KonsoliFIN arvosteli vuonna 2018 lähes 200 videopeliä. Viisiportaisen asteikon alapäätä hyödynnettiin hyvin harkitusti, sillä yhden tähden tuomio langetettiin vain yhdeksälle teokselle. Nämä järkyttävän surkeat erikoistapaukset ansaitsevat vielä kerran paikkansa parrasvaloissa – vai onko joukkoon sittenkin eksynyt oikeusmurhan kokeneita helmiä?

Hello Neighbor – Naapurin sedän petetyt lupaukset

Dynamic Pixelsin kauhupulmahiippailu ilmestyi PC:lle ja Xboxille viime vuoden joulukuussa, mutta muilla alustoilla tekeleeseen päästiin käsiksi vasta kesällä. Useita mobiilipelejä nikkaroineen kehittäjän ensikosketus oikeisiin peleihin meni kauniisti sanottuna päin poukamaa. Koukuksi luvattua nerokasta tekoälyä oli vaikea erottaa älyvapaiden pulmien, lukuisten bugien ja onnettoman ohjattavuuden keskeltä.

Tekijät eivät kuitenkaan hylänneet lastaan. Joulukuun alussa kauppoihin kömpi Hide & Seek -niminen esiosa, ja parhaillaan tiimi työskentelee naapuripakoiluun keskittyvän Secret Neighbor -verkkomoninpelin parissa.

Lue arvostelu tästä.

On pelottavaa ajatella, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat maksaneet Hello Neighborista 30 euroa. Antaisin nolla tähteä, mutta järjestelmämme ei siihen taivu – vielä.

Past Cure – Parannuksen tuolla puolen

Indie-kehittäjä Phantom 8 Studiolla oli kunnianhimoa, kun se valitsi esikoisprojektikseen elokuvamaista kokemusta lupaavan ja useita lajityyppejä yhdistelevän psykologinen trillerin. Kuten tähän artikkeliin päätymisestä voi päätellä, ei pelistä muuta positiivista sanottavaa juuri ollutkaan. Käteen jäi sotkuinen sekoitus eri genrejä ja mekaniikkoja, joista mikään ei toiminut kunnolla. Räpellys viimeisteltiin heikolla teknisellä toteutuksella ja tönköllä tarinankerronnalla.

Past Cure ylsi myös Metacriticin vuoden huonoimpien pelien Top 10 -listalle. Teoksen arvostelupisteiden keskiarvo on 34 pistettä 100:sta.

Lue arvostelu tästä.

Past Curea voi kevyesti liioittelemalla verrata vähintään pari konsolisukupolvea vanhempiin tuotoksiin.

VRFC: Virtual Reality Football Club – Potkut koko porukalle

Maailma ei liene vielä valmis virtuaalitodellisuuden ja potkupallon sulavalle liitolle. Valtaisan veikeästi nimetty Cherry Pop Games -studio kantoi nahkakuulansa nurmelle, mutta suurimmaksi ansioksi jäivät jouhevat juoksukontrollit.

Lue arvostelu tästä.

Kehittäjät julkaisivat sittemmin kookkaan päivityksen ja vaihtoivat myös pelinsä nimen. Nykyään teos tunnetaan Football Nation VR Tournament 2018:na.

Ei futis ole näin masentavaa edes räntäkelillä Suomessa.

Agony – Kun paskapeli onkin pelkästään paska peli

Innokkaat hypehannut tukivat Madmind Studion helvettiin sijoittuvaa kauhupeliä joukkorahoituspalvelu Kickstarterissa yli 182 000 dollarilla. Pelaajat päätyivät lopulta kuitenkin aivan toisenlaiseen kadotukseen kuin mihin he alkujaan halusivat. Helppojen vitsien lisäksi teoksen anti rajoittui lähinnä alastomuuteen ja väkivaltaan – joita tekijät joutuivat vieläpä osittain siivoamaan pelistään ennen julkaisua.

Myös tämä räpellys päätyi Metacriticin vuoden huonoimpien pelien Top 10 -listalle. Agonyn arvostelupisteiden keskiarvo on 34 pistettä 100:sta.

Lue arvostelu tästä.

Kammottavan kankea sekamelska, joka olisi tarvinnut piiskakätisen ohjaajan järkevöittämään kokonaisuutta.

Ultimate Fishing Simulator – Kireät hermot, löysät siimat

Bit Golemin kalastussimulaattori viihdytti arvostelijaamme parin tunnin ajan, mikä on mielestäni lajityypin huomioiden jo ihan hyvin. Pelin kohtaloksi koituivat silti hidas eteneminen, visuaalisen palkinnon uupuminen ja köykäinen moninpeli.

Lue arvostelu tästä.

Rantaan naarattu kahden kilon karppi näyttää täsmälleen saman kokoiselta kuin 15-kiloinen.

Gear.Club Unlimited 2 – Sorsa vaihdelaatikossa

V-Rally- ja Test Drive Unlimited -sarjoistaan tunnettu Eden Games iski Switchin pelivalikoimassa ammottaneeseen aukkoon ja värkkäsi kirpeän kilpa-ajopelin. Ruudunpäivitysongelmista ja viiveen kiusaamista kontrolleista kärsivällä kaahailulla ei kuitenkaan pitkälle päräytelty.

Lue arvostelu tästä.

Switchin valikoimissa ei lisensoituja autoja liiaksi kurvaile, mutta siitä huolimatta Eden Gamesin väsynyttä tuotosta vastaan kannattaa äänestää lompakollaan.

Achtung! Cthultu Tactics – Sota ei yhtä Cthulhua kaipaa

Auroch Digital muovasi pari palkintoakin pokanneesta pöytäroolipelistä väsyneen videopelin. Kickstarterin turvin koottu kokonaisuus kosahti kepeisiin mekaniikkoihin ja jatkuvaan toistoon niin kenttien kuin vihollistenkin osalta.

Lue arvostelu tästä.

Kun olet nähnyt yhden metsäkentän, olet nähnyt ne kaikki 99 muutakin.

The Raven Remastered ja Titan Quest

Yhdellä tähdellä muistettiin vuoden aikana myös kahta uusintajulkaisua. King Art Games ei viitsinyt juuri kohentaa keskinkertaiset arvosanat saanutta point and click -seikkailuaan, joten arvostelijamme ei kyennyt keksimään ainuttakaan hyvää syytä remasteroidunThe Ravenin olemassaololle. THQ Nordicin julkaisema Titan Questin konsoliversio puolestaan näytti, mitä ihan kivoille peleille tapahtuu 12 vuodessa.

Lue The Raven Remasteredin arvostelu tästä ja Titan Questin tuomio täältä.

Täysin turha uusintaversio, johon ei kannata rahojaan haaskata.

ladataan kommentteja...