Eric Simmonsin veli Frank on kadonnut Himalajan vuoristoon. Vuorikiipeilijä Frank oli palkattu etsimään termaa, aarretta joka tarinoiden mukaan antaa ikuisen elämän. Eric lähtee etsimään veljeään vaarallisia reittejä kulkien, mutta kiviset tiet, huimaava korkeus ja kylmä ilma eivät tällä kertaa ole suurin murhe. Frank on ilmeisesti suututtanut tiibetiläiset henget, jotka äityvät matkan aikana yllättävän ilkeiksi ja kuolettaviksi.

Pelaajan ohjattavana on päähenkilö Eric, jolla on aluksi mukanaan vain perinteinen hakku aseenaan. Pidemmälle päästyään silmille hyppivät aaveet ovat kuitenkin jo sen verran pahoja tapauksia, että Eric tarvitsee paranormaaleja voimia. Ennen pitkää pelaajalle suodaan mahdollisuus taistella elämän ja kuoleman välisessä Bardo-ulottuvuudessa. Niin sanotun Third Eye -tilan toimintoja ovat spirituaalisen energiasäteen ampuminen sekä viimeistelyiskut, jotka hoidetaan kädenliikkeillä suoritettavilla rituaaleilla.

RE4 goes Tiibet

Tiibetiläiseen ja buddhalaiseen mytologiaan vahvasti pohjautuva Cursed Mountain on yhdistellyt älykkäällä tavalla Resident Evil -tyylistä kauhua ja hidastempoista seikkailua. Tarina on taustoituksensa ansiosta varsin kiinnostava. Sijoittamalla tarina 80-luvulle, säästyvät kehittäjätkin näsäviisailta "mixei voi käyttää geepeeässää" -valituksilta.

Cursed Mountain jakaa verkkaisen etenemisensä vuoksi tehokkaasti mielipiteitä ja välillä laahustaminen vaatiikin reippaasti kärsivällisyyttä. Nopeampi toiminta olisi kuitenkin aiheuttanut melkoisen tyylirikon hartaudella kehiteltyyn tunnelmaan, joten parempi näin. Grafiikat ja äänitehosteet vievät pelaajan hyytävän kylmään ja pelottavan hiljaiseen ympäristöön, jossa hätäilyllä ei saa aikaan kuin aavepahisten turhaa häirintää. Pelin kuvakulmasta ja Ericin perusohjauksesta tulee mieleen Resident Evil 4: Wii Edition, sillä kävely, juoksu ja tähtääminen ovat toisintoja Capcomin klassikosta: Nunchukin tatilla ohjataan ja Z-nappia painamalla sekä tattia vääntämällä hölkätään. B-napilla lyödään hakulla aaveita ja ruukkuja. Bardo-tilaan pääsee C-nappia painamalla ja energiasäteellä ampuminen tapahtuu B-napista.

Wiimote goes rituaalit

Kehittäjien omaperäinen idea liikkeentunnistuksen avulla toteutettavista rituaaleista toimii kohtuullisesti, mutta harmittavan usein liikkeet eivät (varsinkaan aluksi) tunnistu toivotulla tavalla. Wiimote-rituaaleista muodostuukin usein hätäistä huitomista, mutta syy löytyy ennen kaikkea ruutuohjeiden köyhyydestä. Ohjekirjasessa rituaaliliikkeet kerrotaan havainnollisemmin. Ennen peliä kannattaa myös säätää asetuksista Wiin ohjaintunnistin ja kapulan herkkyys sopivaksi. 

Teknisesti grafiikka kulkee keskimääräistä paremmalla puolella. Kuvakulman siirtyessä sivulle Ericin käppäily on tosin melko tönkköä taaperrusta. Onneksi Sproing ja Deep Silver paikkaavat pieniä epäkohtia eittämättömällä tyylitajullaan. Huolella suunnitellut maisemat, rakennukset, symbolit ja patsaat sekä muut pienet vivahteet luovat vankasti uskottavaa tunnelmaa, johon on helppo uppoutua. Paikoittainen pimeys tai turhankin sumuiset maisemat aiheuttavat valitettavasti päänvaivaa tiukoissa tilanteissa.

Aaveiden kiero tanssahtelu on sekä tyylillisesti että pelattavuuden kannalta nappiin osuva idea, sillä hermostuttavuuden lisäksi niihin on välillä vaikea osua. Äänimaailma on tasaisen laadukasta: taustamusiikki luo pahaenteisyyttä ja muuttuu paikoin tilanteisiin sopivasti astetta pelottavammaksi. Brittienglannilla höystettyä dialogia kuunnellessa ei tarvitse tuntea myötähäpeää, vaan ääninäyttely on pääosin moitteetonta.

Cursed Mountain goes oikea suunta

Cursed Mountain ei ole kuitenkaan aivan toivotun kaltainen kylmien väreiden luoja, johon sillä olisi ollut mahdollisuuksia. Muutama säikähdys on toki luvassa, mutta aavehyökkäyksiä osaa odottaa, jolloin yllätyksiä putkahtaa silmille vain harvoin. Vaikeusasteeltaan Cursed Mountain ei ole pahimmasta päästä, mutta monille saattaa ohjaus olla kynnyskysymys. Tällä kertaa kannattaa oikeasti lukea se ohjekirja.

Jos pelin idea vaikuttaa yhtään kiinnostavalta, kannattaa Cursed Mountainille antaa mahdollisuus. Deep Silveriltä se on mainio pelinavaus Wiin vakavampaan genreen.