Sega Rally

Viime vuosituhannen hittipelien uudelleenlämmittelystä on muodostunut pelaajien keskuudessa lisenssipelin kaltainen kirosana, ja Sega on ollut osasyyllisenä ilmiön syntymiseen. Legendaarisen laitevalmistajan symboli Sonic oli ensimmäisenä tulilinjalla kun historiaa vedettiin pöntöstä viemäriin. Ehkä siksi onkin järkyttävä yllätys havaita, että Sega Rally on nykypäiväistetty esi-isäänsä kunnioittaen ja onnistuneesti.

Mutkat suoriksi ja korjataan kaasulla

Sega Rally on nautittava kaahailupeli, joka jakaa kuitenkin pelaajien mielipiteitä varmasti kahtia. Joko uutuutta rakastaa, tai sitä vihaa. Jos toivoo löytävänsä pelistä hitusenkaan realismia, kuuluu varmasti jälkimmäiseen ryhmään. Kolikkopelihalleista maailmalle ampaissut Sega Rally oli jo aikanaan puhdasta kaahausta, mutta kilpailun puute sai sen näyttämään jopa aidonoloiselta ajopeliltä. Nykypäivänä realismia odotetaan kuitenkin lähes jokaiselta peliltä, mutta Sega Rally ajaa omia polkujaan.

Tämä on myös Sega Rallyn suurin vahvuus. Muiden yrittäessä mallintaa enemmän tai vähemmän vahvasti realistista rallia, Sega Rally on kuin sokerilla kuorrutettu, kofeiinipistoksen saanut ampiainen hellepäivänä. Kulkee kuin luoti, näyttää värikkäältä ja saa taatusti haukkomaan henkeä.

Sega Rallyn pelattavuus on vauhdikas sekoitus MotorStormia ja Ridge Raceria. Kaasu lyödään heti lähdöstä pohjaan eikä sitä tarvitse paljoa hellittää ennen maaliviivaa. Mutkat voi ottaa rauhassa sivuluisussa eikä reunakosketusta tarvitse pelätä. Radat ovat selkeitä putkia, ja vaikka reunoilla onkin uhkaavannäköisiä esineitä kuten isoja kivenmurikoita, ei niihin osuminen ole edes mahdollista. Pelkkä seiniä pitkin kyntäminen ei kuitenkaan edesauta nopeiden kierrosaikojen syntymistä, joten jyvät erottuvat akanoista tässäkin pelissä.

Radat vetävät suurta roolia pelattavuudessa myös pinnoitteensa puolesta. Mukana on tietysti eri ajopintoja eli asfalttia, soraa, mutaa, lunta, jäätä sekä vesiesteitä. Nämä kaikki on nähty ennenkin, mutta Sega Rally lisää soppaan vielä MotorStormista tylysti napatun tienpinnan mukautumisen kisan edetessä. Sega Racing Studio on kuitenkin onnistunut parantamaan Evolution Studiosin esimerkistä huomattavasti. Yksinkertaistetusti pehmeissä pinnoissa on useita kerroksia, jotka kuluvat käytön mukana. Nopein ajoura näkyykin usein jo ensimmäisen kierroksen jälkeen melkoinsena latuna tiessä, siinä missä vähemmän käytetyt ajolinjat ovat kuluneet vain hieman. Koska tien tasaisuudella on suuri vaikutus ajettavuuteen, on viimeisellä kierroksella toisinaan hyvä hakea omaa linjaansa hieman yleisen linjan ulkopuolelta. Poikkeuksen tekee lumihangessa kyntäminen, missä ensimmäinen auto tekee raivaajan työtä ja kun linja on puhdas, sillä kannattaa pysyä.

Ajettavuus on mainiosti hallinnassa. Auto tottelee ohjainta toivotulla tavalla, vaikkakin vaatii alkuun hieman totuttelua. Autot kääntyvät korostetun jyrkästi, ja Ridge Racerin tyyliin ne on hyvä heittää sivuluisussa mutkaan kuin mutkaan. Ohjattavuus on toteutettu peliohjaimelle mainiosti, mutta rattitukikin löytyy. Ratilla ajaminen tosin muuttaa pelin luonnetta melkoisesti. Ohjauspyörää saa veivata oikein kunnolla jos meinaa pysyä vauhdissa mukana, mikä tuo touhuun melkoisesti lisää tunnetta. Perusohjaimella meno on ehdottomasti helpompaa, mutta ratin myötä vanha kunnon kolikkopeli rallipenkkeineen palaa jälleen kirkkaana mieleen.

Kolikkopelihistorian synnit

Sega Rally ei ole täydellinen ajopeli. Kolikkopelimäisyys näkyy muuallakin kuin pelattavuudessa, minkä johdosta sisältöpuolella Sega Rally on ontto kokemus. Uratila on kokoelma kolmen rallin kisoja, jaettuna kolmelle eri autoluokalle ja eri vaikustasoille. Alussa pääsee käsiksi vain tavallisiin ralliautoihin ja kun niillä on todistanut tasonsa, aukeaa ajettavaksi muokattujen ralliautojen luokka. Viimeisenä alleen saa 80-luvun vauhtihirmuja. Kisoissa pärjääminen myös avaa uusia autoja näihin luokkiin, ja autojen käyttäminen palkitaan parilla erilaisella maalipinnalla.

Kisat ovat jopa piinallisen selvästi pelihalleista repäistyjä. Vaikka enää ei ajetakaan aika-asemalta toiselle, pelaaja lähtee jokaiseen kisaan aina ruudukon viimeiseltä sijalta, mikä lisää väkisin vaikeustasoa varsinkin myöhäisemmissä kisoissa. Tämä huomio poislukien, Sega Rally ei ole kovinkaan vaikea peli, vaan etenkin alkupäässä pelaaja suorastaan lentää voitosta toiseen.

Autoluokkien välillä ei ole huomattavaa eroa ajettavuudessa, mitä nyt kierrosajoissa huomaa portaittaisen vauhdin lisääntymisen. Valinnanvaraa kuitenkin löytyy turbo-Audista WRC-mallin Subaruun ja Hummeriin, joten ainakin erinäköistä ajoneuvoa voi ottaa ajettavaksi. Säätöominaisuuksia ei löydy, mitä nyt autoonsa voi valita joko sileät tai maastorenkaat, panostaessaan joko nopeuteen tai ohjattavuuteen.

Ratavalikoima ei ole sekään kovin monipuolinen, vaikka paperilla näyttääkin paremmalta. 15 erilaista silmukkaa kiertävät viidessä eri ympäristössä, ja ahkera pelaaja palkitaan tässäkin Sega Rallyssa Lakeside-radalla kun uratila on tahkottu loppuun asti. Ympäristöt ja radat käyvät kuitenkin nopeasti tutuiksi.

Uratilan lisäksi pelistä löytyy pikakisaoptio sekä ajo kelloa vastaan. Vaikka jälkimmäisessä on ideaa pelaajan ajaessa aikojaan tuloslistoille, on vaikea kuvitella näiden pitävän otteessaan muita kuin pahimpia Sega Rally -faneja. Verkkopeli onkin sitten jo eri asia, Sega Rally nimittäin sopii erittäin hyvin verkossa ajettavaksi romuralliksi. Peltikosketusta ja jopa tylyä kyljen kautta mutkiin ajamista saa sietää senkin edestä, mutta pelaaminen on silti hauskaa ja teknisesti virheetöntä. Verkkopuolellakin on tosin parannettavaa sisällön kanssa, ajamaan pääsee ainoastaan yksittäisiä kisoja sekä muutamasta kisasta koostuvia ralleja.

Mitä ihmettä, rallia joka näyttää peliltä

Sisältöpuoli sikseen, palataan sinne missä Sega Rally loistaa. Visuaalisesti kyseessä on erittäin tyylikäs peli, joka ei edes grafiikassaan tavoittele realismia vaan näyttää iloiselta. Safarilla elefantit päivystävät radan varressa ja tropiikissa kaikki on puhdasta. Värien käytössä olisi monella muulla tiimillä oppimista, sillä Sega Rallyn artistit ovat todella käyttäneet palettia huolella. Näin sinistä merta ja vihreää viidakkoa ei monessa pelissä ole nähty. Koko peli on kuin pensselillä taitavasti maalattu.

Sama tyylikkyys jatkuu myös autoissa, jotka näyttävät vähintään yhtä hienoilta kuin ympäristöt. Ajettaessa kura lentää ja autot likaantuvat, mutta upeinta kaikessa on sen tekninen toimivuus. Peli rullaa tasaisen sulavasti ja ennen kaikkea nopeasti.Kun tämä yhdistetään salamannopeaan pelattavuuteen, on tarjolla todellista herkkua.

Segan pelien musiikit ovat jo oma lukunsa jokaisen kyseisen talon tuotoksen kohdalla. Sega Rally ei ole poikkeus sääntöön, eli mitään muodikasta radiohittipakettia on turha odottaa saavansa kuultavaksi. Toiset tykkää ja toiset ei, mutta meneehän ne paremman puutteessa taustalla eikä niitä ole onneksi kenenkään pakko kuunnella. Muuten äänipuoli on melko yksinkertaista pörinää, joskin auton ja tien välinen vaikutus kuuluu korviin ihan mukavasti. Kartanlukija latelee nuotteja korviin tavallisen pitkästyneellä äänellään, mutta on nuotituksesta varsinkin pelin alussa apua.

Sega Rallylle kannattaa antaa mahdollisuus, sillä se saattaa yllättää skeptikonkin. Pitkään aikaan pelaaminen ei ole ollut yhtä yksinkertaisen hauskaa. Harmillisesti Sega Rallyn urakehitys tyssäsi teinivuosien jälkeen, minkä takia sen seurassa jaksaa viettää aikaa vain sopivissa paloissa. Uratila hakee itseääntoistavuudessa vertaistaan, mutta vastapainoksi on tarjolla oikeasti onnistunut uudelleenlämmittely viime vuosituhannen legendaarisimmasta rallipelistä.

Galleria: 

Kommentit

Demon perusteella kauheata kuraa. Tiedä sitten onko kokoversio yhtään parempi...

Ei todellakaan kuraa vaan paras rallipeli mitä maa päällään kantaa!!

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi