Tony Hawk's Pro Skater 4

Activision on löytänyt kultasuonen, josta se ei helpolla luovu. Vuonna 1999 PlayStationillä debytoinutta Tony Hawk's Pro Skater -pelisarjaa on päivitelty kerran vuodessa ja joka kerta sarjan uusin osa on löytynyt myyntilistojen kärjestä. Skeittauksen lisäksi Activision keksi laajentaa O2-tuoteperhettä myös muihin extreme-lajeihin. Nykyään enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) alkuperäistä skeittauspeliä muistuttavia sisaruksia löytyy pyöräilystä, surffauksesta, motocrossista, lumilautailusta ja ties mistä muusta. Vielä kun pelit ilmestyvät noin viidelle eri alustalle, taso on arvaten vallan vaihteleva. Alkuperäinen pelisarja onnistuu kuitenkin pitämään kohtalaisen hyvin otteensa vielä neljännenkin osan kanssa.

Kovaa ja korkealle

"Helppo oppia, vaikea hallita" on vanha ja kulunut lausahdus, mutta se sopii Tony Hawk's Pro Skater -peleihin kenties paremmin kuin mihinkään muihin. Yksinkertaisten kontrollien johdosta aloittelijakin onnistuu tekemään näyttäviä temppuja heti alkuun. THPS4 ei todellakaan ole mikään simulaatio. Muutaman tunnin pelailun jälkeen kokematonkin pelaaja pystyy satoja metrejä ja kymmeniä temppuja pitkiin komboihin, joihin koko peli perustuukin. Oivallisen kenttäsuunnittelun ja pelimekaniikan ansioista temppuja voi tehdä oikeastaan missä tahansa. Kaiteita, hyppyreitä, ramppeja ja muuta kivaa löytyy tarpeeksi, jotta pelaajalla olisi jatkuvasti jotain tekemistä. Menestys edellyttää yleensä koko pelialueen hyödyntämistä ja laajaa temppuvalikoimaa. Siinä missä sarjan kaksi edellistä osaa uudistivat pelattavuutta kohtalaisen paljon manual- ja revert-tempuillaan, ottaa sarjan neljäs osa hieman rauhallisemmin. Uusina ominaisuuksina skeittaaja voi roikkua autojen perässä tai transfer-tempulla hypätä rampista vastakkaiseen ramppiin. Ei siis mitään kovin mullistavaa, vaikka myös ns. oldschool-temppujen teko on uudistunut kokonaan.

Uramoodin varassa

THPS4:ssä pelin ydin career- eli uramoodi on kokenut eniten muutosta koko pelisarjan lyhyen historian aikana. Kyseisen pelimuodon perimmäinen tarkoitus on kyllä edellään pysynyt samana. Erilaisia tehtäviä suorittamalla ammattilaisskeittaajasta on tarkoitus valmistaa entistäkin taitavampi lautailija. Enää ei kuitenkaan tehtäviä tarjoilla pelaajalle heti pelin alussa. Neljännessä osassa ne löytyvät kentiltä vaeltelevilta ihmisiltä. Heille puhumalla tehtävät aukeutuvat pelaajalle yksi kerrallaan. Tehtävien vaikeus ja tarkoitus vaihtelevat häkellyttävän paljon. Helpoimmat ja tylsimmät tehtävät ovat niitä, joita on jo nähty muutaman vuoden verran tyyliin "kerää 100 000 pistettä" tai "etsi S-K-A-T-E-kirjaimet". Hieman erikoisemmat tehtävät vaihtelevat aihepiireiltään eläinten ruokkimisesta ostoskärryillä pujotteluun. Erilaisia minipelejäkin on muutama, kuten esimerkiksi tenniksen peluu. Yhteensä tehtäviä löytyy melkein kaksisataa. Pelaajaa ei enää tuskastuteta pakottamalla häntä pelaamaan jokainen tehtävä uudestaan jokaisella kolmestatoista skeittaajasta, mikäli pelin sataprosenttinen läpäisy kiinnostaa. Perustehtävien lisäksi pelattavana on yksi pro-tehtävä jokaista skeittaajaa kohti. Niitä suorittamalla saa avattua rullalautailuvideoita, jotka ovat varmasti ainakin skeittausta harrastavien mieleen. Lisäksi jokaiseen kenttään on piilotettu tukku seteleitä, joilla voi ostaa taas uusia videoita, asusteita, hahmoja, kenttiä ja muuta kivaa.

Uramoodi on selvästi se, mihin Neversoft on panostanut, sillä muita pelimuotoja on hyvin vähän. Peräti kaksi muuta pelimuotoa ovat mielikuvituksen käytön ja omaperäisyyden osalta todellisia pommeja. Yksittäiset sessiot tarjoavat uuden piste-ennätyksen yrittämistä kahden minuutin aikarajan sisällä. Toisena vaihtoehtona tarjoiltava vapaa rullailu ei myöskään innosta uramoodin jälkeen. Ennätysten jahtaaminen innosti vielä pari vuotta sitten, mutta kymmenien ellei satojen pelituntien jälkeen homma alkaa maistua todella puuroiselta. Uramoodin läpäisyn jälkeen THPS4:n kiinnostavuus yksinpelinä tössähtääkin kuin seinään. Edes oman skeittipuiston tai skeittaajan tekeminen muutamalla uudella mahdollisuudella ei enää kiinnosta. Myös moninpeli on pitkälti samaa kuin viime painoksissa. Pelimuotoja on taas muutama enemmän, mutta yhdellä koneella ei voi edelleenkään pelata kuin enintään kaksi pelaaja. Edeltäjänsä tavoin myös neljäs osa tukee nettipelaamista, vaikka koko härveleitä ei ole vielä edes Euroopassa julkaistu. Epävirallisilla adaptereilla homma toimii edelleen mallikkaasti. Nettipelaamisesta lisää alempana.

Grafiikka tuoksuu, äänet haisee

Vaikka Tony Hawk's Pro Skater 4 näyttää erehdyttävän paljon edelliseltä osalta myös visuaalisesti, ei se ole huono asia. Grafiikat eivät ehkä säväytä enää niin paljoa kuin viime vuonna, mutta myös sarjan uusin osa on edelleen paljon keskikertaista paremman näköinen. Isot kentät piirretään ruudulle kerralla kokonaan, eivätkä sahalaidatkaan häiritse. Ruudunpäivitysnopeus on lähes jatkuvasti erittäin sulava. Vielä kun tekstuurit ovat erittäin tarkkoja, ympäristöt komeita ja hahmojen animointi hyvää, on THPS4 herkkua silmille. Toisin kuin inhat musiikit. Tosin eiköhän pelin kohtalaisen laaja trendimusiikista koostuva soundtrack löydä hyvin kohdeyleisönsä.

Tony Hawk's Pro Skater 2002 haisee niin paljon rahastukselta kuin vain voi haista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kyseessä on silti erinomainen peli. Kauaksi jää kuitenkin se addiktio, minkä sarjan aiemmat osat ovat onnistuneet luomaan. Hieman huolestuttavalta vaikuttaa kuitenkin pelisarjan jatko. Activisionin sopimus Tony Hawk -pelien tuottamisesta jatkuu kauaksi tulevaisuuteen ja voi olla aivan varma, että se ei aio jättää sitä käyttämättä. Vielä kuin sarjalla alkaa olemaan niin paljon sisarpelejä niin monella eri alustalla, tason lasku on varmasti edessä jossain vaiheessa. Tulevasta antaa jonkinmoista kuvaa pelin mukana tuleva demoversio samaisen yhtiön wakeboard-pelistä. Nähtäväksi jää, koska THPS-sarjan nimestä jää jäljelle enää pelkkä Skateboarding osuus ja pelisarjan numero korvataan vuosiluvulla...



Tony Hawk's Pro Skater 4
09.01.2003, saintbert

Kaikki skeittaa

Tony Hawkin nimeä on opittu nopeasti pitämään laadun takeena, mitä lautailupeleihin tulee. Rullalautailijoiden eliittiin kuuluva mies tunnistetaan varmasti paremmin Activisionin julkaisemien pelien kansista kuin leipätyönsä hallitsijana. Jokaisen uuden osan myötä yhä enemmän suitsutusta kerännyt sarja on tutustumisen arvoinen, vaikka olisi allekirjoittaneen tapaan erehtynyt väheksymään Tony Hawk's Pro Skater -pelien edustamaa genreä. Taidokkaan toteutuksen ohella Haukka nelosen vahvin valtti on jo kolmososaa koristanut nettipeliominaisuus. Se jäi aikoinaan harvojen herkuksi ja jää sellaiseksi tälläkin kertaa, ainakin kunnes Sonyn verkkosovitin julkaistaan vanhalla mantereella. Siihen asti Euroopasta käsin mukaan haluavien on turvauduttava muiden valmistajien sekalaisesti tuettuihin vermeisiin saadakseen koneensa Internet-ulapalle. Hyödyllinen joskaan ei pakollinen lisälaite on näppäimistö, jolla keskusteleminen käy tietenkin sujuvimmin.

Jos asianmukaiset välineet kuitenkin löytyvät, on PlayStation 2 yhteydessä ulkomaailmaan tuossa tuokiossa. Palveluun kirjautuminen hoituu automaattisesti, kunhan asetukset ovat kohdillaan. Rientoja vauhdittaa GameSpy ja palvelimiin on panostettu, vaikkakin toki amerikkalaispelaajia ajatellen. Pelaajat on jaettu huoneisiin, joista aloittelijat ja taiturit voivat valita omansa. Nopeiten laudan päälle pääsee valitsemalla jonkun meneillään olevista peleistä. Jos mukaan ei mahdu tai tarjotut ottelumuodot eivät kiinnosta, voi perustaa itse mieleisensä pelin. Pelikavereita riittää vuorokauden ajasta riippumatta, ja samoihin naamoihin törmää silloin tällöin. Häiriköiltä ja huijareilta ei voi täysin välttyä, mutta pelin pyörittäjä voi potkia kutsumattomat vieraat pihalle tai suojata session salasanalla. Tutuistaan voi pitää listaa, josta näkee ovatko nämä tavoitettavissa.

Pelattavuus erottaa Tony Hawk's Pro Skater -sarjan pelit lukuisista matkijoistaan, ja onhan tuntuma jämäkkä. Skeittaaja pysyy pystyssä juuri niin kauan kuin pelaaja komentaa ohjaintaan oikein. Riskirajoilla liikkuvissa temppuyhdistelmissä on pelin suola yhden virheliikkeen maksaessa paljon. Useimmat yksittäiset temput ovat kaikkien hallittavissa, mutta niiden liittäminen samaan nippuun moninkertaisen pistesaaliin tuottaviksi komboiksi vaatii taitoa. Epäonnistunut temppu jää kalvamaan mieltä pitkäksi aikaa. Tony Hawk's Pro Skater 4 on kuitenkin niin vetovoimainen peli, että taitojaan jää hiomaan tuntikausiksi kerrallaan.

Toimivaksi todettua sisältöä

Jokaisesta pelialueesta löytyy hyviä temppupaikkoja, vaikkei mikään kenttä nousekaan suosikiksi. Huonoiten rullaavat Mat Hoffman's Pro BMX 2:sta lainattu Chicago ja floridalaista skeittikeskusta mallintava Kona. Peliin varta vasten suunnitellut kentät eroavat näistä kahdesta edukseen. Niissä voi siirtyä rampilta toiselle luontevammin ja jatkaa temppusarjaa niin pitkään kuin taitoa riittää. Parhaiden temppupaikkojen etsiminen on pelin palkitsevinta ajanvietettä. Neversoftin väsäämistä lautailupuistoista löytää parantelemisen varaa, mutta kenttäeditorista huolimatta suunnittelijan taitojaan pääsee hyödyntämään rajatusti. Omille kentille on nimittäin varattu maa-alaa niukasti ja persoonallista jälkeä on muutenkin vaikea saada aikaan. Hyvä puoli on, etteivät ne sitten syökään paljon tilaa muistikortilta ja muiden pelaajien kasaamien puistojen lataaminen verkon kautta käy kätevästi. Tekemiään kenttiä voi käyttää myös nettipeliareenoina, sillä ne latautuvat huomaamatta jokaisen pelaajan käyttöön.

Kahdeksasta verkossa toimivasta pelimuodosta yhtäkään ei voi kehua omaperäiseksi, mutta vaihtelua on sen verran, että niiden parissa viihtyy. Pisteiden keräämiseen aikarajan sisällä keskittyvä Trick Attack ja parhaalla kombolla voitettava Combo Mambo ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan pitkäikäisimpiä vaihtoehtoja. Score Challengessä kilpailu ratkeaa, kun joku pelaajista saavuttaa annetun pisterajan. Graffitissa kaapataan temppupaikkoja omiin nimiin ja varastetaan niitä vastustajilta suorittamalla heitä parempia temppuja. King of the Hillissä jahdataan kruunua kantavaa pelaajaa tyrmäystä yrittäen ja Slap! on suoraviivaisempi versio tästä. Goal Attackiin valitaan tehtäviä yksinpelistä ja voittaja on se, joka suoriutuu näistä ensimmäisenä. Capture the Flag on monesta muustakin moninpelistä tuttu joukkuemittelö. Joukkueisiin voi jakautua muissakin pelimuodoissa.

Internetin kautta käytävään moninpeliin voi ottaa osaa kerrallaan kahdeksan skeittaria, mikä on kaksinkertainen määrä Tony Hawk's Pro Skater 3:een verrattuna. Kun kentätkin ovat laajentuneet nelososassa, voisi moninpelin odottaa nykivän pahemman kerran. Ruudunpäivitys on kuitenkin saatu kuriin eikä häiritseviä pätkimisiä juuri tapahdu. Activision on ottanut tavakseen julkaista uuden Tony Hawkin nimellä markkinoitavan pelin joka vuosi, muiden lautailupelien ohessa. Voin itse Haukat vähemmälle jättäneenä vain kuvitella, kuinka jatko-osat alkavat jo puuduttamaan sarjaa sen alusta asti seuranneita pelaajia. Verkko-ominaisuuksineen neljättä osaa voi suositella, mutta ilman niitä arvosana tippuisi numerolla. Nettipeli takaa ennen kaikkea sen, ettei peliin kyllästy viikossa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi