Resident Evil: The Mercenaries 3D

Kuolleiden aamunkoitto

Resident Evilit ovat jo pitkään olleet matkalla toiminnallisempaan suuntaan. Siinä missä sarjan ensimmäiset pelit keskittyivät rauhallisempaan selviytymiskauhuun, niin viimeistään neljännessä osassa sai tyytyä lähinnä räiskimään. Viidennessä Resident Evilissä ei enää muuta tehtykään kuin ammuttiin laumoittain kimppuun hyökkääviä zombeja. The Mercenaries on osa tätä muutosta. Kyseessä on sarjan neljänteen ja viidenteen osaan sisältynyt bonuspeli. Koska rahastus on päivän sana, Capcom on nyt tehnyt siitä kokonaan oman julkaisunsa. Resident Evil: The Mercenaries 3D tarjoaa erinomaista grafiikkaa, hyvän äänimaailman ja kauhuelokuvamaisen tunnelman, mutta varsinaista sisältöä on liian vähän.

Palkkasotureita, onko heitä?

The Mercenariesissa tarkoituksena on pysyä hengissä. Minkäänlaista juonta ei ole, vaan peli on omistettu taukoamattomalle toiminnalle. Tapahtumat sijoittuvat viimeisimpien Resident Evilien maisemiin, joten mukana on sarjan ystäville tuttuja paikkoja. Peli sisältää viisi maailmaa, joiden 21 kentässä seikkaillaan muun muassa teollisuuskomplekseissa, luolastoissa ja kylissä. Vaikeustaso nousee progressiivisesti, kun alun leikittelystä edetään loppupuolen tuskaisiin haasteisiin. Ohjattavuus toimii mainiosti. Sarjan vakiot, kuten hahmon nopeasti ympäri kääntävä pikapyörähdys, on tuotu onnistuneesti 3DS:lle.

Palkkasoturit ovat Resident Evilien vakiokasvoja. Mukana ovat Chris, Rebecca, Jill, Claire, Hunk, Barry, Krauser ja Wesker. Sekä sankareilla että konnilla pääsee siis pelaamaan, vaikka tutuista naamoista esimerkiksi Leonia ei nähdäkään. Vaikka kullakin hahmolla on omat aseensa ja lähitaisteluliikkeensä, niin ohjattava tyyppi kannattaa valita lähinnä persoonallisuuteen liittyvien mieltymysten mukaan. The Mercenaries ei ole sen vaikeampi pelasi sitten vaikkapa Chrisillä tai Weskerillä. Vaihtelua on liian vähän, sillä eteneminen ei muutu olennaisesti eri hahmojen kohdalla.

Kiinnostavuutta lisää mahdollisuus parannella hahmoaan geneerisillä erikoistaidoilla, kuten paremmalla osumatarkkuudella tai aseen tehostumisella. Tämä tuo uusintapeluuarvoa, kun jo läpäistyjä kenttiä voi tahkota toistamiseen tuoreilla ominaisuuksilla. The Mercenariesin päämääränä ei nimittäin ole pelkkä elossa säilyminen, vaan myös mahdollisimman suuren pistemäärän kerääminen. Lisäpisteitä saa esimerkiksi pääosumista ja mahdollisimman monen vihollisen tappamisesta peräkkäin, joten tekemistä riittää kaikkien tasojen läpäisemisen jälkeenkin.

The Mercenariesin elinkaari ei tosin vedä vertoja varsinaisille Resident Evileille. Koska seurattavaa juonta ei ole, kiinnostuksen kesto riippuu täysin pelaajan halusta ammuskella samoissa maisemissa yhä uudestaan parempien bonusten toivossa. Hahmojen kehittäminen ja uusien asusteiden metsästäminen viehättää aikansa. Pakettiin on lisätty Resident Evil: Revelationsin demo, mutta kaikkine lisäominaisuuksineenkin The Mercenariesin kohdalla puhutaan vain muutamasta vaivaisesta pelitunnista.

Tarjolla on myös kaksinpeli langattoman lähiverkon ja Internetin kautta. Tämä jää tosin kuriositeetiksi, sillä linjoilla läpäistään ainoastaan tavallisia kenttiä yhdessä ystävän kanssa. Vaikeustasoa ei ole nostettu, joten eteneminen on aivan liian helppoa. Lagiakin esiintyy, joten moninpeliä tuskin jaksaa kokeilla muutamaa kertaa enempää. Vaikutelmaa korostaa se, ettei minkäänlaisia tulostauluja ole näytillä.

Zombieland

The Mercenaries näyttää komealta. Se osoittaa, että Resident Evilin voi siirtää kotikonsoleilta lähes sellaisenaan taskukoneelle. Pieni näyttö johtaa tosin välillä ongelmiin animaatioiden kanssa, kun zombit jumiutuvat ahtaissa tiloissa seinien sisään, mutta muuten graafinen toteutus on tyylikästä. Hahmon ulkopuolisen kuvakulmankaan kanssa ei ole ongelmia, sillä kentät ovat enimmäkseen sopivan avoimia.

Äänimaailma on sekin ensiluokkainen. Kenttien alussa mölisevän kouluttajamiehen olisi voinut jättää pois, sillä kyseinen herra onnistuu vain latistamaan tunnelmaa. Onneksi sarjan tavaramerkiksi muodostunut mahtipontinen orkesterimusiikki on jälleen onnistunutta. Kuulokkeiden käyttäminen on suositeltavaa, sillä silloin hyvä ääniraita, aseiden jykevät jysähdykset ja zombien örinät pääsevät oikeuksiinsa.

Närää on aiheuttanut se, että The Mercenaries tallentaa jostain syystä automaattisesti. Tallennuksia ei pysty poistamaan ollenkaan, joten käytetyn pelin myyminen voi olla vaikeaa. Muuten tässä 3DS:n ensimmäisessä Resident Evilissä ei ole varsinaisia vikoja. Hyvä audiovisuaalinen toteutus, toimiva pelattavuus ja erinomainen tunnelma ansaitsevat kehuja. Tekemistä voisi tosin olla enemmän, joten peli kannattanee hankkia vasta myöhemmin alelaarista.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi