Kaahausta ja räiskintää yhdistelevä Twisted Metal näki ensimmäistä kertaa päivänvalon jo vuonna 1995. Peli ei saanut kriitikoita varsinaisesti hyppimään riemusta, mutta hyvät myynnit takasivat lukuisia jatko-osia. Kohta täysi-ikäisyyden portteja kolkutteleva sarja tekee muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen debyyttinsä PlayStation 3:lla. Kehityksestä vastaavan Eat Sleep Play -studion nokkamiehenä häärii suorapuheisuudestaan tunnettu David Jaffe, joka oli mukana suunnittelemassa jo alkuperäistä rymistelyä. Vieläkö autohippa jaksaa viehättää, kun kilpailu etenkin nettipelaajien ajasta käy kiivaampana kuin koskaan?

Murhanhimoisia makeahampaita

Yksinpelin tärkeimmäksi tehtäväksi jää toimia kuivaharjoitteluna nettikoitoksia varten. 18 kentän aikana seurataan kolmen kuljettajan edesottamuksia mystisen Calypson järjestämässä turnauksessa. Ohjastettavat hahmot eivät edusta perinteisiä videopelisankareita. Ratin taakse asettuu muun muassa jäätelöautoa kuskaava sarjamurhaajaklovni Sweet Tooth sekä muita yhtä vinksahtaneita persoonia. Kenttien suorittamisesta palkitaan juonta eteenpäin kuljettavilla videoilla, jotka liikkuvat kauhun ja äärimmäisen mustan huumorin välimaastossa. Sinänsä tyylikkään synkät näytökset eivät tosin istu pelin muutoin värikkääseen maailmaan kovinkaan saumattomasti.

Varsinaiset tehtävät koostuvat pääosin erilaisista tappomatsivariaatioista. Vaihtelua lahtaamiseen tuovat esimerkiksi Juggernaut-ottelut, joissa raskaasti aseistettu rekka sylkee tasaisin väliajoin uuden vastustajan kentälle, kunnes harmia aiheuttava rahtari saadaan eliminoitua. Toisinaan kisoissa pyritään sotimaan paikkaansa vaihtavan areenan sisällä, sillä aitauksen ulkopuolelle ajautuminen kuluttaa energiareservejä. Nopeimman kuljettajan tittelistä päästään mittelemään etappihaasteissa. Pelin edetessä kohdataan lisäksi jättiläismäisiä välipomoja, jotka pistävät räiskintä- ja ajotaidot äärimmäiselle koetukselle.

Näennäisestä vaihtelustaan huolimatta yksinpeli jättää karvaan maun suuhun. Otteluvariaatiosta riippumatta koko porukka jahtaa pelkästään pelaajan päänahkaa. Seuraavaan haasteeseen etenemiseen ei riitä vähempi kuin kaikkien kilpakumppanien teurastaminen. Tilannetta tasoitetaan antamalla käyttöön kolme kulkupeliä per ottelu olettaen, että kolhitun sotaratsunsa saa nilkutettua varikon suojiin. Siitä huolimatta meno tuntuu epäreilulta, kun ohjuksia sataa kylkiin oikealta ja vasemmalta. Vaikeustaso vaihtelee rajusti: etappikisoissa voitto irtoaa puolivaloilla, kun loppupuolen kahinoissa useamman Juggernaut-rekan nitistäminen yhdessä ottelussa sekä piinaavat pomomatsit saavat rauhallisemmankin kuskin hermoromahduksen partaalle.

Tuhosinfoniaa

Mielikuvitukselliset ajoneuvot, aseet ja areenat edustavat Twisted Metalin parasta antia. Tarinan aikana kerättävissä kulkupeleissä riittää kokeiltavaa aina robotiksi muuntautuvasta jäätelöautosta kiikkerään moottoripyörään ja järkälemäiseen rekkaan asti. Myöhemmin avautuu myös mahdollisuus ottaa ilmatila haltuun, kun kalustoa täydennetään helikopterilla. Monipuolisuudesta huolimatta ajokkien välinen tasapaino on kunnossa. Kulkineet eroavat toisistaan kestävyyden ja ketteryyden lisäksi erikoisaseillaan. Taistelutantereella nähdään muun muassa viholliset hetkeksi lamauttavia sähköshokkitykkejä, liekinheittimiä sekä Molotovin cocktaileja. Hiljalleen palautuvien erityiskykyjen ohella areenoilta poimitaan kertakäyttöistä kättä pidempää, kuten hakeutuvia ohjuksia ja vihollisiin liimautuvia pommeja. Takana roikkuvia kiusanhenkiä voi hätistellä miinoilla. Omia selviytymismahdollisuuksia puolestaan parantaa ajoneuvoon hetkellisesti aktivoitava suojakenttä.

Taisteluareenat koostuvat erittäin laajoista, useampaan kerrokseen ulottuvista alueista. Ympäristöt eivät tuhoudu täysin, mutta rikkoutuvaa rekvisiittaa ripotellaan tarpeeksi lisäämään kaaosta. Erityisesti rakennusten sisällä irtaimisto saa kyytiä. Kahdeksasta teemasta revitään yhtensä 30 eri karttavariaatiota. Mukana on jouluisia kaupunkeja luisteluratoineen, huvipuistoja sekä stadionille rakennettu kisakompleksi. Areenoilla nähdään myös pelattavuuteen oleellisesti vaikuttavia elementtejä, kuten muuttuvia reittejä tai ansoitettuja alueita. Teknisesti temmellyskentät vakuuttavat, mutta muilta osin Twisted Metal ei suoranaisesti häikäise. Automallit ovat melko pelkistettyjä, ja sama pätee erikoistehoisteisiin. Näyttävyys uhrataan selkeästi sulavuuden alttarille, sillä ruudunpäivitys pysyy tappavan tasaisena tilanteesta riippumatta. Äänimaailma ei tuota yllätyksiä. Tunnelmaan sopivasta musiikkiraidasta vastaavat raskaamman pään edustajat, kuten Rob Zombie.

Nopeatempoisessa räiskinnässä sujuvat kontrollit nousevat arvoon arvaamattomaan, mutta Twisted Metalissa sormet uhkaavat mennä pahemman kerran solmuun. Toimintoja on yksinkertaisesti liikaa, ja komennot sijoitetaan epäloogisesti ympäri ohjainta. Valmiiksi annetuista kontrollivaihtoehdoista yksikään ei istu kunnolla käteen. Vaikka harjoittelemalla tilanne helpottaa, tuntuu pelin pariin palaaminen muiden räiskintöjen jälkeen aina yhtä vaivalloiselta. Puhtaaseen hauskanpitoon tarkoitetun rymistelyn koko perusidea kärsii turhasta monimutkaisuudesta. Kunnon kustomointimahdollisuudet pelastaisivat jo paljon, mutta toistaiseksi on valittava kehittäjien tarjoamista ratkaisuista se vähiten huonoin.

Hukattuja mahdollisuuksia

Soolopuolen synnit ja korkean oppimiskäyrän kontrollit unohtuvat hauskan nettipelin parissa. Enää vastassa ei olekaan pelkästään pelaajan nahkaa metsästävä tekoäly, vaan kaikki lähtevät samalta viivalta. Tarjontaa riittää perinteisten tappomatsien lisäksi lukuisissa yhteistyöhön painottavissa variaatioissa. Moninpeliä voisi kuvailla toimivana yhdistelmänä uutta ja vanhaa. Modernia suunnittelua edustaa tasonnousujärjestelmä, joka palkitsee pelaajia jatkuvasti avattavalla krääsällä. Vanhan koulukunnan vaikutus näkyy siinä, että kenttien tuntemus nousee elintärkeään rooliin otteluissa pärjäämiseksi. Mehukkaimmat aseet viedään nopeasti ensikertalaisten edestä. Vaikka aluksi tulee turpaan, jaksavat nettikarkelot viehättää – kunhan ensin vain pääsee peliin asti.

Kankea pelinhaku ei nimittäin toimi järin mairittelevasti. Auloissa istuskellaan ja odotellaan pelaajia minuuttikaupalla. Usein kokemuksen kruunaa huoneen perustajan haluttomuus startata peliä, vaikka tarvittava minimikööri saataisiin kasaan. Oli callofdutymaisesta automaattihausta mitä mieltä hyvänsä, ainakin taistelukentät kutsuvat modernia sodankävijää huomattavasti Twisted Metalia nopeammin. Ankeutta lisäävät jatkuvat yhteysongelmat, kun arviolta puolet liittymisyrityksistä päättyy virheilmoitukseen. Eat Sleep Play on julkaissut päivityksiä tilannetta paikkaamaan, mutta nettikoodi tuntuu silti keikkuvan hyvin epävakaalla pohjalla. Romurautaa päästään sentään tuottamaan jaetulla ruudulla, mikäli verkkopuolen ongelmat alkavat kyllästyttää.

Kokonaisuutena Twisted Metalissa on valtavasti potentiaalia. Vaikka kampanja tarjoaa hauskojakin hetkiä, turhautuminen nousee usein päällimmäiseksi tunteeksi. Siitä huolimatta yksinpelin pariin palaa nöyrin mielin pienten hengähdystaukojen jälkeen, kunnes kaikki kentät saa suoritettua. Suurempana murheena moninpelin lukuisat ongelmat langettavat synkän varjon muutoin hulvattoman toiminnan ylle. Kärsivällisimmät fanit palkitaan toivottavasti ennen pitkää kunnollisella päivityksellä, joka muuttaa kokemuksen kertaluokkaa toimivammaksi. Tällaisenaan Twisted Metal kuitenkin tuntuu auttamattomasti keskikastiin putoajalta Sonyn suuremman profiilin yksinoikeusjulkaisuihin verrattuna.