State of Decay

Yllätyshitiksi noussut State of Decay hiipi Microsoftin latauspalveluun kuin varkain. Grand Theft Autolta perusteet lainaava ja vallitsevaa zombibuumia hyödyntävä jännitysnäytelmä löysi nopeasti yleisönsä. Kyseessä on latauspeliksi kunnianhimoinen tuotos, joka ongelmistaan huolimatta osoittautuu vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Haudasta nousseet

Pelaaja heitetään suoraan keskelle painajaista Marcus-nimisen kassapojan saappaisiin. Rentouttava vaellusretki saa epämiellyttävän käänteen, kun kimppuun hyökkää muutama illallisseuraa kaipaava epäkuollut. Mukana häärivä kaveri Ed Jones on mies paikallaan ja auttaa Marcusta selviämään tukalasta tilanteesta. Seuraavaksi hämmentyneen kaksikon suunta käy kohti läheistä puistonvartijoiden päämajaa, joka voisi tarjota ainakin hetkellisen turvapaikan. Tästä alkavan seikkailun varrella tutkitaan ympäristöä tarpeellisen roinan toivossa, tapetaan kasoittain zombeja, huolehditaan tukikohdan sekä muiden survivalistien tarpeista. Löyhähkö juoni etenee suorittamalla erinäisiä tehtäviä, joissa muun muassa toimitaan juoksupoikana tai pelastetaan hädässä olevia. Askareiden monipuolisuus onneksi kasvaa vähitellen ja vaihtelua piisaa.

Myönnetään heti alkuun: State of Decay ei ole mikään tekninen taidonnäyte. Paikoin vaikuttaa siltä kuin kyseessä olisi hätäinen teräväpiirtoversio jostakin edellisen sukupolven pelistä. Ruudunpäivityskään ei ole sulavimmasta päästä, vaikka harvoin se varsinaisesti häiritsee. Silloin tällöin vastaan tulee myös tyhjästä ilmestyviä esineitä tai seinien läpi tunkevia raajoja. Kaiken tämän on valmis antamaan anteeksi, kunhan pelille suo reilun mahdollisuuden. Zombiteurastuksen vahvuudet ovat nimittäin aivan muualla kuin grafiikassa.

State of Decay antaa pelaajalle vapaat kädet. Latauspeliksi yllättävän laajaa pelimaailmaa pääsee tutkimaan vapaasti jo varhaisessa vaiheessa. Sankarista itsestään on kiinni alkaako seuraamaan juonen etenemistä vai lähteekö haahuilemaan ympäri maaseutua. Teki kummin tahansa, vastaan tulevia tilanteita pääsee lähestymään parhaaksi näkemällään tavalla. Joissakin tehtävissä etenemisvaihtoehtoja tosin hieman rajoitetaan: Esimerkiksi yhdessä tehtävässä auton käyttö on aluksi kiellettyä, sillä moottorin ääni herättää liikaa huomiota.

Lasten ei tulisi leikkiä kuolleilla asioilla

State of Decay ei ole onneksi yhden tempun ihme, sillä rujohko kakku on kuorrutettu kiinnostavilla herkuilla. Vaikka kyseessä ei olekaan puhdasverinen roolipeli, hahmoaan voi kehittää yllättävän monipuolisesti. Tarinan edetessä mukaan tarttuu myös muita selviytyjiä, joita voi halutessaan valita ohjattavaksi. Tämä mahdollistaa erään Zombi U:sta tutun ominaisuuden, eli jokaisen hahmon kuolema on lopullinen. Yhteen hahmoon kiintyessä kannattaa siis olla varovainen, sillä pienikin virhe voi aiheuttaa suuren surun.

Eloonjäämiseen tarvitaan toki muutakin kuin tappajanvaisto. Elintarvike- ja lääkevarastot on hyvä pitää ajantasalla, sillä koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Horisontissa siintävä marketti tai eläinlääkäriasema on syytä syynätä tarkoin ruoan ja antibioottien toivossa. Kaappien kaivelun voi hoitaa rauhallisesti ilman turhaa melua tai sitten nopeasti ja äänekkäästi, mikä luonnollisesti herättää epäkuolleiden huomion. Rappeutuneessa maailmassa eläminen saa myös lähes simulaatiomaisia piirteitä monien pienten yksityiskohtien, kuten vaikkapa ruoan kasvattamisen, muodossa.

Maailmaa tutkitaan kolmannesta persoonasta, mikä helpottaa nurkan taakse tiirailua. Ohjattavuus on miellyttävän sujuvaa, oli kyseessä sitten tulitaistelu tai kaahailu. Aseita ja autoja on useampaa eri sorttia, joten ammuskelun sekä ajelun ystäville riittää puuhastelua. Vaikka aivoton riehuminenkin on parhaimmillaan varsin viihdyttävää ajanvietettä, ei se yleensä johda mihinkään kauaskantoisempaan. Ammuskelun sijaan zombit voi yllättää hiipimällä, mikä tuokin hommaan sopivasti taktisuutta. Harkitseva ja kaikkia mahdollisuuksia hyödyntävä survivalisti saa pelistä irti huomattavasti enemmän kuin keskiverto toimintasankari.

Kuolleet ja haudatut

Vaikka zombiepidemia alkaa jo vähitellen puuduttaa, on State of Decay ehdottomasti tutustumisen arvoinen toimintaseikkailu roolipelimausteilla. Tekninen puoli toki natisee hetkittäin liitoksistaan, eikä silmänruokaa juuri tarjoilla, mutta nämä viat ovat pieniä muuten kiehtovassa kokonaisuudessa. Kun hinta on sisältöön nähden vaatimaton, päivitysten myötä harventuneiden bugien anteeksianto on varsin helppoa. Monelle tämä on varmasti juuri se zombipeli, jota kävelevien kuolleiden ystävät ovat jo vuosia toivoneet. Tätä kun saisi lisää suuremmilla tuotantoarvoilla toteutettuna, niin muut genren yrittäjät voisi rauhassa jättää haudan lepoon. Tällaisenaankin kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden positiivisimpia yllättäjiä.

State of Decay on ladattavissa Livestä 1600 MS pisteellä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi