Battlefield: A long time ago, in a galaxy far, far away...
Tähtien
Sota -saaga etenee kohti loppuaan Sithin kosto -elokuvan lähestyessä
ensi-iltaa. Eeppinen elokuvasarja on historiansa aikana tarjonnut
lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, jedimittelyitä ja näyttäviä
taisteluita avaruudessa sekä maalla. Viimeisenä mainittu ei ole uusi
näky pelimarkkinoilla, ja ajan saatossa meille pelaajille onkin
tarjoiltu jos jonkinmoista Star Wars -nimikettä kantavaa jöötiä.
LucasArts kehittäjästudioineen ottaa itseään rajusti niskasta kiinni ja
julkaisee pelin, joka saa unohtamaan aiemmat kömpelyydet, kuten
esimerkiksi The Clone Warsin. Star Wars: Battlefront lainaa
onnistuneesti perusideansa Battlefield-pelisarjasta ja yhdistää sen
kitkatta Tähtien Sota -universumiin. Tuloksena on yksi syksyn parhaista
julkaisuista toimintapelirintamalla.
Vastaiskun aika
Battlefrontin yksinpeli sisältää kolme tilaa. Historial Campaign
-moodissa pelaaja etenee Tähtien Sota -elokuvien aikakausien mukaisesti
taistelusta toiseen. Kampanja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen
kattaa uusien leffojen kloonisodat, ja toisessa käydään sisällissotaa
vanhojen Star Wars -elokuvien malliin. Aikakausilla vastakkain ovat
kaksi osapuolta, droidijoukot sekä klooniarmeija ja perinteinen
Imperiumi vastaan kapinalliset. Tietyissä taisteluissa on mukana
elokuvista tuttuja jedisankareita. Esimerkiksi Hoth-jääplaneetan
taistelussa mukana rellestää itse Luke Skywalker. Jedeistä on suuri
hyöty taisteluissa, sillä he tappavat vihollisia varmasti ja pelottavan
tehokkaasti. Kampanjassa taisteluiden välillä näytetään videopätkiä
elokuvista. Melko ihmeellistä, että nämä videot ovat laadultaan hieman
suttuisia ja välillä kuvan alareunassa näkyy häiriöitä.
Galactic
Conquest -pelimuodossa pelaajan valitsema ryhmittymä vapauttaa
planeettoja vastustajan hallinnasta. Planeettojen valloitusjärjestys on
vapaa, mutta aluehyökkäykset kartalla suoritetaan vuorotellen. Itse
taistelut ovat samaa kauraa kuin muissakin pelimuodoissa. Erikoisuutena
moodissa saa valita erilaisia ominaisuuksia, kuten lisäenergiaa ja
-ampumatarkkuutta sotilaille. Ominaisuuksia saa avattua voittamalla
itselleen hallintoalueita. Galactic Conquest loppuu, kun alueen kaikki
planeetat ovat pelaajan hallussa. Palkinnoksi suorituksista Historial
Campaign- ja galaksin valloitusmoodeissa saa katseltavakseen muun
muassa Tähtien Sota -taidetta ja kuvia elokuvista. Nämä diasarjat
katsoo kerran läpi, mutta motivoijapalkintoina olisivat toimineet
paremmin esimerkiksi minipelit tai vaikkapa videopätkät.
Kolmantena pelitilana on simppeli pikataistelumoodi, jossa pelaaja saa
muokata haluamansa sodan aikakauden, näyttämön ja osapuolet. Lisäksi
taisteluita voi laittaa putkeen valitsemassaan järjestyksessä.
Galaksin parhaimmisto
Pelaaja ei tällä kertaa ohjaa elokuvista tuttua suurta sankarihahmoa,
vaan valittavana on erilaisia yksiköitä tilanteiden tarpeen mukaan.
Battlefrontin armeijat sisältävät kukin viisi perusyksikköä. Eri
aikakausilla yksiköt eroavat hieman varustuksensa puolesta, mutta
pääasiallisesti eri ryhmittymillä on yhtä tehokkaat joukot. Armeijoista
löytyy perustaistelija, lentäjäpilotti, sinkomies ja tarkk'ampuja sekä
lisäksi jokaiselle ryhmittymälle ominainen erikoisyksikkö. Useilla
taisteluareenoilla on myös käytössä erilaisia kulkuneuvoja armeijoille,
joita on yhteensä kuutta tyyppimallia. Lentävät kulkuneuvot laajentavat
taisteluita ilmasotiin, mutta suurimmat ratkaisut tapahtuvat tankkien,
kiiturien sekä jalkaväen yhteistyöllä. Armeijoiden mahtia kuvaavat myös
valtavat raskaat hyökkäyskulkuneuvot, kuten esimerkiksi Imperiumin
kunnioitusta herättävä AT-AT.
Ohjaustuntuma on jämäkkä.
Joskin kääntymisen ja tähtäimen liikuttamisen pienoinen kankeus
häiritsee. Räiskimistä tämä ei kuitenkaan paljoa haittaa, ainoastaan
joskus piilossa olevat viholliset jäävät huomaamatta. Muutoin
kameraongelmia ei juuri esiinny, sillä kuvakulma on lukittu tiukasti
hahmon taakse. Peliä on myös mahdollista pelata hahmon silmistä,
jolloin ruudulla näkyy käytetty ase. Ajoneuvoilla liikkuessa tilanne on
taas toinen, ja usein joutuukin tekemään tarpeettomia täyskäännöksiä.
Kahakkaan
ottaa osaa kerrallaan satoja sotilaita molemmilla puolilla. Kaikki
joukot eivät ole yhtä aikaa ruudulla, vaan tietokonetaistelijat
toimitetaan aina tarvittaessa - eli taistelijan kuollessa. Pelaaja
puolestaan voi uudelleensyntyä aina kuollessaan.
Yksiköiden, niin omien kuin vihollistenkin, tekoäly on kohtalaisen
järkevä. Eri yksiköt sijoittautuvat asemiin, esimerkiksi tarkk'ampujat
osaavat valita hyvät piilopaikat, ja joukot valtaavat hallintopisteitä
siinä, missä pelaajakin. Tosin taistelutilanteessa selustaan
kiertäminen käy melko helposti ja suurenkin vihollislauman likvidointi
ei ole järin suuri haaste. Erikoisyksiköt puolestaan pistävät enemmän
hanttiin. Hallintopisteiden valtaaminen sen läheisyyteen
linnoittautuneilta taisteludroideilta voi olla hyvin turhauttavaa.
Joukot osaavat myös ohjata kulkuneuvoja, ja usein vievätkin parhaat
hävittäjät aivan pelaajan nenän edestä. Mikäli taistelukentällä toimii
aktiivisesti, voitto saavutetaan melko helposti. Ilman pelaajaa omat
joukot eivät pärjää. Vihollinen ottaa helposti ylivallan, ja yksin
taisteluita ei myöskään voiteta.
Pelaajalla on valta
komentaa kaikkia kentällä liikkuvia joukkoja, jediritareita lukuun
ottamatta. Käskyt ovat suhteellisen yksinkertaisia: sotilaita voi
käskeä liikkeelle, seuraamaan pelaajaa, pitämään asemansa sekä myös
siirtymään sisään tai ulos kulkuneuvoista.
Planeettojen valtias
Jokaisella pelikartalla on sama tavoite. Alueilla on useita
hallintopisteitä, jonne armeijoiden joukkoja toimitetaan. Nämä
hallintopisteet ovat kenttien avainkohtia, joiden hallitseminen takaa
voiton. Kun jokainen kohde on valloitettu, pelaajan täytyy puolustaa
niitä vielä kaksikymmentä sekuntia jäljellä olevia vihollisia vastaan.
Taistelun voiton takaa myös vihollisjoukkojen eliminointi.
Lisäarvoa paketille tuovat erinomaiset moninpelitilat. Kaikkia
yksinpelin moodeja on mahdollista tahkota kaverin kanssa jaetulla
ruudulla. Ominaisuuksia ei tällöin ole karsittu laisinkaan, ja
yhteistyö on hektisyydessään täyttä rautaa. Erityisesti valloitusmoodi
on mielenkiintoinen kaksinpelinä, sillä vasta tällöin pelimuoto pääsee
oikeuksiinsa vuoropohjaisuudellaan.
Ikään kuin
mallikkaasti jylläävä kaksinpeli ei olisi riittänyt, pelin
moninpeliominaisuuksista löytyy myös täyden tuen verkkopeli. Verkossa
pääsee pelaamaan jopa 16 pelaajan voimin. Lisäksi, jos sattuu olemaan
ihmispelaajista pulaa, saa tietokonetaistelijoita lisättyä rientoihin
mukaan. Netissä Battlefront on elementissään, sillä toiminta on astetta
yksinpeliä intensiivisempää ja ihmispelaajien voittaminen vaatii
enemmän taktikointia. Valitettavasti tunnelmaa pilaa ajoittainen
verkkoviive, joka tosin vähenee läheisemmillä palvelimilla pelatessa.
Aivan suoraan nettiin ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaan ensin pitää
luoda GameSpy-profiili sekä ladata muistikortille lähes kahden
megatavun verkkopelipäivitys. Lisäksi mikrofonikeskustelun käyttöä
häiritsivät alituiseen pölpöttävät ulkomaalaiset, mutta peliseuransakin
voi valita mielensä mukaan.
Lisensoitu helmi
Peli
rullaa tasaisesti, ja pätkii vain harvoin. Lisäksi Battlefront on
laajuutensa huomioon ottaen graafisesti varsin hieno. Yksiköt ja
kulkuneuvot ovat tarkasti mallinnettuja, kuten myös monipuoliset
taistelualueet. Pelissä käytetään myös huolitellusti näyttäviä
efektejä, ja räjähdykset ovat myös kaunista katseltavaa. Erityisen
huomion ansaitsee seikka, että Battlefrontin sotapeli-esikuvalle
ominaiset valtavat taistelumaastot ovat taipuneet kehittäjien käsissä
toimivasti konsolialustalle samansuuruisina.
Battlefrontin äänipuolella homma on myös niin sanotusti hanskassa.
Pelin äänimaailma on nimittäin upea. Taistelun tuoksinassa tunnelma on
ehtaa tähtien sotaa, laserviuhahduksineen ja räjähdyksineen. Lisäksi
jokainen ajoneuvokin kuulostaa itseltään. Äänimaailmaa tukee vielä
Dolby Pro Logic II -tilaääni. Ei liene varmaan kenellekään yllätys,
että pelissä kuullaan itse Tähtien Sota -säveltäjän, John Williamsin
mahtipontista musiikkia. Kappaleet Imperial Marchista Skywalker-teemaan
sopivat peliin nakutetusti. Kokonaisuutena taistelut näyttävät sekä
kuulostavat aidoilta Tähtien Sota -konflikteilta.
Vihdoin LucasArts on osannut hyödyntää Tähtien Sota -lisenssiä
yksinkertaisella, mutta toimivalla tavalla. Vaikka peli on kaukana
omaperäisestä, toisen maailmansodan korvaaminen tähtisodilla toimii
erittäin hyvin. Star Wars: Battlefront sopii toimintapelien ystäville,
mutta varsinkin verkossa pelaaville. Tähtien Sota -faneillehan tämä on
täyttä nannaa, sillä elokuvien ikimuistoiset taistelut pääsee vihdoin
toteuttamaan näin suurella mittakaavalla kotikonsoleilla.
Yksinpelimuotojen läpäisemiseen riittää pelattavaa pariksi päiväksi,
mutta moodien suoritukset kavereiden kanssa niin samalla koneella kuin
verkossakin lisäävät pelin ikää lähes rajattomasti. Pelistä on
tehokkaasti karsittu tunnelmaa ja nautintoa pilaavat tekijät, ja
kokonaisuutena kyseessä on yksi parhaista Tähtien Sota -peleistä
PlayStation 2:lla sitten Star Wars: Starfighterin. Battlefront
ansaitsee paikkansa koko galaksin valokeilassa.
