Grand Slam Tennis 2

Grand Slam Tennis julkaistiin kolmisen vuotta sitten Wiille. Jo silloin käännöstä kaavailtiin tehokonsoleille, mutta hommasta ei tullut valmista. Julkaisuajankohtaa lykättiin lopulta niin paljon, että urkkapelijätti EA Canada päätti tuottaa tehokonsoleille kokonaisen jatko-osan. Tai ainakin jatko-osaksi nimetyn Grand Slam Tennis 2:n. Äkkiseltään voisi herätä ajatus myyntikikasta – jatko-osat kun tutkimusten mukaan saavuttavat verrattain isommat myyntiuvut. Mutta ihan vielä ei sovi hutkia.

Kolmen vuoden hiljaiselolle on syynsä. Kanadan tiimi on tehnyt totaalisen remontin tennispelien ohjaukselle. Nappien painelemisen sijaan lyönnit valitaan oikean tatin liikautuksilla: yläkierteinen kämmenlyönti sivalletaan heilauttamalla tattia takakautta eteen, kun peruslyöntiin riittää vain tökkääminen haluttuun lyöntisuuntaan. Ainoastaan stoppareihin ja koholyöntiin takakentälle tarvitaan liipaisimia. Tattiohjaus vaatii paitsi tarkkaa peukalon liikettä myös oikeaa ajoitusta, joten pallorallit kysyvät enemmän taitoa, mikä on pelkästään hyvä juttu muuten jopa tylsähkön helpoille tennispeleille. Grand Slam 2:ssa virtuaalipelaajan taitopisteet eivät ratkaise.

EA Canadan kontrolliuudistusta voisi verrata rullalautailun mullistukseen Skate-sarjan myötä. Flick'it -ohjauksen kehittänyt Black Box -studio puskee duunia samoissa tiloissa Vancouverissa kuin kanukkien urheilutiimikin, joten ei välttämättä ole kaukaa haettua veikata, että ideoita on vaihdettu hissimatkan tai kahvipaussin aikana. Joka tapauksessa tikuttelu on ehdottomasti ylivertainen ja intuitiivinen ohjaustapa, joka kannattaa omaksua hetimmiten, vaikka vanha malli valikoista löytyykin. Myönnettäköön, että aluksi poikkikentän lyönnit tuntuivat vaikeilta, kun peukaloita ei saanut toimimaan eri tahtiin. Harjoittelu kuitenkin palkitaan huippuhauskalla tenniskokemuksella, jonka jälkeen antiikkiseen näpyttelyyn ei ole paluuta.

Move-ohjaus perustuu hyvin pitkälti vanhaan Wiimoten malliin, jossa mailan liikeratoja imitoidaan kapulalla. Ilman Navi-ohjaintakin voi pelata, mutta automaatilla liikkuminen on tylsää eikä verkolle voi rynnätä halutessa. Pelailu tuntui aavistuksen tarkemmalta Wiin MotionPlus-ohjaimella, jota sai kaupasta alkuperäisen Grand Slam Tenniksen kanssa yhdistelmäpakkauksessa. Siltikin Movella heiluminen on hauskaa ja yllättävän tarkkaa, syöttöpelin liikkeentunnistusongelmat pois lukien. Siksi näppäimillä syöttäminen on suositeltavaa. Nettiotteluissa kaipaa kuitenkin koko lailla jämptimpää pelaajan hallintaa, mikä luonnistuu lopulta vain ohjaimella.

Älyttömän älykäs tekoäly

Pelimuodoista viehättävin on FIFA-sarjaa mukaileva ESPN Grand Slam Classics -moodi. Klassikkotilassa palataan ajassa taaksepäin legendaarisiin tennismatseihin uudelleen ja pyritään joko jäljittelemään historiaa tai muuttamaan sitä. Harmittavasti mukana ei ole alkuperäistä videomateriaalia klassikkomatseista, joten onnistuneesta suorituksesta palkitaan vain pisteillä. Onneksi menneen aikojen tähtien, ESPN-kommentaattoreiden ja ex-tukkajumalien Pat Cashin ja John McEnroen äänet tuovat tarvittavan fiiliksen Classics -moodiin. Reilu parikymmentä matsia on kuitenkin läiskitty melko nopeasti pakettiin, varsinkin kun vaikeustaso on lukittu liian helpoksi.

Uramoodi sekä nettipelailu on tuttua tavaraa. Samat pallotteluharjoitukset, hahmonkehitykset ja varusteiden hankinnat on nähty ja koettu esimerkiksi Top Spin -sarjan parissa. Juuri kun puutuminen uhkaa, putoaa pommi: tekoälyvastustajien vaikeustaso nousee äkkijyrkästi. Kakkoskauden lopussa kaadoin US Openin finaalissa ranking-listan kärkipelaajan häviämättä peliäkään. Kolmannen vuoden alussa, Australian avoimien ykköskierroksella, jouduin taistelemaan hampaat irvessä rankkaamatonta peluria vastaan. Voitto heltisi vasta tie-breakissa. Toisella kierroksella putosin. Syöttönopeutta mittaavan tutkan lukema paljasti tilanteen, tuntematon tennistähti syötti yhtä kovaa kuin Andy Roddick, vaikka taitopisteiden mukaan Roddick oli yli puolet parempi.

Tietokoneen härskillä huijaamisella sohlattu vaikeustaso pudottaa suoraan yhden tähden arvosanasta. Samalta sohvalta pelaaminen on silti innovatiivisen ohjauksen ansiosta loistavaa hupia, nettimatseja unohtamatta. Tennispelien muutoskautta eletään nyt, ja Grand Slam Tennis 2 näyttää oikean suunnan. Kontrollien uudistaminen on eittämättä hyvä juttu, mutta vielä riittää töitä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi