Fenteleen söpö seikkailu

Kuusen latvassa pieni ketun ja liito-oravan sekoitusta muistuttava taikaolento päästää ilmoille hennon ulvahduksen. Maan tasalla saukkomaiset otukset vipeltävät kohti isoa, violettia kukkaa, joka juuri tietyn sävelen kuultuaan avautuu ja sinkoaa saukot yksi kerrallaan joen vastarannalle. Taustalla liitelee jättiläismäisiä pöllöjä hiljaa huudellen. Metsän usvassa liikuskelee omituisia valopäitä kaksin jaloin kulkien, pihaustakaan päästämättä. Pieni otus hypähtää puun latvasta ilmojen teille ja liitelee kohti jylhän kallion reunaa. Tervetuloa taikametsään.

Fe on ruotsalaisen Zoink Gamesin kehittämä EA Originals -söpöilypakkaus, jossa yhdistyy matalan vaikeustason tasoloikka, rauhallinen tunnelmointi ja ympäristöä hyödyntävä sanaton tarinankerronta. Päähenkilönä on veikeä taikaotus Fe, jolla on kyky kommunikoida muiden eläinten ja osittain kasvillisuuden kanssa laulaen, visertäen, ulvoen ja pöristenkin. Muut otukset eivät tosin korviansa letkauttele mille tahansa mongerruksille, vaan ensin on opittava kyseisen lajin tapa luoda ääntä. Jokaista kieltä voi joko jupista hennosti puoliääneen tai vaihtoehtoisesti painaa oikean liipaisimen pohjaan ja antaa otuksen huutaa täysin keuhkoin.

Yhteistä säveltä etsimässä

Yhtenäinen maailma on jaettu aavoihin osioihin, joita yhdistää kapeammat siirtymäosuudet luolastojen, solien tai vastaavien muodossa. Jokainen alue sisältää yhden pulassa olevan valtavan eläimen, jonka pelastamiseen vaaditaan jonkinlaisen puzzlen tai tehtävän suorittaminen. Pulasta autettu eläin opettaa vastapalveluksena kielensä salat, kunhan ensin on päästy kirjaimellisesti samoille äänitaajuuksille. Tämän jälkeen avautuu esimerkiksi kyky luritella pöllöjen kanssa, jotka pyydettäessä kuskaavat pelaajaa uusille korkeuksille.

Erilaisten eläinkielien lisäksi piikikäs sankari oppii seikkailun edetessä muutamia fyysisiä taitoja, kuten puihin kiipeilyn tai liito-oravamaisen liitelyn. Kykyjä availlaan keräilemällä taikametsään kadonneita mystisiä taikaesineitä. Avattujen taitojen ja laulujen suomien luontaisetujen avulla alueesta avautuu vaihe vaiheelta uusia kolkkia. Edellä mainittujen taikaesineiden lisäksi metsästä löytyy maailman historiaa vaihtelevalla menestyksellä avaavia kalliomaalauksia ja tarinaa kuljettavia takaumia paljastavia palluroita.

Metsässä vaeltaa myös tavallisia metsän asukkaita huomattavasti vaarallisemmat ja vähemmän yhteislaulantoja harrastavat Hiljaiset. Mokomat mykät kaksijalkaiset vangitsevat ja vievät mukanaan varomattoman metsän asukkaan ennen kuin ehtii kauhusta kiljaista, joten maisemaa tulee vaihdettua sopivia turvaetäisyyksiä noudattaen ja pusikosta toiseen pomppien. Pahikset voivat kävellä pensaassa piilottelevan hahmon ylitse tätä noteeraamatta, minkä ansiosta Hiljaisten lähellä hiippaileminen käy pienellä päänvaivalla.

Fe luottaa tunnelman luomisessa sekä tarinan kuljettamisessa hyvin minimalistiseen ja sanattomaan ilmaisuun, jolla on sekä hyvät että huonot puolensa. Sen enempää pohjustelematta pelaaja pudotetaan keskelle mystistä metsää pakotettuna heti alusta asti tutkimaan ja ihmettelemään ympäröivää maailmaa. Kädestä ei pidellä kiinni ja jokainen voi harhailla maailmassa oman uteliaisuutensa vietävänä. Mikäli pelaaja on hukassa kuin kalliolainen Kuusamossa, voi päivystävälle höyhenpeitteiselle suunnistusapurille huudahtaa pelastavan hätähuudon.

Mykästä tarinankerronnasta johtuen lähes kaikki alun ja lopputekstien välillä tapahtuva jää sekavaksi ja vähintään hämmentäväksi kokemukseksi. Aiemmin mainittujen takaumien avulla pyritään Hiljaisten kautta rakentamaan jonkinlaista mysteeriä päätyen totaalisen hämmentävään lopputussahdukseen. Mikäli peli ei itse achievementin tai trophyn muodossa asiaa ilmoittaisi, ei seikkailun nimeäkin lyhyemmän tarinan loppumista välttämättä edes tajuaisi.

Melkoinen sekametsä

Alun fiilistelyiden jälkeen lumoava sokerikuorrutus alkaa valitettavasti karista ja alta paljastuu erilaisia kömmähdyksiä. Unityllä pyörivä tyhjähkö mutta paikoin kaunis maailma latautuu pelaajan silmien edessä ajoittain rajuinkin nykäyksin. Samoin otukset seuraavat näkymättömiä raiteitaan jo lyhyen etäisyyden päässä täysin animoimattomina. Myös ympäristöt käyvät pian yksitoikkoiseksi ja itseään toistaviksi. Alkuun mielikuvitusta ruokkinut taikametsä onkin hyvin staattinen, yllätyksetön ja epäkiinnostava ympäristö seikkailla. Peli yrittää lähestyä tunnelma edellä, mutta toisaalta sen maailma on rakennettu insinöörimäisesti – lähes jokainen tekoälyhahmo ja kasvi nököttää paikallaan vain palvellakseen tarinan sankaria, eikä maailma tarjoa juuri minkäänlaisia yllätyksiä. Hauska haahuilu muuttuu harmaaksi suorittamiseksi ja metsän asukit kasvustoineen vain staattisiksi työkaluiksi.

Jos muilla osa-alueilla vähän kompastellaan, audio-osastolla liikutaan varmoin askelein: eläinten ulvomisille ja pörinöille ei voi kylminkään kyynikko olla hymyilemättä. Ilmoja halkovaa liitelyä säestävät jousisoitinten sulosoinnut asettavat mielentilan tarvittaville taajuuksille heti alusta alkaen, jolloin silmänsä sulkiessaan voi kuvitella seisovansa keskellä skandinaavista taikametsää. Tällaiset pienet tunnelmalliset hetket tekevät Festä paikoin hyvinkin kauniin, mutta valitettavan harvoin.

Eläinten ulvomisille ja pörinöille ei voi kylminkään kyynikko olla hymyilemättä

Maan kamaralla tapahtuvaan kömpelön tylsään tasohyppelyyn verrattuna puusta puuhun kiipeily sekä pitkin maailmaa liiteleminen on teknisesti toimivaa ja kaiken lisäksi hauskaa puuhaa. On kuitenkin pelaajasta kiinni kuinka kattavasti liitokykyjään harjoittaa, sillä erittäin kasuaali kenttäsuunittelu ei missään vaiheessa haasta tai aseta taitoja koetukselle. Toisaalta onneksi vaikeustaso pysyttelee todella alhaisena, sillä vähänkään tarkkuutta vaativissa kohtauksissa hahmon ohjaaminen voi käydä hampaita kiristeleväksi putoiluksi jorpakkoon. Erittäin lempeä automaattitallennus tarjoaa ensiapua pahimpaan ärsytykseen, mutta kankeasta ohjauksesta johtuva toistuva korkeuksista putoilu saa paatuneemmankin eläinten ystävän lähettämään lämpimiä terveisiä karvaiselle päähenkilölle.

Fen suurimpia ongelmia on sen tapa esitellä liuta erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia, joita ei lopulta hyödynnetä juuri mitenkään ja moni ominaisuus jää perustasolle. Toisille eläimille lauleskelu ei alun hassuttelun jälkeen tarjoa mitään mielekästä, eläinlajeja viilettää metsässä sekä kappale- että lajilukumäärältään niukalti ja puzzlet sekä tasohyppelyt ovat hyvin yksinkertaisia. Myös hahmon oppimat kyvyt ovat vähintäänkin mielikuvituksettomia: esimerkiksi aikanaan avautuvan neliraajalaukan kuvittelisi kuuluvan eläinhahmon perustaitoihin.

Laulukuoroon

Zoink Gamesin uutukainen tarjoaa lyhyitä rentoutumishetkiä yhteensä noin viiden tai kuuden tunnin edestä 20 euron hintalapulla. Hätäisemmillä lopputekstit voivat rullailla ruudulle jo muutaman tunnin jälkeen. Unenomaisen maailman tutkiskelua ja esineiden etsimistä voi jatkaa vielä lopputekstien jälkeen samalla tallennuksella, joten halutessaan taikametsään saa jäädä harhailemaan myös yliajalle.

Fe on konseptiltaan kaunis ja uniikki tapaus, jolla on omat tunnelmalliset pienet hetkensä. Päähahmon ulvonnat ja ympärille kerääntyneiden pikkuotusten suosionosoitukset pistävät aivan varmasti kenet tahansa hymyilemään. Lopputulos on kuitenkin valitettavan lässähtänyt ja ylivarovainen: Matkalla esitellään kourallinen perusvarmoja ominaisuuksia, mutta niillä ei erikoisemmin revitellä. Tarina on yhtä näkymättömissä kuin Electronic Artsin panostus pelin markkinointiin. Kyseessä on parhaimmillaan hyvinkin hauska ja tunnelmallinen paketti, mutta se jää auttamatta joka suuntaan sohivaksi keskeneräiseksi raakileeksi. Fe yrittää niin kovasti olla ihanan söpö ja herttainen indiepeli, että siitä tuntuu tulleen koko projektin päätarkoitus itse sisällön sijaan.

Vanhan, kirkkaan punaisen Minin tavoin hauskalle habitukselle hymyilee väkisinkin, mutta sen hankkimista lykkää haaveissaan vielä ainakin ensi kesälle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi