"Time to split!"

Vuonna 2000, PlayStation 2:n julkaisun myötä ei montaa oikeasti hyvää peliä irronnut. Ymmärrettäväähän tuo on, parhaat yksilöt kun tuppaavat ilmestymään aikaisintaan konsolin elinkaaren puolivälissä. TimeSplitters yllätti mukaansa tempaavalla moninpelillä, jättäen kuitenkin tarinamoodin valitettavan laimeaksi. Pari vuotta tästä eteenpäin julkaistiin sille jatko-osa, joka loogisesti kantoi nimeä TimeSplitters 2. Pitkäaikainen työnjälki näkyi, sillä moninpelin tehostamisen lisäksi myös yksinpeli alkoi vaikuttaa jo lupaavalta. Tarinaa oli jo yritetty luoda ja tehtävät koostuivat muustakin kuin paketin kuljettamisesta paikasta A paikkaan B. Ainoa mitä yleisö jäi kaipaamaan, oli pitkään luvattu, mutta kalkkiviivoilla kelkasta pois heitetty verkkopelimahdollisuus. Tosin osa nörteistä osasi siirtää lähiverkkopelaamisen tietokoneen kautta ulkomaailmaan, mutta tämä vaati aikamoista säätämistä jokaiselta peliin osallistuvalta osapuolelta.

Sarjan vesan nimike ei jatka enää numeerisella asteikolla. Kolme vuotta odotettu TimeSplitters Future Perfect tarjoaa vihdoin verkkopelaamisen, sekä koko joukon muita odottamattomia, mutta tervetulleita uudistuksia. Parempi kenttäeditori, tarttuva tarinankerronta ja poikkeuksellisen kattavat pelaajatilastot, vain muutamia mainitakseni. Jopa täydellisyyttä hipovista kontrolleista on saatu entistä toimivammat.

Peukaloiden merkitys

Hahmo liikkuu pehmeästi, mutta on myös riittävän ripeäotteinen. Ruudun keskelle lisätty tähtäin vähentää erillisen tähtäysnapin painelua niskalaukauksia suorittaessa. Aiemmissa osissa tätä ei ollut, mutta jostain kumman syystä sitä ei osannut kaivatakaan - enää ilman sitä ei tulisi toimeen. Aseiden vaihtamista on myös muokattu toimivampaan suuntaan. Kakkosliipaisinta ei enää ole, vaan aseen eri tiloja voi vaihtaa ylös- ja alaspäin-napeilla. Tällä onnistuu niin äänenvaimentimen liittäminen mutkan jatkoksi kuin kimpoilevien luotien päälle asettaminenkin. Vaihtoehtotulitus-napin tilalle on lisätty lähitaisteluhyökkäys, joka on myös uutuutena tervetullut. Edellisten osien tapaan myös Future Perfectissä voi säätää jokaikisen napin sijainnin ohjaimessa.

Tarinamoodi kuuluu odotetuimpiin uudistuksiin. Enää pelaajaa ei heitellä radasta toiseen eri hahmojen housuihin, vaan ohjattavaksi annetaan Kersantti Cortez. Yhden hahmon ohjastus helpottaa tarinankerrontaa ja samaistumista päähahmoon. Erehdyttävästi Vin Dieseliä muistuttava Cortez on tuttu TimeSplitters 2:n viimeisiltä minuuteilta. Future Perfect jatkaakin suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Sankarin tehtävänä on palata menneisyyteen tuhoamaan aikakristallit estääkseen sodan TimeSplitter-olioiden ja ihmiskunnan välillä. Matka ei kuitenkaan ole mutkaton, sillä kapuloita rattaisiin heittelevät niin ikuista elämää tavoittelevat ihmiset kuin muutkin odottamattomat vastoinkäymiset.

Helposti luulisi, että jokainen peleissä esiintyvä asia on jo kertaalleen keksitty ja nykypäivän kaikki innovaatiot ovat toistensa kopioita. Future Perfect tuo kuitenkin yhden nerokkaan keksinnön, johon en ole aiemmin törmännyt. Aikamatkailu-teemaa käytetään hyväksi aikaparadokseilla, joissa pelaaja aika ajoin törmää itseään kymmenen minuuttia vanhempaan minäänsä, kuka auttaa häntä pääsemään eteenpäin. Kymmenen minuutin päästä huomaatkin auttavasi saman verran nuorempaa menneisyyden Cortezia kyseisessä tilanteessa. Tilanteet eivät toista itseään, vaan edustavat versoilevaa nerokkuutta.

Tällä kertaa myös erakoille

Parhaimmilleen peli kuitenkin nousee kaveriporukassa. Samalla koneella pääsee neljä miestä puikkoihin jaetulla ruudulla. PlayStationeita voi yhdistää joko linkkikaapelilla tai lähiverkon avulla, jolloin sotimaan mahtuu parhaimmillaan kahdeksan kaverusta. Mikäli tovereita ei laatupeli kiinnosta, ovat he korvattavissa tietokone-boteilla. Kaikin puolin verkoton moninpelaus on säilynyt lähes ennallaan, paria pikku parannusta lukuun ottamatta. Suurimpana niistä mainittakoon ratasuunnittelu, joka on huomattavasti edeltäjiänsä monipuolisempaa.

Kun PlayStationin perään lyödään parikaapeli kiinni, päästään aivan uusiin ulottuvuuksiin. Future Perfect edustaa kiistatta nettiräiskintöjen parhaimmistoa. Vasta verkkopelin toimivuuden todettuaan ymmärtää, miksi Eidos siirrettiin julkaisijan pallilta sivuun ja Electronic Arts otti ohjat käsiinsä. Videopelijätti EA kun on tunnettu toimivista toteutuksistaan muun muassa SSX3:n, Burnout 3:n sekä Need For Speed: Undergroundien verkkopeliosioissa. Plussaa on myös EA:n palvelimien yhteiset tunnukset, joten jokaista peliä varten ei tarvitse rekisteröityä uudestaan.

Vaikka serverit ovatkin pelaajien itsensä luomia, en ole törmännyt pätkimiseen kuin aniharvoin. Jopa kallon lävistäminen kiikarikiväärillä ei tuota ongelmia, kiitos liukkaan tiedonsiirron. Mukavaa on myös se, että samalla koneella voi useampi jannu pelata jaetulla ruudulla ulkomaailmaa vastaan. Ainoa hampaankoloon jäänyt tähde on kilpailevan konsolin mahdollisuus pitää kuuttatoista pelaajaa samalla serverillä. Xboxilla siis pauketta riittää, mutta väitän että PlayStation 2:n tarjoama kahdeksan pelaajan verkkopeli on vähintäänkin riittävä.

Kuin kala vedessä

Ratasuunnittelijoille annettakoon kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Yksinpelissä kentät etenevät sujuvasti ja sopivan vaihtelevasti. Ratojen teemoissa pitäydytään tunnollisesti ja ympäristö on saatu jokaista aikakautta myöten uskottavaksi.

Moninpelikentistä on karsittu niin sanottuja umpikujia, joten energian huvetessa riskirajoille, löytyy aina pakoreitti. Iloinen yllätys oli myös kenttä nimeltä Siberia. Se on TimeSplittersin historiassa ensimmäinen alue, jossa kiikarikivääri on paras ase. Etäisyydet ovat pitkiä ja näköyhteys selvä. Myös capture the bag -moodille soveltuvia kenttiä on enemmän. Kaiken kaikkiaan moninpeliradoista on saatu eri moodeille ja aseille sopivampia ja vaihtelevampia kuin aiemmin.

Mutta mikäli satojen ja taas satojen pelituntien jälkeen radat alkavat maistua yksi toisensa jälkeen puulta, on fiksuinta käynnistää entistä ehostetumpi rataeditori. Kenttiä voi suunnitella tarinamoodista lähtien jokaiselle pelityypille. Lisättävissä on logiikkaa, tehtäviä, valaisutehosteita, avainkortteja tai liikuteltavia esineitä, murto-osa ominaisuuksista nimetäkseni. Enää omatekoiset radat eivät ole edellisestä osasta tuttuja tolppahelvettejä, vaan niistä saa niin avaria tai suljettuja kuin oman makunsa mukaan haluaa. Luonnollisesti verkkomahdollisuuden myötä pääset jakamaan kenttäsi muiden kanssa. Mikäli et ole tyytyväinen oman kätesi jälkeen, voit ladata ja arvostella lukuisia muiden työnäytteitä. Niitä voi etsiä niin nimen, arvosanan kuin moodinkin mukaan.

Majoneesiakin maukkaampaa

Future Perfectin ulkoasusta ei myöskään löydy moitittavaa. Ratojen taustat ovat entistä syvempiä, tekstuurit näyttävämpiä, animointi sujuvaa ja värien käyttö hillittyä. Vihdoin pelistä löytyy myös 60hz kuvanpäivitys ja laajakuvatuki. Uutuutena voidaan pitää myös veren mallintamista. Aiemmat osat kun olivat tunnettuja verettömyydestään. Aiheesta kysyttäessä vastaukseksi saatiin: "Ei meillä ole tarvetta herkutella väkivaltaisuudella. Käytämme verta kun sen aika tulee." Nyt sen aika on tullut, ja joskus väkivallalla mässäilläänkin siihen pisteeseen saakka, jolloin hämmennykseltä ei voi välttyä. Kylpyammeessa veressä uiva ruumis tai jokaisen seinän maalaus luonnonpunaisella kun voi mennä monelta yli hilseen.

Ääninäyttely edustaa alansa parhaimmistoa. Höyrypäät vaikuttavat oikeasti hulluilta ja sankarimme paatuneelta portieerilta, jolle kenenkään ei parane mennä rutisemaan. Vitsit uppoavat yleisöön ja monologit tuovat kylmiä väreitä. Myös musiikkiraidat onnistuvat tehtävässään kiitettävästi. Audiopuolessa tyhjyyttään ei huuda muu kuin Surround-tuki.

Kaunis kakku myös sisältä

Viime vuonna julkaistu Free Radicalin kokeilupeli, Second Sight, opetti Future Perfectistä päätellen tiimiä valtavasti. Tarina on rehellisesti mielenkiintoinen, ohjattavuus on ottanut harppauksen eteenpäin ja myös audiovisuaalinen puoli on kehittynyt. Elinkaaren olettaisin kestävän seuraavan osan ilmestymiseen asti. Jos lukuisat yksinpeliin, moninpeliin, challengeihin tai arcade leagueihin käytetyt tunnit eivät ole tarpeeksi, löytyy verkosta aina haastetta. Pelin ollessa PS2:n paras FPS-peli, en usko verkkopelimoodin kärsivän pelaajamäärän inflaatiosta. Koska Future Perfectistä löytämäni huonot puolet ovat vain pieniä neuloja uskomattoman kauniissa heinäsuovassa, en näe syytä antaa sille edeltäjäänsä huonompia pisteitä. Ja koska uusin osa otti isomman harppauksen edeltäjästään kuin TimeSplitters 2 otti, on arvosanan väistämättä noustava. Future Perfect onnistuu tehtävässään varttia vaille täydellisesti.