Achtung! Cthulhu Tactics Review Arvostelu

Sota ei yhtä Cthulhua kaipaa

Acthung! Cthulhu on alunperin pöytäroolipeli, joka on Tactics-sanan kera tuotu digiaikaan.

Toinen maailmansota lienee kolutuimpia aiheita elokuville, kirjoille sekä peleille. Merkittävimmät sodanaikaiset tapahtumat ovat kerrattu jos mistäkin vinkkelistä: hyvisten ja pahisten ja kaiken siihen välillä mahtuvan.

Supersankarielokuvien historiikkivääntelyitä vähemmälle huomiolle jäävät asetelmat, joissa natsivoimien ytimessä oletetaan olevan vahva kultti; ei pelkästään henkilökultti, vaan ajattomia ylimaallisia jumalhirviöitä palvova erikoisjoukko. Hartauksien ja uhrauksien vastineeksi saadaan enemmän tai vähemmän näkyviä apuja sotaponnisteluihin.


▲ Päihittääkö ruuti yliluonnollisen armeijan? Heil Örmelöt!

Tämä on Achtung! Cthulhu Tactics. Liittoutuneiden erikoisryhmä käy taisteluun natsiarmeijaa vastaan – molempien osapuolten nauttiessa yliluonnollista jelppiä.

Pelaaminen

Strategia- ja taktiikkapelit ovat lähtökohtaisesti hitaampia pelattavia, kuin "perinteiset ammuskelupelit". Toiminta ja aktiviteetit tapahtuvat vuoroissa; pelaajan ohjastamat hahmot toimivat vuorotellen tietokoneen ohjastamien hahmojen kanssa.

Ampumisen, piiloon menemisen ja taistelutoverin lääkintäsuoritteiden lisäksi on sotilailta löytyy yliluonnollisia suoritteita – nämä muuttavat hankalat tilanteet päälaelleen. Väijytykseen joutuessa on mahdollista saada vihollisarmeijan poteroitunut tarkk'ampuja jättämään asemansa kauhusta kirkuen.


▲ Sotilailla on strategiapeleille tuttu näkökenttää ja toimintasädettä ilmentävä apuvälineistö

Tuntuvin työkalu pelaajalle on taistelijaryhmän yhdessä kartuttama ja kuluttama Momentum, mikä pyrkii kuvastamaan sitä, kuinka taistelu sujuu. Tietyssä mielessä tämän voi rinnastaa siihen, kun esimerkiksi jääkiekkojoukkueella tuntuu peli kulkevan ja miehet ovat niin sanotusti tulessa.

Kyseisen nimen alta löytyvien pisteiden avulla voidaan suorittaa erikoisempia peliliikkeitä, mutta pääasiassa jatkaa toimimista hahmolla, jolta ovat jo omat toimintaan vaadittavat peruspisteet kuluneet taisteluvuorollaan. Momentum toimii eräänlaisena virtaviivaistajana ja sujuvoittajana, sekä tietyssä mielessä myös puskurina yllätyksien varalta.

Ai, nurkan takana ei ollutkaan yhtä vihollista vaan kolme ei se mitään! Momenttumilla tästäkin selvitään!

Momentum on kaksiteräinen miekka, sillä se virtaviivaistaa pelaamista liikaa. Taktikointiin ei suoranaisesti ole tarvetta ja se riittää, että muistaa olla jonkin näkösuojan takana, ettei se vihulaisenperkele pääse ampumaan.

Maalaisjärki ftw

Pelin räikeästi suurin ongelma on kuitenkin sen toistuvuus. Kentät ovat sitä yhtä ja samaa lähes loputtomasti, ja muutamat erilaiset vihulaistyypitkin käyvät nopeasti kyllästyttämään. Kun olet nähnyt yhden metsäkentän, olet nähnyt ne kaikki 99 muutakin.


▲ Kullakin sotilaalla on oma kehityskaarensa

On turha odottaa mitään niin moniulotteista mitä kirjaroolipelit tai hyvät strategiapelit tarjoavat. Valinnanvapautta ei ole paljoa, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että taistelut eivät ihmeitä vaadikaan.

Mikä on harmi, sillä homma periaatteessa toimii, eikä Momentum tuntuisi niin ylivoimaiselta työkalulta, jos rintamalla olisi enemmän vaihtelua miljöiden suhteen.

Cthulhu, valitsen sinut!

Kirjaroolipelitausta velvoittaa kääntymään Cthulhun puoleen, mutta kyllä tekemisessä on enemmän sitä Marvelia kuin ylimaallista kauhua. Liittoutuneet ja natsit ovat molemmat lähes supersankareita tantereella.

Cthulhuun yhdistetty kauhu ei tunnu millään tavalla rintamalla – edes sotilaiden psyykkiset mittaristot stressiä ja kauhun tunnetta varten eivät värähtele, vaikka kipittäisi puukottamaan panssarivaunun kokoista lonkerohirviötä.

Lähtökohtaisesti sota on kamalaa, hirveätä ja ties mitä. Erilaiset mittarit olisivat olleet omiaan pakottaessa pelaajaa pitämään huolta taistelijoidensa mielenterveydestä jo ihan ilman Cthulhu-yhteyksiä. Yliluonnolliset aspektit tuntuvat turhalta, sillä tuo lonkerohirviön puukotus sotii kaikkea sitä vastaan, mitä Cthulhu edustaa: kauhua, jota ihmismieli ei kykene ymmärtämään.


▲ Onko pojilla Cthulhu-kypärät, vai onko mini-Cthulhut ahtautuneet natsikuoseihin?

Tulkintakysymyksiähän nämä ovat, kuten esimerkiksi kaikki Abraham Lincoln: Vampire Hunterit sun muut. Pelin konsepti on kuitenkin ihan hauska, mutta potentiaalia ei hyödynnetä millään tavalla. Herkästi tässä olisi nähnyt X-Comin tyyppisen tekeleen, jossa myyttistä Cthulhu-teknologiaa analysoitaisiin ja valmistettaisiin sitten omia Unholy Handgrenade of R'lyehejä.

Harvoin tulee vastaan pelejä, mitkä ovat samalla sekä toimivia, että tavallaan täysin turhia. Vahva mobiilipeleille ominainen niukkuus on läsnä kaikessa – ei sinänsä ihme, sillä kyseessä on Kickstarter-rahoitettu tapaus.

Achtung! Cthulhu Tacticsia ei voi suositella kummallekaan, ei strategiapelien eikä Cthulhun ystäville.

ladataan kommentteja...