Golf on luonteeltaan erittäin hyvin käsikonsolilla matkan päällä pelattavaksi soveltuva urheilulaji. Pohjimmiltaan se koostuu toisiaan seuraavista mutta toisistaan riippumattomista yksittäisistä suorituksista, joissa tekniikka on kaikki kaikessa, ja jossa liikeratoja hiotaan hautaan asti. Itse en ole kuitenkaan aikaisemmin PSP:n virtuaaligolffiin tutustunut, ja muutenkin konsolikolopallokokemukseni rajoittuu satunnaisiin testeihin kavereilla. Tartuin siis Tiger Woods PGA Tour 10:een suhteellisen tuoreella otteella tietämättä, mitä odottaa.

Pitkä rata, pieni pallo

Pienen valkoisen pallon lyöminen erilaisilla mailoilla satojen metrien päässä sijaitsevaan pieneen reikään on uskomattoman suosittu ja rahakas urheilumuoto, ja harva sen tähdistä on koskaan päässyt valovoimaisuudessa edes lähelle lajin tämän hetkistä kansikuvapoikaa, Tiger Woodsia. Yläluokkaisten valkoisten miesten keskelle ampaissut Tiikeri-mies valloitti maailman ja toi lajille uusia faneja. EA Sports tietysti osti Woodsin naaman käyttöoikeuden, ja vuosittaisten urheilupelijulkaisujen lista kasvoi yhdellä nimellä.

Sarjaa aikaisemmin harrastamattomia varten PGA Tour 10:n valikoissa oikein ilmoitetaan, mitkä ominaisuudet ovat tämän vuoden julkaisussa uusia: lyöntejä voi harjoitella driving rangella, omia suorituksia voi tarkastella lyöntianalysaattorin avulla ja turnauksen aikana tapahtumia eri rei'illä voi seurata jatkuvasti ruudulle pongahtelevista tiedotteista.

Hauskin uudistus ovat Turnaushaasteet, joissa pelaaja voi yrittää toistaa Tigerin tai kumppaneiden aiempien vuosien mestarillisia suorituksia eri radoilta. Näitä ovat muun muassa birdien tai paremman lyöminen kolmella perättäisellä reiällä Harbour Townissa tai Pebble Beachin neljän viimeisen reiän pelaaminen vähintään neljä alle ihannetuloksen. Turnaushaasteet ovat viihdyttäviä, ja osaa niistä alustetaan videopätkällä, jossa Tiger muistelee tapahtunutta. Harmillisesti haasteita on vain kolmekymmentä ja niiden vaikeustaso heittelee melkoisesti.

Se on kaikki peukalon liikkeessä

Golfissa pienikin muutos mailan osumiskulmassa tai heilahduksessa vaikuttaa pallon kierteeseen ja lentorataan merkittävästi. Tämän vaikutuksen simuloiminen peliohjaimella on hankalaa, mutta PGA Tour 10:ssä on onnistuneesti hyödynnetty PSP:n analogilevyä. Levyohjain on parhaimmillaankin lievästi epätarkka ohjauslaite, ja sen kömpelyys pakottaa keskittymään jokaiseen lyöntiin.

Vaikka tavallisen taakse-eteen-liikkeen suorittaminen onnistuukin yleensä helposti, täytyy lisävoimaa iskun taakse saadakseen liikkeen aikana naputtaa oikeaa olkapäänappia. Tämä saa levyn usein heilahtamaan johonkin suuntaan, mikä synnyttää haitallista kierrettä. Pelaajan täytyy siis valita, haluaako yrittää pitkää vai tarkkaa lyöntiä.

Turnauksissa ja haasteissa menestymällä pelaaja kerää taitopisteitä. Näitä pisteitä voi käyttää erilaisten kykyjen, kuten voiman ja tarkkuuden, kehittämiseen. Puolessa välissä kautta käytettävissä onkin golfin supermies, joka paukuttaa rutiininomaisesti yli neljänsadan jaardin lyöntejä, jotka tipahtelevat aina kauniisti väylälle. Tässä vaiheessa lähes jokaisen radan pystyy pelaamaan parikymmentä pistettä alle ihannetuloksen, eikä haasteesta kannata enää puhua mitään.

Kauneusvirheitä ja kaupallisuutta

Graafisesti ja äänimaailmaltaan PGA Tour 10 on rutiinisuorituksen oppikirjamääritelmä. Radat näyttävät radoilta, golfarit ihmisiltä ja svingi tyylipuhtaalta. Linnut livertävät, selostajat jauhavat tyhjänpäiväisiä ja usein tilanteeseen sopimattomia fraaseja ja valikkomusiikki alkaa häiritä vasta kymmenen minuutin jälkeen. Joitain piirtovirheitä nähdään väylää esiteltäessä tai pallon liitäessä kohti viheriötä, mutta ei mitään pelaamista haittaavaa. Hiukan kummastuttaa valikoissa käytettävä PS2-aikainen käyttöliittymätyyli, jossa edelliseen menuun palataan kolmiolla, eikä PSP- ja PS3-tyylioppaan mukaisesti ympyrällä.

Viimeistelykin on jäänyt puolitiehen, minkä huomaa selkeimmin Westchester Country Clubilla. Muutaman radan ihannetulokset ja väyläesittelyt ovat lipsahtaneet vääriin paikkoihin. Kuka on koskaan kuullut yli viidensadan jaardin par-3:sta? Toisaalta taas automaattinen tupla-eagle 170 jaardin par-5:llä tasapainottaa tilannetta.

Golf on äärimmilleen sponsorien kyllästämä laji, ja tutut merkit kuten Callaway ja True Temper ovat PGA Tour 10:ssäkin näkyvästi esillä. Ilmeisesti jotkin välinevalmistajat ovat rahoittaneet pelin kehitystä enemmän kuin toiset, sillä siinä missä Adidaksen saa sponsorikseen, jos osaa pitää mailaa oikein päin kädessä, saa Nikeä kosiskella turhaan, kunnes PGA Tourin mestaruus on käsissä. Oikeat tuotemerkit eivät kuitenkaan ärsytä, pikemminkin ne saavat pelin tuntumaan realistiselta.

Hermopeli

PGA Tour 10 on parhaimmillaan yrittäessään mallintaa todellista golfia. Sen pahin heikkous taas on liika yrittäminen. Ilmeiseti EA Sportsilla ei luoteta siihen, että hyvin toteutettu golf-peli jaksaisi myydä, joten pakettiin on ujutettu nippu minipelejä. Ajoitukseen, oikeiden nappien painamiseen ja muihin yksinkertaisiin jippoihin perustuvien "rentoutumisharjoitteiden" lisäksi kokeilemaan pääsee tarkkuuslyöntejä ja pikaputtauskisoja. Nämä vievät huomiota siltä olennaiselta, eli pienen pallon lyömiseltä lähes yhtä pieneen reikään.

Näiden hermonhallintapelien ajoituskin on käsittämätön: jos pallon läväyttää tiiltä kolmensadan jaardin päähän, ja se jää reilun jalan etäisyydelle reiästä, moititaan tätä kehnoksi lähestymiseksi ja ehdotetaan ajatusten tasaamiseksi nimikirjoitusten jakamista tai kengänpohjan puhdistamista.

Yllä mainituista huolimatta on vaikea kuvitella, miten golfista voisi saada kehitettyä PSP:lle merkittävästi paremman pelin, kuin mitä Tiger Woods PGA Tour 10 on. Vaikka se onkin parhaimmillaan alle tunnin rupeamissa, voi sen avulla taistella tylsistymistä vastaan esimerkiksi pitkillä lentomatkoilla aurinkoisempien viheriöiden luokse. Nopeasti loppuun kuluvat selostukset ja suorastaan turhauttava helppous tappavat pitkäaikaisemman viehätyksen. Yksinpelaajaa PGA Tour 10 viihdyttää ehkä mestaruuspytyn saamiseen asti, moninpeliin taas ei tahdo löytää seuraa millään.

Tiger Woods PGA Tour 10 on ihan kiva, mutta lievästi ongelmainen tulkinta golfista. Se ajaa asiansa, joskin lajia harrastamattomille varmasti löytyy parempaakin ajanvietettä. Jos golf on kuitenkin lähellä sydäntäsi tai muuten vain haluat päästä tutustumaan aiheeseen, on PGA Tour 10 varsin mukiinmenevä tekele.