Resident Evil: Revelations

Parasta B-luokkaa

Resident Evil -sarjaa on aina ollut vaikea ottaa tosissaan. Sen tavaramerkkeihin kuuluvat halpa säpsäyttelykauhu, epäloogiset ongelmanratkaisut, kankea pelattavuus, surkea ääninäyttely ja Hollywood-henkinen päätön toiminta. Jo 1990-luvun puolivälissä debytoinut sarja on kuitenkin edelleen voimissaan, koska pelaajat ovat mieltyneet sen tarjoamaan vahvaan camp-tunnelmaan. Kliseisiä hahmoja ja epäuskottavia juonenkäänteitä sisältäneet parhaat Resident Evilit ovat olleet ikimuistoista viihdettä.

Moraalittoman Umbrella Corporation -lääkeyrityksen kehittämää ja valloilleen päässyttä zombivirusta on kitketty ympäri maailmaa. Ensimmäiset PlayStationille julkaistut Resident Evilit keskittyivät selviytymiskauhuun, mutta sarja on hiljalleen siirtynyt lähemmäksi puhdasta räiskintää. Kehityskulun huipentumassa Resident Evil 4:ssä meno oli alun lyhyen verkkaisen vaiheen jälkeen kuin silmukkaisessa vuoristoradassa.

Nyt ilmestynyt Resident Evil: Revelations yhdistää uutta ja vanhaa. Räiskintää piisaa, mutta myös ensimmäisistä peleistä tuttua vaivihkaista pelotettua on riittämiin. Ratkaisu on onnistunut, sillä muutaman vuoden takainen kotikonsolien Resident Evil 5 oli monille suuren luokan pettymys. Sen railakas toiminta ei ollut kekseliästä tai sujuvaa. Revelations onneksi kääntää katseet takaisin vanhoihin hyviin aikoihin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Resident Evil: Revelationsin noin 10 tuntia kestävä yksinpelikampanja on jaettu käsikonsolipeleille tyypillisiin lyhyisiin jaksoihin. Suurin osa niistä vietetään päänäyttämöksi osoittautuvassa hylätyssä rahtilaivassa, jonne Jill Valentine menee uuden raavaan apurinsa kanssa etsimään kadonneeksi luultua ystäväänsä Chris Redfieldiä.

Myrskyävän meren keskellä keinuva SS Queen Zenobia -niminen ruosteinen purkki on suunniteltu lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisen Resident Evilin ikoninen kartano. Laivan alueet avautuvat yksi kerrallaan ja tarjoavat pähkinöitä purtavaksi. Hyvässä lihassa olevan Valentinen ja hänen persoonattoman toverinsa tarinan seuraamisen lisäksi pelaaja lähetetään muun muassa geneeriseen kaivokseen ja suomalaisten bioterroristien tukikohtaan, jota kutsutaan Valkoiseksi mökiksi. Capcomin väen näkemys rakkaasta kotimaastamme on vähintäänkin erikoinen, sillä pohjoisilta lakeuksiltamme löytyy Revelationsin japanilaistekijöiden mukaan kilometrien korkuisia vuoria.

Eteneminen on tasapainoista. Vauhdikkaiden kohtausten jälkeen tulee aina rauhallisempia hetkiä. Henkeä ei ehdi kuitenkaan ehdi vetämään, koska tunnelma on jatkuvan uhkaava. Tekijät ovat onnistuneet siirtämään sarjan kotikonsolipeleistä tutun painostavan ilmapiirin taskukonemuotoon.

Revelationsin hahmoilla on käytössään Metroid Primen skanneria kovasti muistuttava lisälaite Genesis. Sillä kerätään tietoa vastassa olevista vihollisista ja saadaan myös kätketyt ammuspaketit sekä yrtit kätevästi näkyviin. Genesiksen käyttö ei ole pakollista, mutta se on suositeltavaa, koska etenkin panoksista on puutetta. Pelaaja voi kantaa vain kolmea asetta kerrallaan, joten kaikkien vihollisten kimppuun ei välttämättä kannata hyökätä pyssyt laulaen. Esimerkiksi harhautuskranaattien käyttö kannattaa. Kentistä löytyvät parannukset muuttavat pistoolit, haulikot ja konekiväärit tehokkaammiksi ja tarkemmiksi, joten kehnommatkin pelaajat pystyvät läpäisemään Revelationsin, vaikka peli onkin melko haastava.

Runsaasti tekemistä tarjoavan yksinpelin lisäksi Revelations sisältää Raid-tilan. Tässä kaksin joko paikallisverkossa tai Internetissä tahkottavassa muodossa pyritään tyhjentämään alueita vihollisista niin nopeasti kuin mahdollista. Pikaisista tapoista palkitaan kokemuspisteillä ja aseparannuksilla, mutta varsinaista päämäärää Raidissa ei ole. Se muistuttaa aiemmin julkaistua Resident Evil: The Mercenariesia, ja on mukava lisä pääkampanjan rinnalle, vaikka moninpeli voisi toki olla huomattavasti nykyistä laajempi.

Täysi ympyrä

Resident Evil: Revelations tukee 3DS:n uutta lisälaitetta Circle Pad Prota. Ilman sitä hahmo liikkuu vasemmasta tikusta, oikea olkapäänappi kytkee päälle tähtäystilan ja Y:tä käytetään ampumiseen. Tähdätessä ei voi liikkua, joten pelaaminen on tönkköä ja turhan vaikeaa. Circle Pad Pron kanssa Revelations alkaa muistuttamaan perinteistä räiskintää. Ylimääräinen ohjaussauva ja nappulat mahdollistavat sulavamman liikkumisen. Lisäksi turhan usein hahmon taakse jumittuvaa kameraa pystyy pyörittämään vapaammin. Ohjaussysteemi on selkeästi suunniteltu Circle Pad Prota silmälläpitäen, joten sen käyttö on suositeltavaa.

Resident Evil: Revelations on kaiken kaikkiaan mieluisa tuttavuus. Se tasapainoilee onnistuneesti hienovaraisen pelottelun ja silkan toiminnan välillä. Peli näyttää upealta ja kuuluu teknisen toteutuksensa puolesta 3DS:n ehdottomaan eliittiin. Myös äänimaailma on erinomainen. Jos Revelations olisi ollut julkaisupeli, niin se olisi todennäköisesti siivittänyt Nintendon käsikonsolin nykyistä suurempaan menestykseen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Resident Evil on palannut juurilleen.

Galleria: 

Kommentit

Arvostelin itse tämän toiselle sivustolle, mutta olen kiltti ja mainitsen myös täällä:

Jos haluaa pelata Revelationsia ilman Circle Pad Prota mahdollisimman sulavasti, kannattaa vaihtaa pelityyliksi Type C, jossa käytetään ABXY-nappeja toisen tatin korvikkeena. Pelasin tuolla useamman chapterin ja pari missionia läpi. Kunhan siihen tottuu, että välillä pitää hipaista ristiohjainta tai kosketusnäyttöä esimerkiksi aseen vaihtamiseen, niin tuolla pääsee tarkkuudessa lähes lisätatin tasolle.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi