Tervetuloa tulevaisuuden Tukholmaan

Tieteisseikkailu Apex Construct on malliesimerkki PlayStation VR:n mahdollisuuksista. Harmittavasti ruotsalaisstudion luomus on samaan aikaan alustansa vanki. Seikkailuosuudet ovat erinomaisia, toiminnan muodostuessa turhauttavaksi pakkopullaksi. Oi, miksi tämä ei voinut olla vain kävelysimulaattori?

Kungen är död

Tukholmassa päämajaansa pitävä Fast Travel Games luottaa kotimaisuuteen ja esittelee länsinaapurimme pääkaupungin uudessa, vinksahtaneessa valossa. Salaperäinen ja ihmiskunnalle tuhoisa tapahtuma, The Shift, on mullistanut maailman kääntäen samalla taloja ja maastoja päälaelleen. Hyönteisten ja lintujen seurana vaeltaa vain tappavia robotteja sekä tekoälyriitapukarit Fathr ja Mothr. Kuten perheriidoissa yleensä, mikään ei ole mustavalkoista. Möreä-ääninen isä on herättänyt pelaajan – maapallon ainoan elävän ihmisen – eräänlaisesta tyhjiöstä avukseen, kun taas äiti yrittää palauttaa ihmisluvun takaisin pyöreään nollaan.

Herätysprosessissa päähahmo on menettänyt vasemman kätensä, jonka luotettava Fathr on korvannut mekaanisella vastaavalla. Maastosta löytyvä jousipyssy istuu siihen jopa liian täydellisesti. Tukikohtana toimiva kotipesä antaa myös vihiä, että pelaaja ei olekaan ensimmäinen apuri äidin kukistamisessa. Mitä? Ei kai iskä valehtele meille? Joka tapauksessa suurta suunnitelmaa lähdetään viemään eteenpäin haalien tarvittavaa välineistöä ja kulkukortteja korkean turvaluokituksen tiloihin. Tavarat ovat lukkojen takana, joten edessä on niin pulmia kuin vihollisten tuhoamista nuolilla. Käsikirjoitus on Apexin vahvuus, ja scifitarina aukeaa nautittavasti tekstilogien sekä tehtävien kautta. Kampanjaa tukee vahva ääninäyttely yhdistettynä mielettömän upeaan kenttä- ja taidesuunnitteluun. Tätä varten virtuaalipelit ovat olemassa.

Kaffe och bullar

Kaupunkimiljöö huokuu skandinaavista autenttisuutta. Kolme kruunua -logo vilkkuu tuotteissa, ruotsinkieliset tekstit ja aidot tie- sekä katuviitat viihdyttävät (suomalaista) kulkijaa. Sarjakuvamainen ulkoasu toimii huomattavasti paremmin kuin fotorealismi, ja Apex Construct näyttää uskomattoman hyvältä. Fiilis on katossa, kun vinksahtaneen keskustan näkee ensimmäisen kerran kallionkielekkeeltä. Tulevaisuuden Tukholma näyttää kutsuvalta: kasvillisuus on villiintynyt, vesiputoukset solisevat keskellä kulkuväylää ja kaupunki vaikuttaa juuri siltä kuin ihmiset olisivat vain kadonneet maan päältä. Eläinhahmoja muistuttavat robotit ajavat myös asiansa, vaikka variaatiota niissä ei kummoisesti ole.

Audiovisuaalisesti Apex on yksi parhaimmista PlayStation VR -nimikkeistä. Äänipuoli on tunnelmaa nostattavien taustamusiikkien ja uskottavan ääninäyttelyn varmassa otteessa, eikä immersio kärsi seikkailun aikana teknisten osa-alueiden takia. Toki teknologian rajat näkyvät sahalaitoina, ja mukaan mahtuu useampi graafinen bugikin. Välillä esineet uppoavat pöytien läpi, tekstuureita katoilee ja omat kädetkin vaihtuvat hetkelliseksi virtuaalisiksi Move-kapuloiksi. Mikään näistä ei kuitenkaan häiritse pelaamista siinä määrin, että kokemus kärsisi. Suurimmat ongelmat johtuvat täysin virtuaalitodellisuuden muista rajoitteista liittyen ohjaustapaan ja -tarkkuuteen.

Ensimmäisen parin tunnin perusteella Fast Travel Gamesin debyytti tuntuu viiden tähden kokonaisuudelta. Mutta mitä pidemmälle kampanja etenee, sitä enemmän vastoinkäymisiä osuu matkan varrelle. Tarinaa avataan hauskasti terminaalipäätteiden kautta antamalla ”dir” ja ”open” -komentoja. Kirjoittaminen hoituu perinteisellä yksi-sormi-järjestelmällä ja silloinkin virheitä sattuu tuon tuosta. Virtuaalikädet eivät vain millään muotoa ole niin tarkat, että oikeisiin näppäimiin osuisi jatkuvasti. Tämä ei ole suuri ongelma, sillä päätteitä saa operoida kaikessa rauhassa. Kirjoittaminen on ajoittain turhauttavaa mutta pääasiassa sympaattista naputtelua. Ammunta ja liikkuminen taistelutilanteissa sen sijaan nostavat verenpainetta enemmän kuin Mats Sundinin viime hetken maalit.

Det funkar inte

Nimike vaatii Move-kapulat, jotka toimivat pelaajan käsinä ja samalla ohjaimina. Liikkuminen nojaa VR-peleille tuttuun teleporttaukseen sekä asteittaiseen kääntymiseen. Asetusten kautta voi myös aktivoida eräänlaisen hybridimallin, jossa hahmo liikkuu sulavasti eteenpäin, mutta teleporttausta käytetään esteiden ylitykseen. Kropan suuntaa käännetään 180 astetta napin painalluksella. Pienemmät käännökset hoituvat painamalla samaa Moven namiskaa ja yhtäaikaisesti heilautetaan kapulaa haluamaansa suuntaan. Suurimman osan ajasta peli kuitenkin jättää käden liikkeen huomioimatta ja pyöräyttää hahmon automaattisesti vastakkaiseen suuntaan sekoittaen suuntavaiston sekä antaen tulittaville roboteille ilmaisen iskun selustaan. Jostain kumman syystä asetuksiin ei pääse kesken pelin, vaan muutoksia varten on aina palattava alkuvalikkoon. Pause loistaa myös poissaolollaan.

Toimintakohtauksissa on käytössä jousi ja kilpi, jolla vihollisten ammukset torjutaan. Ampuminen vaatii kaksi kättä, joten samaan aikaan ei voi torjua. Ja koska liikkuminen on kömpelöä ja hidasta, taistelut kannattaa suorittaa pääasiassa seisomalla paikallaan. Harmittavasti robotit eivät pysy samoilla sijoillaan, vaan saattavat juosta suoraan läpi tai pyrkiä selustaan. Yritä nyt siinä suojautua, kun pari vastusta ampuu kahdesta eri ilmansuunnasta ja liikkuminen on ketterää kuin täytetyllä puumalla. Ärsyttävimpiä ovat enegiasuojan alta räiskivät robot, joihin pitää ensin osua sähkönuolella ja sen jälkeen viimeistellä perinteisillä nuolenpäillä nopeasti ennen kuin suojakilpi palautuu voimiinsa. Kaiken kruunaa vastusten pienehköt osumakohdat, joihin on todella vaikea osua silmävaraisella tähtäämisellä luonnonlakien vaikuttaessa nuolen lentorataan.

Viiden tähden seikkailu, kahden tähden räiskintä.

Tekijät ovat ottaneet kaiken lisäksi vaikutteita Souls-peleistä, sillä kuoleman korjatessa kaikki aiemmin hankitut kokemuspisteet häviävät. Ja sirppimies käy kylässä useammin kuin haluaisit. Varusteparannuksiin tarvittavia pisteitä pitäisi käydä tallentamassa kotipesässä kesken mission. Juonivetoisessa teoksessa hyppiminen turvapaikkaan ei vain toimi: kesken jätetyt tehtävät pitää aina aloittaa alusta, jolloin samat pulmat ja dialogit on käytävä uudestaan läpi. Sankarin terveys ei parane piilottelemalla, vaan sitä varten pitää haalia kömpelöön inventaarioon juomatölkkejä. Niiden nauttiminen kesken taistelun on kuitenkin yleensä varmempi tapa kuolla kuin räiskinnän jatkaminen henkitoreissaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että Apex Constructin taisteluosuudet ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta turhauttavia ja jopa turhia. Teos olisi toiminut pelkkänä seikkailuna monta kertaa paremmin.

Stockholmssyndromet

Harvoin herää yhtä ristiriitaisia tunteita pelistä kuin Apex Constructin kanssa. Ruotsalaisstudion visio on ihailtava, ja teoksen maailma on upean kutsuva. Kampanjan kaikki rauhalliset osuudet ovat PlayStation VR:n tarjonnan kärkikastia: taidokas kenttäsuunnittelu, mielenkiintoinen juoni ja nautittava tutkiskelu. Mutta pakolliset taistelukohtaukset tuhoavat kauniin maailman kuin myös tunnelman. Virtuaalista Ruotsia kohtaan muodostuu viha-rakkaus-suhde, jossa – aivan kuten oikeassakin elämässä – jälkimmäinen vääjäämättä voittaa.

Vajaa kymmentuntinen kampanja tarjoaa pilkahduksen VR-pelien mahdollisuuksista, ja futuristinen Tukholma esittäytyy mieleenpainuvana paikkana. Kolmenkymmenen euron hintaansa nähden Apex Constructia uskaltaa suositella PSVR:n omistajille, varsinkin kun studio on luvannut viilata kontrolleja ja pieniä teknisiä virheitä parempaan suuntaan lähiaikojen päivityksillä. Apex on viiden tähden seikkailu, kahden tähden räiskintä. Pyöristetään keskiarvo tällä kertaa kyseenalaisista suunnitteluratkaisuista huolimatta ylöspäin – rakkaan naapurimme kunniaksi.

Kirjaudu kommentoidaksesi