Pienemmän budjetin pelejä tehtaileva Shin'en Multimedia on toiminut jo pitkään Nintendon hovikehittäjänä. Aasialaisvivahteisesta nimestään huolimatta saksalaislähtöisen studion monenkirjavaan katalogiin mahtuu muun muassa Wiin latauspalveluun 2011 rantautunut FAST Racing League. Vaikka F-Zerojen ja Wipeoutien hengessä toteutettu futuristinen kaahailu ei kerännyt pelkkää hehkutusta, ihastutti se etenkin teknisillä meriiteillään. Hiljattain eShopissa julkaistu jatko-osa FAST Racing NEO taikoo niin ikään näyttävän sulavaa jälkeä Wii U:n sisuksista, vaan miten on muun toteutuksen laita?

Väreillä voittoon

Futuristisen kelkkailun peruskaava noudattaa uskollisesti genren perinteitä. Yhteensä 16 radan kattausta pyöritellään neljän kisan miniturnauksissa, ja riittävästi pokaaleita pokkaamalla edetään nopeampiin luokkiin. Menestyksen siivittämänä avataan uusia aluksia, joiden suurimmat eroavaisuudet liittyvät ulkonäön ohella nopeuteen, kiihtyvyyteen sekä massaan. Selkeiten yleiseen tuntumaan vaikuttavat nimenomaan kelkkojen kantamat kilot: vaikka isoimmat ja samalla tehokkaimmat tonnikeijut jyräävät kilpailijat tarvittaessa alleen, aiheuttaa möhköjen kankeus vastaavasti tiukemmissa käännöksissä ongelmia. Satunnaiset kylkeen kiilailut ovatkin ainoa keino osoittaa aggressiivisuutta kanssakilpailijoita kohtaan, sillä aseita ei FAST Racing NEOn ympyröissä käytetä.

Pasifistinen ote ei kuitenkaan tarkoita, että pelaajan annettaisiin keskittyä pelkästään mutkien opetteluun. Onnistumisen kannalta oleellisiksi elementeiksi nousevat radan värikoodatut alueet. Oranssin ja sinisen välillä vuorottelevat turbolaatat sekä ponnahdusalustat takaavat vauhdikkaat pyrähdykset, kunhan oman aluksen koodaus on kohdillaan. Väärässä kuosissa vyöhykkeelle ajauduttuaan sukkula puolestaan pysähtyy kuin seinään. Tämän seurauksena etenkin hyppyreissä jälki voi olla tuhoisaa, joten napin painalluksella vaihdettavien värien kanssa täytyy pysyä valppaana. Näennäisen yksinkertainen idea liimaa katseen tehokkaasti ruutuun ja vauhtien kasvaessa tuo kurvailuun sopivan kinkkisen lisämausteen. Kenttiin ripotellaan vielä erikseen turbomittaria kerryttäviä energiapalloja, jotka yleensä vaativat optimaaliselta reitiltä poikkeamista. Kaikki ekstraherkut nappaamalla leijonanosan kierroksesta voikin viilettää hypervauhdin huumassa. 

Rehdin epärehellinen

90-luvun esikuviensa tavoin FAST Racing NEO on paikoin melko säälimätön tuttavuus. Nykyajan trendikkäistä uudelleenkelauksista ei kannata edes haaveilla, ja törmäyksistä sakotetaan rajusti. Piinaavan pitkien tuhoutumisanimaatioiden aikana ykkössija vaihtuu usein häntäpään pitämiseen vastustajien kadotessa hurjaa kyytiä horisonttiin. Kun lyhyissä mestaruussarjoissa edetäkseen olisi kauden päätteeksi kivuttava palkintopallille, ei isoja lipsahduksia luonnollisesti sallita. Haavoille sirotellaan suolaa poistamalla mahdollisuus aloittaa yksittäisiä kisoja uudelleen. Paluu tapahtuu aina ensimmäisen osakilpailun lähtöruutuun, mikä kieltämättä saattaa kismittää kauden viimeisissä mutkissa.

Armottomuus toimii sopivana adrenaliinin nostattajana ja jopa motivaattorina niin kauan, kun törttöilyt menevät omaan piikkiin. Muutamalla radalla hermot sen sijaan kiristelevät kehittäjän sadististen ratkaisuiden vuoksi. Tekoälyn kuminauha venyy lähinnä yhteen suuntaan, joten vastustajat saavuttavat pelaajan viimeistään loppusuoralla. Suurempana murheena kirjaimellisesti tuhatta ja sataa paahtavan kulkineen eteen heitellään toisinaan täysin sattumanvaraiselta tuntuvaa tauhkaa, kuten vyöryviä kiviä. Ensimmäisissä luokissa esteet ovat vielä vältettävissä kevyempiä ja ketterämpiä kelkkoja ohjastamalla, mutta nopeuksien kasvaessa reagointiaikaa yllätyksille ei jää käytännössä lainkaan.

Ratakattaus on ylimääräiset ärsykkeet sivuuttamalla muilta osin varsin mainio, ainoastaan Sunahara Desert erottuu joukosta mustana lampaana epämääräisen profiilinsa ja äkkituhoon johtavien tienvierustojensa vuoksi. Valikoima koostuu melko perinteisistä mutta samalla vaihtelevista ympäristöistä, kun kisaamaan päästään muun muuassa viidakossa, myrskyävän meren yllä, jättimäisten rakennelmien keskellä ja aina avaruudessa asti.

Halvalla hyvää

Graafinen ilme on saatu hiottua tyylikkääksi ottaen huomioon pienen studion resurssit sekä Wii U:n konehuoneen tehot. Hauskana yksityiskohtana koko peli haukkaa silti alle 600 megaa tilaa kiintolevyltä, mikä tuntuu hämmentävältä suoritukselta nykyaikana. Silmiinpistävintä kokonaisuudessa on kuitenkin sulavuus, sillä 60 ruudun sekuntivauhdista ei tingitä piiruakaan. Tämä vaikuttaa positiivisesti ohjaustuntumaan, joka pysyy napakkana huikeissakin vauhdeissa. Kontrollien osalta ainoastaan ilmajarrujen ponneton teho aiheutti pitkän linjan Wipeout-miehelle päänvaivaa, mutta ajan mittaan erilaiseen toimintalogiikkaan tottuu.

Silmiinpistävintä kokonaisuudessa on kuitenkin sulavuus, sillä 60 ruudun sekuntivauhdista ei tingitä piiruakaan.

FAST Racing NEO lukeutuu ehdottomasti eShopin helmien joukkoon – kunhan tiedostaa, että tulevaisuuden kilpa-ajajan arki ei ole aina helppoa tai etenkään reilua. Huijaavaa tekoälyä vastaan taistelemisen tuskaa voi lievittää haastamalla muita ihmiskuskeja verkossa, ja homma toimii kaikin puolin mainiosti. Moninpelimuotoja täydennetään jaetun ruudun mahdollisuudella, joten laadukasta sisältöä vaivaisen 15 euron sijoitukselle tarjotaan vähintään riittävästi. Kieltämättä Shin'en Multimedia onnistui herättämään myös akuutin kaipuun F-Zeron ja Wipeoutin paluulle.

 

 

Kirjaudu kommentoidaksesi