Street Fighter x Tekken vastaa monien mätkintäfanien toiveisiin, kun legendaaristen pelisarjojen taistelijat heitetään ensimmäistä kertaa samalle areenalle. Takaako kahden sarjan niputtaminen kaksinkertaisen ilon, vai karauttavatko Capcomin ja Namcon lippulaivat yhdessä karille?
Rautanyrkki laskeutuu kadulle
Vetovastuu mättöpelistä on nyt Street Fightereita tehtailleella Capcomilla – Namcon vastine Tekken x Street Fighter ilmestynee muutaman vuoden päästä. Pintapuolisesti uutukainen pyörii kuin Street Fighter IV, sillä tyylitelty ulkoasu, kaksiulotteinen kolmen lyönti- ja potkunapin pelattavuus sekä näyttävät erikoisliikkeet ovat ennestään tuttuja.
Vaikka runko on ennallaan, on SFxT selkeästi oma pelinsä. Näkyvimpänä uudistuksena taistelijoita valitaan samalle puolelle aina kaksi, joita vuorotellaan kentällä Tekken Tag Tournamentista tuttuun tyyliin. Voittoon riittää, kunhan toinen vastustajista saadaan kukistettua. Avain menestykseen piilee saumattomassa taistelijoiden vaihtelussa.
Uudistukset toimivat hyvin, joskin aloittelijalle sisäistettävää on valtavasti. Kahden taistelijan yhteisliikkeissä, erikoishyökkäysten eri versioissa ja monissa muissa jipoissa riittääkin ihmeteltävää tuntikausiksi. Yksinkertainen tutoriaali helpottaa tilannetta, mutta helposti lähestyttäväksi illanistujaispeliksi Street Fighter x Tekkenistä ei ole. Kovempia mättäjiä uutuuspeli viihdyttää kuitenkin erinomaisesti.
Napapiirin sankarit
Street Fighter x Tekkeniin on kerätty tunnetuimpia hahmoja molemmista sarjoista. Ottelijoita on yhteensä lähes neljäkymmentä, 19 kummastakin porukasta. Street Fighterin mätkijät pelittävät tuttuun tapaan: vanhimmat liikesarjat ovat pysyneet ennallaan yli 20 vuotta. Tekkenin taistelijoita on muokattu enemmän, vaikkei pelkästä väkinäisestä katutappelijoiden muottiin sovittamisesta voikaan puhua. Vaikka erikoisliikkeet laukaistaan Street Fightereista tutuilla kuvioilla, on monet combot säilytetty lähes muuttumattomina.
Hahmovalikoimasta syntyi kohu, kun paljastui, että levylle on lukittu myöhemmin myyntiin tulevia matsaajia. Latauspakettiin on jätetty suurempiakin nimiä, kuten Street Fighterin Blanka, Tekkenin Lei sekä vieraileva tähti Pac-Man. Lisäksi Playstation 3:lla ja Vitalla nähdään pari yksinoikeushahmoa, joita Xboxilla ei ole. Rajoitteista huolimatta taistelijakatras on nytkin erittäin laaja ja monipuolinen. Sopivan erilaisista ottelijoista pitäisi löytyä jokaiselle jotakin.
Genren perinteiden mukaisesti pelissä on Arcade-moodi, jossa piestään tekoälyvastustajia ja seurataan taistelijoiden tarinoita. Kahden joukon kohtaamiselle on kehitelty varsin laimea taustakertomus. Etelämantereelle putoaa Pandoraksi ristitty laatikko, joka antaa ihmisille ja muille elukoille mystisiä voimia. Erinäisin verukkein tutut taistelijat muodostavat kahden hengen tiimejä ja matkaavat etelään.
Tarinatilaa seuraa yllättävän mielellään, vaikka kertomuksiin on panostettu naurettavan vähän. Välikeskusteluissa höpistään joutavia ruokapaikoista ja kadonneista lompakoista ilman, että mikään liittyisi oikeasti mihinkään. Edes Pandoralle ei ole keksitty yhtenäistä tarkoitusta. Onko se kenties nuoruuden lähde, portaali toiseen maailmaan vai nallekarhun näköisten avaruusolioiden laskeutumisalusta? ”Ihan sama”, taisivat tekijät todeta ja antoivat lootan toimia miten tahansa tilanteesta riippuen.
Kaunis kakku, karut lisukkeet
Pelin sarjakuvamainen ulkoasu näyttää komealta, vaikkei se tarjoakaan yllätyksiä neljännen Street Fighterin eri versioita pelanneille. Kamppailijat ovat ilmeikkäitä ja taustat värikkäitä, eikä ruudunpäivityksessä ole ongelmia. Ympäristön grafiikka on selvästi hahmomalleja karumpaa, mutta onneksi kentissä riittää elämää ja yksityiskohtia. Taustalla pauhaava musiikki on tyhjänpäiväistä jumputusta.
Ääninäyttely on hoidettu sekä japaniksi että englanniksi. Pelaaja voi valita kumpaa kieltä kukin kamppailija käyttää. Myös riitapukareiden väritykseen pystyy vaikuttamaan. Harmillisesti pelimuodoissa ei tarjoilla yhtä suurta valinnanvaraa, vaan Capcom luottaa perinteisiin ratkaisuihin. Aiemmin mainitun Arcaden lisäksi vihollisia voi kurmottaa yksittäisissä matseissa, haastetilassa ja erilaisissa harjoituksissa.
Mukana on myös nettipeli, joka paljastuu Street Fighter x Tekkenin suurimmaksi pettymykseksi. Ongelma ei ole vain ottelumuotojen vähyys tai se, ettei nettiin pääse useampaa pelaajaa samalta konsolilta. Jälkimmäistä puutetta ei PS3:lla ole, joten tästäkin syystä molemmat konsolit omistaville on Sonyn laitteen versio parempi vaihtoehto. Verkkomätön suurin virhe on epäonnistunut nettikoodi, joka skippailee vihollisen ääniefektejä ja harppailee animaatioita. Kokonaan peli-iloa ei pätkiminen sentään pilaa.
Pelimaailman The Expendables
Street Fighter x Tekken täyttää odotukset sujuvalla pelattavuudellaan ja vakuuttavalla henkilögalleriallaan. On hienoa nähdä, kuinka tutut taistelijat ottavat vihdoin mittaa toisistaan. Sen sijaan otteluiden ulkopuolella titaanien taisto tyytyy turhan helppoihin valintoihin. Lopputulosta voi pitää varsin onnistuneena, vaikka kunnianhimoisemmalla otteella nyrkkikarkeloista olisi saanut enemmänkin irti.
