Sega Rally

Pörinää, ei sen enempää

Harvalla ajopelillä on koskaan ollut yhtä laajaa fanipohjaa kuin monen vuoden takaisella Sega Rallyllä, loistavalla kolikkopelihitillä. Suomalaisten jo pitkään jatkuneen rallihuuman puitteissa myös allekirjoittanut on aikoinaan lykännyt kyseiseen masiinaan euron tai pari. Sama pätee myös jatko-osaan, joka samantyylisellä otteellaan lunasti itselleen paikan sillä halutulla palkintopallilla. Realismia kummastakaan tekeleestä ei liiemmin löytynyt, mutta muutama lisensoitu ralliauto ja oikean ajopelin ohjaamoa kevyesti simuloiva kabinetti olivat enemmän kuin tarpeeksi pitämään yllä klassista kuvaelmaa aidosta huristelusta. Lukuisat konsoli- ja PC-versiot eivät ole onnistuneet vakuuttamaan arcade-näkemyksen lailla, mutta tämä johtuu lähinnä peliohjainten kyvyttömyydestä emuloida ulkohallien adrenaliinintäytteistä tunnelmaa. Mikään ei voita yhdistelmää, jossa mielikuvitusrallia kontrolloidaan pyhällä kolminaisuudella järjestyksessä ratti, polkimet ja vaihdekeppi.

Tästä nimenomaisesta syystä monet ottivat Sega Rally -saagan Game Boy Advance -version kehitysilmoituksen vastaan lähinnä rahastus mielessään. Kolikkopelihiteistä tunnettu Sega Rosso -kehitystiimi on kuitenkin luonut varsin houkuttelevan kokonaisuuden. Edellisiä osia tutkailemalla tekijät ovat pyrkineet yhdistelemään aiempien pelien parhaita paloja. Vaikka GBA-versio ei sinänsä tarjoakaan mitään merkittävää, on kaikenlaisen pienen kerättävän lisääminen varsin tervetullut uudistus. Kilpailuissa pärjäämällä kuljettajan on nimittäin mahdollista ansaita kolikkoja. Tarpeeksi käteistä keräämällä mestaruuskuljettajan on mahdollista aukaista uusia ratoja, autoja ja näppäriä minipelejä. Lisäksi pelaajille tarjotaan mahdollisuus ihailla sarjan historiikkia ja vierailla virtuaalisessa taidegalleriassa. Systeemi toimii mukavana peli-intoa lisäävänä houkuttimena. Aiempien Sega Rally -pelien kaavasta poiketen ratojen uudelleenpeluulla on tällä kertaa oikeastikin jotain konkreettista merkitystä.

Autotallista löytyy kärryjä Subarun, Fordin, Toyotan, Lancian, Peogeotin ja Mitsubishin kaltaisilta autovalmistajilta. Testireitteinä toimivat perinteiset soramontut, tyypilliset asfalttirallit sekä kimurantit lumiosuudet. 3D-grafiikkaa rohkeasti hyödyntävissä radoissa penkereet tulevat helposti tutuksi, sillä tekijät ovat selvästi haukanneet liian ison palan herkulliselta näyttävästä visuaalisesta kakusta. Liian pitkälle menevä pelimoottori koostuu mutaisista harjuista ja nyppylöistä, mutta maaston geometrisuudesta huolimatta suttuisuus on valitettavan usein läsnä. Eteenpäin vievää reittiä on paikka paikoin mahdotonta hahmottaa ja turhautuminen onkin pääasiallinen ongelma eri kenttiä kokeiltaessa. Infogramesin teknisesti loistavan GBA-hurjastelun V-Rally 3:n suruton kopiointi on päättynyt nolosti - patonkimiesten yritelmä rullaa sujuvasti, japanilaisten taas ei.

Jälleen yksi väliinputoaja

Ajaminen itsessään on jaoteltu kolmeen eri kategoriaan. Kykyjensä rajoja voi kokeilla joko aika-ajoissa, kaikilta halukkailta oman kasetin vaativassa moninpelissä tai kattavassa mestaruuskilpailussa. Näistä viimeisin toimii pelin pääasiallisena sieluna. Turnauksia on myös mahdollista avata lisää, joten pelattava ei aivan hetkessä lopu kesken. Mukavana yksityiskohtana myös pelkkää kelloa vastaan kisailu kiinnostaa, sillä paras ajosuoritus tallentuu pelin muistiin niin tilaston kuin haamuajajankin muodossa. Linkkikaapelin avulla oman huippusuorituksensa voi myös lähettää kaverin masiinalle, joten kilpailullinen elementtikin on melko kohdallaan. Jokaisen alueen parhaat ajat aukaisevat myös koodin, jonka voi rekisteröidä Sega Rallyn viralliselle nettisivulle.

Ajettavuus on jokseenkin kohdallaan, joskin auto tuntuu usein kovin levottomalta tiukemmissa käännöksissä. Asiaa helpottaa kuvakulman siirtäminen kärryn sisään, mutta haasteellisuutta löytyy silti liiaksikin asti. Ensikertalaiset tuskailevat melkoisesti vaikeahkon Championship-tilan kanssa lähinnä ohjattavuuden vaikean sisäistämisen johdosta. Oikeiden ajolinjojen hakeminen onnistuu parhaiten rauhallisessa aika-ajotilassa, mutta todellisuudessa Nintendon taskukoneen heiveröinen nuolilaatta ei vain välttämättä ole parhain mahdollinen väline aidon tuntuman saavuttamisessa.

Game Boy Advance on saanut osakseen lukuisia kerrassaan erinomaisia ajopelejä. Colin McRae Rally 2:n, V-Rally 3:n ja GT Advancen kaltaisten huippunimikkeiden puristuksessa selviäminen on vaikeaa ja Sega Rally ei valitettavasti onnistu tässä haasteellisessa tehtävässä. Sarjan juuret ovat kieltämättä legendaariset, mutta tekniset vajavaisuudet tekevät ajamisesta nauttimisen mahdottomaksi. Vanhan koulukunnan sääntöjä rikotaan kerättävien bonusominaisuuksien myötä, mutta uudelleentahkoaminen ja palkinnot korreloivat toisensa juuri sopivassa mittasuhteessa. Ei Segan yritelmä suinkaan huono peli ole. Parempaakin on vain tarjolla.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi