Ruotsalaiskehittäjien SteamWorld-sarjan nimikkeet, upea SteamWorld Dig 2 etunenässä, ovat lähes kaikki parasta A-ryhmää. Näin ollen tiimin uutukaiselta on lupa odottaa paljon, oli kyseessä sitten saman sarjan jatkumo tai jotain täysin uutta. Tällä kertaa tarjolla onkin jotain täysin uutta ja ihmeellistä, sillä The Gunk on studion ensimmäinen 3D-maailmaan sijoittuva seikkailu aiempien 2D-kokemusten sijaan. Kyseessä ei ole aivan napakymppi, eikä edes vatsakahdeksikko, mutta ihan kelpo yritys, hyvä ensimmäinen kokeilu.

Höyryistä liejua

Nimikkeen keskiössä on Rani, optimistinen romunkerääjä, joka yhdessä känkkäränkämmän Becksin kanssa havaitsee mystisen energiapiikin turhanpäiväiseltä vaikuttavalta planeetalta. Energiapitoista tulonlähdettävä metsästävä kaksikko suuntaa siis kohti taivaankappaleen pintaa silmät toivoa täynnä. Vastassa on kuitenkin kolkko ja harmaa kivipallo, jonka ainoa mielenkiintoinen asia on joka kolkkaa asuttava musta mystinen mömmö. Limainen pukeli, joka tuntuu syypäältä lähiympäristönsä elottomuuteen, saa Ranilta nimekseen gunk.

Näistä lähtökohdista lähdetään sitten matkaan. Pelaajalle gunkin olemassaololla on suuri merkitys, sillä iso osa peliajasta kuluu tämän sotkun hävittämiseen tavalla tai toisella. Pääasiallisena keinona on imuroida tätä mömmöä Ranin mekaanisen käden avulla, ja kun näin tekee, palaa liman ympärillä oleva ympäristö takaisin eloon, vihreäksi paratiisiksi. Tämä on yhdeksän ja puoli kertaa kymmenestä myös se tapa, jolla pelaaja pääsee etenemään planeetan alueelta toiselle.

Onpas gunkista ja pelin kohtuullisen yksinkertaisesta löydettävissä yhtäläisyyksiä siihen, miltä oman planeettamme tulevaisuus näyttää.

Enemmän mömmöjä kuin lähiapteekissasi

Dyson-puuhastelun lisäksi pelaaja saa vastaansa tasoloikkaamista, kevyitä aivopähkinöitä ja vieraan pelimaailman tutkimista.

Ja mikäpä sitä tutkiessa, sillä pelimaailmaa katselee etenkin ensi alkuun mielellään, eikä harmaiden maisemien tuominen eloon ole hassumpaa puuhaa. Suhteellisen putkimaisen maailman koluamista maustetaan keräämällä erilaisia resursseja, joiden avulla parantaa Ranin mekaanista kättä. Tarjolla on muun muassa enemmän kestävyyttä tai aivopähkinöiden ratkomiseen kaivattavaa energia-ammusta.

Hieman noottia pitää antaa siitä, että kerättäviä resursseja tuntuu olevan tarjolla kitsaasti, ylimääräistä roinaa ei juuri tunnu olevan. Jos siis aikoo haalia käyttöönsä kaikki kyvyt, niin ei parane jättää yhtäkään kerättävää metallinpalaa ja kuitua huomioimatta.

Samaisia paranteluja avataan tarjolle skannaamalla pelimaailmasta löytyviä kohteita eri kasveista rakennelmiin. Kaikkien näiden metsästämiseen voi käyttää hitusen lisää peliaikaa, jos tuntee itsensä innokkaaksi.

Toimintaa on muutamien erilaisten vihollisten muodossa. Näistä öttiäisistä yleisimpänä vaivana toimivat pienet otukset, joista ei ole tarjoamaan suurtakaan haastetta. Kyseiset pallerot voi helposti kiskoa maasta ja viskoa pitkin maita ja mantuja imuvoiman avulla. Kovin suurta haastetta vihulaisista ei saa, niistä isommistakaan. Ranin liikerepertuaariin on mahdollista päivittää muutama eri kyky, joilla näitä otuksia voi hämätä, mutta itse en kokenut näitä toimintoja kovinkaan tarpeellisiksi. Ilmankin pärjää.

The Gunk on vaikeustasoltaan helponpuoleinen. Vihollisista ei ole suurta haittaa ja tasoloikkaaminen rotkon syövereihin palauttaa heti takaisin tukevan maan päälle. Loppua kohti pomppiminen, pulmat ja taistelut saavat lisää haastetta, mutta kovin kepeästi eteneminen silti hoituu.

Kyllästyttää jopa näin lyhyellä matkalla

Seikkailun alussa pelimekaniikat, eli gunkin imuroiminen, tasoloikkiminen ja yksinkertaiset puzzlet, vaikuttavat todella viihdyttäviltä ja hauskoilta. Etenkin mömmön hävittäminen tuntuu ensi alkuun hyvinkin tyydyttävältä puuhalta.

Mutta sitten noin parin-kolmen tunnin päästä iskee kyllästyminen, koska variaatiota ei liiemmin ole. Meno ei muutu tai kehity sen suuremmin matkan edetessä, vaan samaa puuhaa jatketaan aina lopputeksteihin asti. Pienenä poikkeuksena toki ihan loppusuoran toiminnalliset hetket.

Oli miten oli, olisi pelimekaniikoista halunnut revittävän enemmän irti. Tällä asialla on kuitenkin hopeareunuksensa, sillä The Gunk on lyhyt peli, jonka läpäisee alle viiden tunnin. Itselläni tähän meni piirua vaille neljä timmaa.

Graafisesti nimike näyttää mukavalta, joskin itse päähahmot ovat hitusen nukkemaisia. Etenkin huulisynkka on vain jotain sinnepäin, mikä hitusen häiritsee kokonaisuutta. Äänimaailma ansaitsee kuitenkin erikseen kehut. Päähahmokaksikon ääninäyttely on sujuvaa, mutta sitä enemmän mieleen jää vallan mainio soundtrack. Jousisoitinmusisointi on varsin oivaa kuunneltavaa, joka soljuu korvakäytäviin kuin sula voi. Sävelmät sopivat seikkailun taustalle upeasti.

Hyvä alku, josta lähteä eteenpäin

Image & Formin ensimmäinen 3D-seikkailu on passeli paketti. Se on oiva uusi suunta, mutta hitusen enemmän vaihtelua ja ideoita olisi paikallaan olla ensi kerralla.

The Gunk viihdyttää, joskaan ei edes koko lyhyen kestonsa ajan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa esimerkiksi jatko-osan merkeissä.