Need for Speed: Underground 2

Kaasua, komisario Palmu

Hurjapäät-elokuvien vanavedessä saapunut Need for Speed: Underground oli loistava veto Electronic Artsilta. Katukaahailua, unelma-autoja ja pajalla suoritettavaa virittelyä tarjonnut peli myi miljoonia kappaleita. Menoa ryyditettiin vielä isolla rahalla koostetulla ääniraidalla, jossa soittivat esimerkiksi sellaiset nimet kuin Rush ja Queens of the Stone Age. Ei siis ollut mikään valtava yllätys, että jatko-osan ilmoitettiin olevan kehitteillä.

Need for Speed: Underground 2 on monella tapaa perinteinen jatko-osa. Se julkaisiin samanaikaisesti PlayStation 2:lle, Xboxille ja GameCubelle. Nopea kehitysaika tiesi vain pieniä muutoksia pelimekaniikkaan. Ensimmäisen osan perusrunko onkin yhä kasassa, mutta muutamia suurempia muutoksia on tehty. Pelissä on tällä kertaa Grand Theft Auto -tyyppinen jättimäinen kaupunki, jota pitkin pelaajat saavat vapaasti rellestää uusia ajohaasteita etsimässä. Kuminauhamainen tekoälykin on saatu korjattua. Enää eivät jälkijunassa hiihtävät ota johtajaa kiinni ajamatta tosissaan, ellei näin aivan välttämättä halua. Kuminauhavaihtoehdon saa nimittäin haluttaessa päälle valikoista.

Katuajelun, kiihdytyskilpailun ja liukumismoodin lisäksi Underground 2 tarjoaa Underground Racing League-, Street X- ja Outrun-kilpailuja. Näistä kaksi ensimmäistä on perinteisempää pöristelyä. Viimeisimmässä yritetään haastaa kaupunkia kierteleviä tuning-autoja vankilasäännöillä käytävään ajotaistoon. Tätä haluttiin jo alkuperäiseen peliin, joten toive on nyt toteutunut. Ykkösosan putkimainen uramoodikin saa uutta pontta vapaamman pelialueen myötä. Vaihtoehtoisia kilpailuja löytyy kartalta ja niitä voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Välillä pelin kansikuvatyttö Rachel (Brooke Burke) ja muut hahmot lähettelevät pelaajalle vinkkejä uusista ajomahdollisuuksista virtuaalikännykän välityksellä. Taustarina on roskaa ja toimii lähinnä tekosyynä kaahailulle.

Muista käyttää turvavyötä

Need for Speed: Undergroundin kiistatta mielenkiintoisin ominaisuus oli mahdollisuus virittää autoja. Nyt tämä optio on viety vieläkin pidemmälle. Kakkospelin reilua kolmeakymmentä lisensoitua kilometrinielijää voi säädellä maailman tappiin saakka. Uutta hilavitkutinta on saatavilla niin hurjia määriä, että omasta autostaan saa helposti hyvin yksilöllisen näköisen. Todella kauniit autot pääsevät komeilemaan ajolehtien kansiin, mukavan rahallisen korvauksen myötä tietenkin. Sunnuntaivirittäjien ei kuitenkaan tarvitse huolestua säätömahdollisuuksien runsaudesta, sillä jo peruspaketit ostamalla pääsee oivaan ajofiilikseen.

Ajettavuus on edelleen mukavan kolikkopelimäistä. Etu-, taka- ja nelivetoisten autojen välille on kuitenkin saatu esiin selviä eroja ja tehojen lisääntymisen myötä myös ohjattavuus vaikeutuu. Kolareista ei tarvitse huolehtia, sillä autot eivät ota osakseen vahinkoa. Kunnon pyörähdyksistäkin selviää yleensä vain muutaman sekunnin menetyksellä. Näyttäviä kolautuksia joutuu katselemaan hidastettuna Burnout-tyylisen efektin saattelemana.

Vastustajien tekoäly on siedettävää tasoa. Tietokone pamauttaa edelleen tylysti kylkeen, jos pelaaja sattuu jumittamaan heidän ajoreitillään, mutta muuten keinoäly hoitaa leiviskänsä mainiosti. Moninpeli on joka tapauksessa ylivoimaisesti yksinajelua hauskempaa, varsinkin kun Underground 2 tarjoaa kattavan online-pelin. Verkossa pelattaessa tekemistä riittää, sillä haastajia riittää joka makuun. Tekninen toteutuskin on huippuluokkaa, kuten Electronic Artsin tasoiselta yhtiöltä sopii odottaa.

Tekniikka pettää

Need for Speed: Underground 2:n suurin ongelma on sen tekninen toteutus. Katukisoja ajetaan luonnollisesti vain yöllä, joten radat ovat täynnä neonvaloja, heijastuksia ja muita vastaavia elementtejä. Optimointia olisi kaivattu hieman lisää, sillä pelin ruudunpäivitys takertelee silloin tällöin. Kilpailujen aikana hidastelu ei onneksi tuota ongelmia, mutta kyseessä on silti huomattava ongelma. Muuten grafiikka on PlayStation 2:n mittapuulla hyvää. Burnout 3:n jälkeen visuaalinen ulosanti jää silti vaisuksi.

Pelin soundtrack on jälleen rakennettu isolla rahalla, mutta kappaleita olisi voinut olla rutkasti enemmän. Vajaan 30 biisin valikoima ei nimittäin riitä, varsinkin kun vain muutamat niistä ovat kuuntelemisen arvoisia. Etenkin alkuvalikon Snoop Dogg –laulu käy ärsyttämään nopeasti. Kaupungilla ajettaessa kappaleita joutuu kuuntelemaan ennalta määrätyssä järjestyksessä. Onneksi ääniefektit ovat hyvässä kuosissa. Turbon jylinän kuulee selvästi.

Need for Speed: Underground 2 on pienistä ongelmistaan huolimatta takuuvarma myyntimenestys. Ykkösosan ystävät tulevat rakastumaan siihen, koska kaikkea on tarjolla enemmän. Peli käy pidemmälle edetessään pitkästyttäväksi toistoksi, mutta autojen virittely kiinnostaa vielä pitkään. Underground 2 korjaa monet ykkösosan ongelmat ja täyttää siihen kohdistetut odotukset.

Galleria: 
ladataan kommentteja...

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Electronic Artsille.