Sirpaloituneen ajan matkassa

Kotimainen Remedy on aina ollut pelistudioiden outolintu. Vaikka nykyisin muutamat muutkin sinivalkoiset kehittäjät ovat hidastaneet julkaisutahtiaan, espoolaisjätin pelit ovat osittain myös harvinaisuutensa takia merkkipaaluja. Taidonnäytteitä on toki jo ajalta ennen Max Payneja, mutta traagisen poliisin seikkailuista käynnistyi aikakausi, jolloin Remedy on luonut aina jotain tyystin uutta. Jos joku erehtyi pitämään Beyond: Two Soulsin ja Heavy Rainin kaltaisia teoksia intermediaalisen kerronnan täyttymyksinä, saattaa uunituore Quantum Break tuntua jopa raakalaiselta iskulta palleaan.

Ajan hermolla

Quantum Breakin keskiössä on rikkoutunut aikajatkumo. Päähenkilö Jack Joyce sekä Paul Serene sysäävät tieteelliset kokeilunsa aavistuksen liian pitkälle. Lämminhenkinen morjestus vanhan tutun kanssa päätyy katastrofiin, jonka seurauksena Joyce joutuu karkumatkalle ratkomaan kronologisuuden hajoamisen periaatteita. Juonen tarkempi kuvaaminen ei ole aiheellista saati mielekästä, sillä teoksen tärkein voimavara on juurikin kerronnassa. Tarina itsessään on Hollywoodin B-tason hömppää, mutta siitä ei muodostu ongelmaa. Quantum Break saa nimittäin paljon anteeksi jo sillä, miten tarinaa kuljetetaan.

Remedy on aiemminkin tunnettu vahvasta kerronnallisuudesta, mutta tällä kertaa pelialan raja-aidan yli jyrätään tylysti. Quantum Break ei ole pelkästään peli, sillä se sisältää samalla omanlaisensa tv-sarjan. Kunhan peliosioissa on saatu kylvettyä manalan sanomaa asianmukaisella pieteetillä, pelaaja asetetaan Junction-valinnan eteen. Näiden kohtausten kauneus piilee siinä, että pelaaja tekee ratkaisut vihollisjärjestö Monarchyn näkövinkkelistä. Päätökset vievät episodeja eri suuntiin sen mukaan, miten pelaaja päättää edetä. Tapetaanko todistaja vai hoidetaanko PR-osasto kuntoon propagandalla? Tarina hajautuu päätösten mukaan melkoisesti.

Junction-kohtaukset pohjustavat vihollisleirin ratkaisuja, mutta samalla ne alustavat lukujen väleihin upotetun tv-sarjamaiset episodit. Noin 20 minuutin pätkät ovat oiva tapa tehdä pelikokemuksesta täysin uudenlainen. Täydelliseen sulavuuteen pätkien jakaminen kahteen vuorottelevaan tyyliin ei pääse, mutta räiskinnät tuntuvat hetkittäin jopa pakolliselta pakkopullalta kiinnostavampiin tarinaepisodeihin verrattuna.

The Wirestä ja muutenkin telkkarista tuttu

Episodeista huokuvat korkeat tuotantoarvot. Lance Reddickin, Shawn Ashmoren ja Aidan Gillenin kaltaiset loistavat näyttelijät tekevät hyvää työtä, minkä lisäksi pätkien kiihkeä meininki muistuttaa monin tavoin 24:n tyylisiä toimintasarjoja. Harmillisesti sarjaosuudet kärsivät lievästi turhasta kiireestä, sillä etenkin hahmogalleria jää varsin ohueksi. Muutaman turhan seinäruusun leikkaaminen olisi tehnyt lopputulokselle erittäin hyvää. Sarjaosuuksien arvioiminen on kuitenkin haastavaa, sillä verrokkeja ei ainakaan toistaiseksi ole tarjolla. Poltettu dollaripino takaa kuitenkin kiintoisan ja ennen kaikkea komean audiovisuaalisen kokemuksen. Sarja onneksi hajoaa pelaajien päätösten mukana sen verran radikaalisti, että santsikierros on varsin mukana kokemus jo pelkästään eroavaisuuksien takia.

Quantum Break on Remedyn edellisen jättiläistyö Alan Waken jälkeen askel toiminnallisempaan suuntaan. Joyce voi kykkiä nurkissa halutessaan, mutta terhakasti päälle syöksyvä tekoäly tekee räimeestä käytännössä kiihkeätempoista juoksemista. Onneksi kyse ei kuitenkaan ole minkäänlaisesta callofdutymaisesta reaktioräiskinnästä. Joycella on takataskussaan liuta erilaisia aikakykyjä, joiden avulla toiminta tuntuu jokaisella kerralla erilaiselta.

Vaikka aikapommi onkin käytännössä vain uusi nimitys kranaatille, tuntuvat muut kyvyt tuoreilta. Vihollisia voi pysäyttää, aikaa nopeuttaa ja onpa mahdollista luoda itselleen suojamuuriakin. Taitoja voi kartuttaa kenttiin piilotetuilla esineillä, mutta lopulta muutokset jäävät melko pieniksi. Taistelut ovat kaikkinensa mukavasti soljuvaa viihdettä, mitä nyt lopputaistelussa vaikeusaste kääntyykin turhan paljon kireämmälle.

Harmillisesti noin kymmentuntisen seikkailun aikana tyydytään pääasiassa melko puuduttaviin maisemiin. Rantatontti kiehtoo selvästi muita enemmän, mutta Remedyltä olisi silti toivonut lievää mielikuvitusta kenttäsuunnitteluun. Onneksi erinomainen toiminta ja jatkuvasti mielessä pyörivät episodit kompensoivat puutetta. Mielikuvituksettomuudesta huolimatta Quantum Break on kaunis kuin sika pienenä. Onpa mukana kunnioitettava määrä kätkettyjä easter eggejakin, joiden vilkuilemiseen kuluu yllättävän helposti pidempikin tuokio.

Vertaamatta paras

Quantum Break tarjoaa erinomaisen toimintapaketin, joka koettelee pelaajien kiinnostusta muuttamalla pelikokemuksen osittain myös sohvaperunoinnoiksi. Ratkaisu on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen, joten sen saaman vastaanoton seuraamista varten pitää laittaa popcornit mikroon. Vastaavanlaista kerronnallisuutta kaipaisi vastaisuudessakin. Kahdelta istumalta sujahtanut läpipeluu kertoo onneksi vahvaa kieltään paketin erinomaisuudesta. Kyseessä ei ole täydellinen paketti, mutta yhtä kaikki yksi tämän puolen kiinnostavimmista julkaisuista. Tällaisella laatukäyrällä Remedyn suo jatkavan hitaahkoa tahtiaan, sillä timantit eivät synny hetkessä.

Kirjaudu kommentoidaksesi