Ristiriitainen taideteos kymmenen vuoden takaa

Nier-sarjan pelit ovat kryptisiä, taiteellisia, outoja ja valloittavia. Nyt henkiin on herätetty yli 10 vuotta vanha klassikko, joka jäi aikoinaan hyvin pienelle huomiolle heikon saatavuudensa ja omituisen tyylinsä vuoksi. Nier Replicant ver. 1.22474487139... on elämys, jota joko rakastetaan tai vihataan.

Vuonna 2010 julkaistu alkuperäinen Nier näki päivänvalon kahden version voimin: länsimaissa saimme fiilistellä Nier Gestaldin parissa, kun taas Japanissa sydämiä valloitti Nier Replicant -versio. Sitä miksi pelistä päätettiin tehdä kaksi versiota ei voi kuin arvailla, mutta Japanin ulkopuolella Nier Gestald keräsi oman pienen ja vannoutuneen fanikuntansa. Suurempia eroja näiden kahden version välillä ei ole, mutta päähenkilö on molemmissa eri. Gestald-versiossa seikkaillaan isä-Nierin saappaissa ja Replicantissa otetaan rakastavan veljen rooli. Keskeisenä ajatuksena on huolehtia pienen Yonahin hyvinvoinnista.

Valloittava tarina

Kattaus on melankolinen ja dramaattinen. Maailma on kokenut pahoja, ja omituiset varjot ovat asettuneet rauhan ja ihmiskunnan olemassaolon tielle. Mystinen sairaus on tartuttanut päähenkilön sisaren Yonahin, ja veli haluaa kovasti saada sisarensa voimaan paremmin. 1000 vuotta tulevaisuuteen sijoittuva seikkailu esittää maailman hyvin alkukantaisena, vailla teknologiaa olevana plänttinä. Ripeitä menneisyydestä nähdään robottien ja raunioiden muodossa, sekä tietysti salakavalien varjojen myötä. Muutaman mutkan kautta päähenkilön seuraan lyöttäytyvä taikakirja Weiss on elegantilla tyylillään Nier Replicantin parhaita hahmoja.

Varsin kiinnostavasta juonestaan huolimatta tarina on hieman hankalasti ymmärrettävä ja alussa melko hitaasti etenevä. Koin silti erittäin miellyttäväksi palata teoksen pariin, sillä olin sopivasti unohtanut osan 10 vuotta sitten läpipelaamastani version tapahtumista. Mallikkaasti toteutettu ääninäyttely helpottaa tapahtumiin uppoutumista. Latausruuduissa nähdään väläyksiä menneestä, joka kertoo hieman ihmiskunnan historiaa ja traagisia tapahtumia, joten kerronta ei jää pelkästään välivideoihin ja vuorosanoihin. Peli haastaa tunteiden tasolla jopa paatuneimpiakin kivikasvoja miettimään elämän tärkeitä asioita.

Pääjuonen lisäksi tarjolla on lukuisia sivutehtäviä, jotka vaihtelevat tylsähköstä tavaroiden hakemisesta aina kalastukseen ja taisteluihin asti. Valitettavasti välillä on tunne, että pelaajaa juoksutetaan samoja putkimaisia reittejä pitkin edestakaisin. Maailma on muutoin kyllä erittäin upea ja alueet vaihtelevia, mutta samoja reittejä juostessa useampaan kertaan alkaa väkisinkin homma tuntua puuduttavalta. Myöhemmin avautuu vaihtoehtoja pikamatkustukselle, mutta varsinkin alussa kannattaa varautua tylsistymään.

Nopeaa ja ketterää kikkailua

Toimintaroolipeleissä taisteluilta ei voi välttyä, ja nämä Nier Replicant hoitaa varsin mallikkaasti. Nujakointi on nopeatempoista ja vaikeimmalla vaikeustasolla melko haastavaa. Päähahmo kykenee muutamiin erilaisiin liikkeisiin lähitaisteluaseellaan Weissin tarjotessa taikavoimillaan tuliapua. Pikanäppäimiin sidottavat taiat tuovat vaihtelua ja eri tilanteisiin erilaisia lähestymistapoja. Pelaaja voi itse valita, mitä voimia pitää käytössä milloinkin. Pelin edetessä myös asearsenaali kasvaa ja tarjoaa monipuolisempaa mättöä sitä halajaville.

Viholliset pudottavat tasaisin väliajoin keräiltäviä sanoja ja lausahduksia. Sanoja voi asettaa aseeseen tai taikoihin niitä vahvistaakseen. Vaihtoehtoisesti voi myös esimerkiksi tehostaa tavaroiden putoamistodennäköisyyttä tai saadun kokemuksen määrää. Kustomointi ei ole kovin suurta, mutta mukava lisä kuitenkin. Esineiden käyttö onnistuu kesken taiston nopeasti ja helposti. Kontrollit toimivat muutenkin tarkasti, mikä on harvinaista tämän ikäiselle pelille.

Riviviholliset ovat melko helppoa peruskauraa, mutta pomovastukset tuovat taktista elementtiä enemmän mukanaan. Pääsääntöisesti kuvio on kuitenkin aina sama: vihollisella on heikko kohta, jota myllyttämällä saa olennon heikentymään ja alttiiksi lopetusiskulle. Vaihtuvat kuvakulmat tuovat taistoihin ajoittain vaihtelua, sillä välillä hypätään perinteisestä kolmannen persoonan näkymästä isometriseen kuvakulmaan ylhäältä tai sivulta päin. Pelin lukuisiin pulmanratkaisutilanteisiin lukittu kamerakulma tuo mukavan lisän.

Musikaalinen mestariteos

Silkkiä korville, sinfoniaa aivoille ja tunnelmallista fiilistelyä. Nier Replicant on musiiikin ja äänien puolesta täysi viiden tähden peli. Joitakin melodioita on uusintaversioon muutettu, mutta valtaosa tutuista kappaleista löytyy omilta paikoiltaan. Musiikit, ääninäyttely ja -efektit ovatkin yksi teoksen parhaista puolista. Aiemmin mainitsemani ääninäyttelyn lisäksi kaikki kappaleet ovat mieleenpainuvia, taistelumusiikit jännittäviä ja dramaattiset hetket henkeäsalpaavia. Ääniraitaa kelpaa kuunnella, vaikkei itse tekele muutoin mitään tuntemuksia herättäisi.

Graafinen ulosanti on lievä pettymys, vaikkakin remasterointi tuo esimerkiksi kasvojen liikkeet ja animaatiot elävemmiksi. Ruma tämä peli ei missään nimessä ole, ja ruudunpäivitys pysyy melko tasaisena kovassakin vilinässä. Valikoissa navigointi on simppeliä, eikä mikään käytettävyydessä suoranaisesti ärsytä. Sensuuria ei myöskään ole lisätty, vaan esimerkiksi Kainen perskannikat ovat aivan yhtä tyrkyllä kuin aiemminkin, nyt vain HD-muodossa.

Rasittavin asia ruudulla on välivideoissa ilmaantuvat mustat reunukset ylä- ja alapuolella ruutua. Näillä kaiketi on tarkoitus luoda elokuvamainen fiilis, mutta omaan mieleen ne eivät olleet ja peittivät turhan ison osan ruutua. Enkä ainakaan itse löytänyt mitään keinoa näiden poiskytkemiseen.

Ajatukset jakava kokemus

Vaikka jäänkin kaipaamaan jotain enemmän, niin nautin silti joka hetkestä tämän seikkailun saralla. Nier Replicant tarjoaa useamman vaihtoehtoisen lopun, joten höylättävää kyllä riittää sitä kaipaaville. Saavutusten metsästäjille luvassa on tuhti annos grindattavaa, sillä kaiken saavuttaminen vie tuhottomasti aikaa ja paneutumista.

Vanhojen pelien remasterointi on itselleni nostanut ongelmaksi sen, että aika on kullannut kaikki muistot. Nier Replicant kärsii osittain tästä samasta syndroomasta, sillä aikanaan uniikki kokemus ei ole oikein enää tätä päivää ja monessa suunnittelussa näkyy vanhanaikaisuus. Erilliset tallennuspisteet, hidas matkustaminen ja navigointi, köykäinen tehtävälistaus ja hieman vanhentunut ulkonäkö ovat kuin usvainen tuulahdus menneestä. Sanoisin silti, että peli on kokemus, jolle kannattaa antaa mahdollisuus. Mainion Nier: Automatan ystävät varmasti saavat tästä paljonkin irti, mutta muille ummikoille voi jäädä kylmä teräspala käteen. Haastan sinut kuitenkin ihastumaan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi