Tämä armottoman vaikea korttipeli on vain tosipelaajille

Lovecraftin maailmaan sijoittuva korttipelin muodossa nautittava koettelemus on piinallisen vaativa.

Arkham Horror on saanut lukuisia erilaisia lautapeli-ilmentymiä: muutaman eri lautapelin, vuonna 2016 julkaistun korttipelin lisäosineen sekä nyt uudelleenjulkaisun samasta korttipelistä. Tähdet ovat siis oikeassa asennossa piinallista peli-iltaa varten.

Roland on kova jätkä ja paras hahmo yksinpelille.

Voiton huuma ja tappion karvas kalkki

Arkham Horror: The Card Game on varsin kompakti ja elegantisti esille laitettava paketti. Pelaajat tarvitsevat ainostaan kortin kokoisen hahmolomakkeen, sääntötiivistelmän sekä käsikorttipakan. Tehtävän rakentaminen ei ole paljoa sen monimutkaisempaa: huoneet tai alueet muodostetaan korteista, ja lisäksi käytössä on kohtaamispakka sekä muutama juonta kuljettava kortti. Pari pahvipolettia ja arvontaan käytettävä kaaospussi eivät myöskään vie paljoa tilaa.

Vaikka esillepano onnistuu minuuteissa, menee sääntöjen tavaamiseen hetkinen. Periaatteessa vaiheet ja toiminnot ovat melko simppeleitä, mutta korttiformaatti tekee pelaamisesta hieman symbolista: mitä tarkoittavatkaan nuolisymboli tai kortin tekstit "fast" ja "hunter"? Asiat oppii kyllä parissa pelikerrassa, mutta homma voi näyttää, no, kaoottiselta aloittelevalle pelaajalle.

Vaikeusasteita on neljä: vaikea, mahdoton, mahdottomampi ja mahdottomin. Kyseessä ei ole perhepeli, vaan ennemmin tarkoituksella piinallisen vaikea koettelemus. Vaikeutta säädetään arvontaan käytettävän kaaospussin sisällöllä: helpoimmalla tasolla mukana on jopa pari positiivista bonusmahdollisuutta taitotarkistuksiin, mutta yhä vaikeammilla tasoilla miinusfaktorit ovat sellaisia, että suuri osa hahmon toimista on tuomittu epäonnistumaan.

Elegantti karttatoteutus, ja silti pelimekaniikka toimii lähes pelkästään korteilla.

Kampanja ennen kaikkea

Teknisesti kyseessä on narratiivinen yhteistyöpeli, jossa rynnätään kujanjuoksuna aikaa vastaan. Yhdessä noin puolitoista tuntia kestävässä tehtävässä tavoitteena on tyypillisesti tutkia alueita vauhdikkaasti, teurastaa tai paeta vastaan tulevia hirviöitä ja viime kädessä yrittää pysyä epätoivoisesti elossa. Terveyden tai mielenterveyden tippuminen nollaan johtaa hahmon kupsahtamiseen, mikä ei kuitenkaan merkitse lopullista kuoloa kampanjan kannalta.

Edes tehtävän epäonnistuminen ei ole välttämättä kriittistä, sillä olennaista on kampanjan kokonaisuus. Vaikka kaikki hahmot menettäisivät tajuntansa tai mielenterveytensä, ei se väistämättä johda lopulliseen tappioon, vaan hahmot voivat kärsiä traumoja, mutta päästä silti etenemään seuraavaan tehtävään.

Etenemisen myötä hahmot saavat myös kokemusta, joka mahdollistaa toimintakorttipakan kehittämisen uusilla korteilla tai vanhojen korttien paremmilla versioilla. Kullakin hahmolla on tietyt parametrit, millaisia kortteja pakkaan voi kerryttää. Käytännössä syvemmälle kampanjoiden syövereihin eteneminen vaatiikin jo hieman aloittelijaa kokeneempia pakkoja.

Elossapysymisessä on melkoisesti työtä. Kortit ja niiden pelaamiseen tarvittavat resurssit ovat jatkuvasti lopussa. Pelaajalla on käytössään vain kolme toimintoa vuorossa, jotka eivät riitä tietenkään mihinkään. Jokaisen kierroksen alussa tilanne pahenee, sillä häviöön johtavien tuomiopolettien määrä kasvaa aina yhdellä ja jokainen pelaaja joutuu nostamaan kohtaamiskortin. Kohtaamiset ovat aina tavalla tai toisella negatiivisia vihollisien ilmestymisestä erilaisiin haittoihin.

Jos korttimoottori pyörii, on tehtävä mahdollista läpäistä puhtain paperein. Yleensä työ on hieman helpompaa useammalla pelaajalla, sillä muiden on helpompaa kompensoida yhden hahmon heikkouksia – vaikeusaste skaalautuu lineaarisesti, mutta pelaajasynergia eksponentiaalisesti. Moottori pyörii myös toiseen suuntaan, sillä kun kakkageneraattori pääsee vauhtiin, hautautuvat pelaajat niin syvään ongelmakasaan, että siitä selviytyminen voi olla mahdotonta.

Taitotarkistuksiin käytettävä kaaospussi: sisältää yleensä vain huonoja tuloksia.

Porttihuume pimeyteen

Arkham Horror: The Card Game toimii ilahduttavan hyvin myös yksinpelinä. Alkuperäinen julkaisu oli tarkoitettu yhdelle tai kahdelle pelaajalle, mutta uusintajulkaisussa on mukana riittävästi lisäosien kortteja neljään pelaajaan asti. Mitään ainutlaatuisia kortteja paketti ei sisällä, eikä hirveän paljoa muutakaan uutta – lähinnä muutamia selkeyttäviä poletteja. Sen johdosta uudelleenjulkaisun sijaan kyseessä on ennemmin uudelleenpaketointi.

Koko pelijärjestelmä on melkoinen porttihuume. Varsinainen peruspaketti maksaa melkoisesti, noin 70 euroa, mutta se sisältää ainoastaan kolmen tehtävän mittaisen johdantokampanjan. Lisäkampanjat maksavat noin puolet peruspaketin hinnasta, joten melko kalliista lystistä on kyse. Tämä huume vie siis paitsi mielenterveyden, myös rahat.

Kaikesta huolimatta kyseessä on käsittämättömän näppärästi toimiva ja suosittu sarja. Jatkuva veitsen terällä keikkuminen vetoaa varmasti moniin pelaajiin. Omaa henkistä resilienssiään kannattaa pitää yllä, sillä julmuutensa vuoksi peli ei sovellu kaikille. Jos kuitenkin nautit täpäristä pelastuksista ja nimenomaan kovasta geimauksesta, on kyseessä tulessa testattua laatua.

Kirjaudu kommentoidaksesi