Sympaattisesti vihaiset linnut

Yksinkertaiset ideat ovat yleensä niitä parhaita. Rovion Angry Birds -pelit nousivatkin suosioon pitkälti hauskan mutta simppelin peruskonseptinsa ansiosta. Possut varastavat lintujen munat, ja vihaiset siivekkäät lähtevät kostoretkelle. Loppu on mobiilipelihistoriaa.

Alkuhuuman jälkeinen menestyskrapula ja rönsyilevä kasvun tavoittelu ajoivat espoolaislähtöisen Rovion henkilövähennyksiin. Samalla yritys on ollut pakotettu uudistumaan. Yli 60 miljoonan euron Hollywood-projekti on harkittu riski Roviolta ja samalla suunnannäyttäjä studion jatkostrategialle. Skeptisimmät sanovat, että animaatio tulee auttamattomasti myöhässä. Toivottavasti satsaus kannattaa, sillä Angry Birds -elokuva tavoittaa lähdemateriaalin hauskuuden, ja lopputulos on yllättävän laadukas koko perheen animaatio.

Jykevien kulmakarvojen taakse piiloutuva – ja niistä tipuiästä asti kiusattu – Red kärsii pikaisesta temperamentista. Muutamat ylilyönnit ovat ajaneet hänet asumaan eroon muusta lintuyhdyskunnasta, ja viimeiseksi pisaraksi muodostuu sotkuinen episodi syntymäpäiväjuhlilla. Red saa pahimman rangaistuksen kaikista: punainen kuumakalle määrätään vihanhallintakurssille seuranaan keltainen hurjastelija Sakke, räjähdysherkkä Pommi sekä pelottavan iso ja hiljainen Tero. Samaan aikaan saarelle ilmestyy epäilyttäviä otuksia, possuja, hyllyvine pyllyineen.

Rovion vihaiset linnut heräävät toden teolla henkiin isolla valkokankaalla.

Ääninäyttelijät tekevät erinomaista työtä Jason Sudeikisin johdolla. Varsinkin Pommin (Danny McBride) ja Saken (Josh Gad) kemiat kohtaavat tarinan puolessa välissä, jolloin koko elokuva ottaa tuulta siipiensä alle. Loppupuolen hektisen päätön meno tempaa mukaansa, ja vitsitkin alkavat upota maaliin asti. Käsikirjoitus on pullollaan munakkaita sanaleikkejä sekä viittauksia muihin viihdetuotteisiin. Korkeat tuotantoarvot näkyvät myös eläväisessä animaatiojäljessä, ja kaikki hahmot näyttävät ilahduttavan persoonallisilta. Rovion vihaiset linnut heräävät toden teolla henkiin isolla valkokankaalla, ja saman tekee sinfoniaorkesterin käsissä uuden sovituksen saanut Ari Pulkkisen Angry Birds -tunnusmusiikki.

Toisin kuin Disneyn monisävyinen Zootopia, Angry Birdsin juoni ei tarjoa aikuisille yhtä paljon sisältöä tai kaksoismerkityksiä. Tarina ei ole elokuvan vahvin osa-alue, mutta sen puutteita paikataan sanaleikeillä sekä hulvattomilla yksityiskohdilla. Pienten käynnistymisongelmien jälkeen Angry Birds -elokuva on pätevä kesäleffa – viihdyttävä, kevyt, eikä se pilaa itseään liian pitkällä kestolla.

Galleria: 

Kommentit

Katsottu versio oli siis 2D ja orginaalisilla ääninäyttelijöillä.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi