaversiossaan. Ehkä yksinkertaisesti Capcom halusi vain äkkiä saada Cuben RE-kokoelman täydelliseksi, tai sitten he sijoittivat suurimmat resurssinsa Resident Evil 4:n tekemiseen. Niin tai näin, hölmösti tekivät joka tapauksessa. Jos Resident Evil 2 ja 3 olisivat laitettu samaan pakettiin tai tämän hetkinen hinta olisi puolitettu, voisi arvosanan kääntää toisinpäin. Nyt, moraalisuuden nimissä, arvosana jätettäköön ylösalaisin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi