Sega Rally

Kun Sega alkoi vakavasti herättelemään Sega Rallya haudastaan, haettiin PSP-version tekemisessä osaamista rallikuskien luvatusta maasta eli Suomesta. PSP-version takaa löytyykin Flatouteilla maailmanmaineeseen noussut Bugbear, jonka tekninen osaaminen on jo hyvässä tiedossa. Ei siis pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä, että PSP:n Sega Rally on teknisesti varsin hieno ajopeli.

Isoveljen varjossa

Bugbearille ei ole annettu kuitenkaan kovin vapaita käsiä tehdä pelistä näköisensä, sen verran suora kopio PSP-versio on isoveljestään. Ei tosin haittaa, että radat sijoittuvat edelleen samoihin ympäristöihin ja autotkin ovat samoja, koska Sega Rally oli jo kotikonsoleilla perin mainio paketti. Mutta on peliin tehty muutamia muutoksia. Ensinnäkin ratoja on muokattu sopimaan paremmin PSP:n ohjaukselle, mikä on myös virkistävää jos PSP-versio ei ole talouden ainoa Sega Rally. Lisäksi rengasvalikoimaa on kasvatettu rata- ja rallirenkaiden lisäksi kunnollisilla mutakelin renkailla jotka eivät säikähdä pientä liukkautta. Vaikka tässäkin versiossa vaikutus eri ajoneuvojen ja rengasvalintojen välillä on minimaalinen, löytänee jokainen tarjonnasta omat suosikkiasetuksensa.

Myös pelitilat ovat pitkälti tuttuja. Mestaruussarja on edelleen pääroolissa, ja siinä menestyminen avaa enemmän ratoja sekä ajoneuvoja käyttöön. Koska jokainen sarjan ralli muodostuu kolmesta kilpailusta, on positiivista havaita, että PSP-versioon on lisätty mahdollisuus rallin keskeyttämiseen ja sen jatkamiseen myöhemmin. Kelloa vastaan ajamista on muokattu mestaruussarjaa enemmän. Siinä missä kotikonsoleilla pelitilan juju oli aikojen tahkoaminen verkossa sijaitseville tuloslistoille, muistuttaa PSP-versiossa pelitila enemmän alkuperäisen Sega Rallyn ideaa. Ohitettavia kilpailijoita ei tietenkään pyöri hidastamassa matkaa, mutta aika-asemalta toiselle kaahaamisessa on nostalgista tunnetta.

Sega Rally toimii mainiosti myös verkossa. Neljän pelaajan peleihin pääsee vaivattomasti pienellä odotuksella, eikä ajaessa havaitse lagia tai muitakaan häiriötekijöitä. Koska röyhkeä ajotyyli ja pieni fyysisyys sopivat peliin mainiosti, ei verkkokisoissakaan tarvitse purra hammasta vaikka kaveri vähän puskuriin kolauttaakin.

Pieni on kaunista

Sega Rally on PSP:lläkin paikoitellen erittäin hienon näköinen peli. Etenkin aurinkoisempia ratoja katselee ilokseen kaahatessaan tuhatta ja sataa. Jo kotikonsoleilla pelin vahvimpiin osa-alueisiin kuulunut pelitempo on saatu hyvin siirrettyä myös PSP:lle ja ajaessa saa pitää kielen tiukasti keskellä suuta, ettei auto ota kontaktia näkymättömiin reunavalleihin. Radoille on ripoteltu kevyitä esteitä, jotka tosin lentävät kaaressa kun niihin sattuu törmäämään. Muutenkin pelin fysiikanmallinnus on isoveljeään ilmavampaa, eli kontakti kilpakumppanin autoon aiheuttaa kevyttä ilmavaran kasvamista pohjan alla. Vaurionmallinnusta ei ole mukana, joten seinäkontakteja ei tarvitse edelleenkään varoa.

Joko PSP:n rajat ovat tulleet kehityksen aikana vastaan tai tekijöiltä on aika loppunut kesken, sillä yksi isoveljen hienoimmista ominaisuuksista, mukautuva tienpinta, on poistettu tästä versiosta. Vaikka pettymys onkin alkuun suuri, ei se onnistu tappamaan peli-iloa. Myös latausajat ovat suhteellisen pitkät, mutta vielä liikutaan sillä rajalla antaako sen häiritä vai ei. Kartturin nuotitukset ja moottoreiden tasainen surina eivät ole mitään kaikista hienointa kuultavaa, mutta ajavat riittävän hyvin asiansa äänipuolella.

PSP:n kontrollit toimivat kiitettävästi, joskin ajaminen helpottuu huomattavasti kun valitsee ohjausvaihtoehdon, jossa kaasu ja jarru on sijoitettu olkanappeihin. Ohjaus vaatii alkuun totuttelua ja seinät tulevat tutuiksi. Kun kontrolleihin tottuu, sujuu ajaminen analogiohjaimella luontevasti. Pelissä ajaminen on jopa turhan helppoa, sillä tekoälyn liiallinen kiltteys takaa sen, että pelaaja suorastaan kiitää voitosta voittoon.

PSP:n Sega Rally on hyvä paketti ajopelinnälkäisille PSP-pelaajille sekä sarjan kovimmille faneille. Panokset eivät aivan riitä ajopelien kuninkaaksi PSP:llä, mutta etenkin tämän syksyn tarjonnassa kyseessä on ehdottomasti huomionarvoinen julkaisu. Kuten isoveljeään, myös PSP-versiota piinaavat yksitoikkoisuus ja sisällön kapeus. Paljoa pelistä ei ole jouduttu karsimaan, mutta lopulta kyseessä on silti vain pesukoneessa kutistunut painos syksyn vauhdikkaimmasta ajopelistä. Mikä on tosin jo aika paljon

Galleria: 

Kommentit

Ei parhaisiin peleihin lukeudu, mutta jonkin aikaa ihan pelattava. Miinusta tulee siittä, että alkaa tuntumaan liian helpolta, vai olenko vain liian hyvä? ;D

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi