Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Toivearvostelussa Marvel Snap

Kierros kasaan vessareissun aikana. Snap!

Marvel on tajunnut, että korttipelit ovat tällä hetkellä kuuminta hottia. Raskaammasta päästä viime vuonna tarjolle tuli pitkä ja raskas Marvel's Midnight Suns. Samanaikaisesti toisessa ääripäässä markkinoita valloittaa erinomainen Marvel Snap, joka on ennakkojulkaistu myös PC:lle.

Harvinainen triplavoitto, jossa kaikki alueet päätyivät yhdelle pelaajalle.

Vauhti korjaa virheet

Pelimekanismi on elegantin yksinkertainen. Yhdessä pelissä pelataan kuusi kierrosta, joilla pelaajat saavat pelata samanaikaisesti haluamansa määrän supersankareita pöytään. Tavoitteena on valloittaa vähintään kaksi kolmesta keskellä sijaitsevasta alueesta. Yhdelle alueelle mahtuu ainoastaan neljä korttia, joten aivan kaikkia paikkoja ei kannata täyttää pelkillä höyhensarjalaisilla.

Energiamekanismi on napattu suoraan Hearthstonesta, ja mukana onkin samoja kehittäjiä. Ensimmäisellä kierroksella käytössä on vain yksi energia, mutta jokaisella kierroksella käyttöön avautuu lisäenergia, joka mahdollistaa joko useamman tai voimakkaampien sankareiden pelaamisen. Lähtökohtaisesti lisäenergiaa ei ole saatavilla, joten kuutta energiaa vaativia kortteja pääsee pelaamaan ennenaikaisesti vain harvoin.

Jokaisella kierroksella käteen nousee yksi uusi kortti: korttien nopeatahtiseen nosteluun on hyvin vähän vaihtoehtoja. On omalaatuinen valinta, että korttityyppejä on vain yksi: sankarit. Minkäänlaisia kertakäyttöisiä efektikortteja, buustereita tai muita monimutkaisempien korttipelien mekanismeja ei ole mukana. Käteen nostetaan ainoastaan suhteellisen rauhalliseen tahtiin sankareita, jotka pelataan pöytään. Sen pituinen se.

Kaikki tapahtuu hyvin ripeästi, sillä kortit on mahdollista lätkiä pöytään melko nopeaan tahtiin. Nopeutta tukee myös se, että sekä käden koko että rakennettavan pakan suuruus on varsin pieni. Tällöin varsinkin ensimmäisillä kierroksilla järkeviä siirtoja tuppaa olemaan rajoitettu määrä. Parhaimmillaan yhden taistelun voi ratkaista vessareissun aikana yhdellä kädellä.

Korttien osuessa suotuisasti on pelaajan mahdollista nokittaa panostuksia napsauttamalla ylälaidassa olevaa kuutiota. Vastustaja voi vastanokittaa, mutta halutessaan myös vetäytyä pelistä pienemmillä menetyksillä. Tämä muodostaa oman alipelinsä, sillä kuutiot määrittelevät rankingeissa etenemisen, joten kunniakas vetäytyminen voi olla kahdeksaa kuution menetystä arvokkaampaa. Napsautuksen arvo kasvaa kierroksien myötä, joten liian myöhäinen napsautus ei ehdi nostaa panosta juuri lainkaan.

Alkuvaiheissa avautuva Spectrum pysyi pakassani lähes pysyvästi. Kuuden energian kortteja ei kannata pitää useampaa pakassa.

Pyhä yksinkertaisuus

Näennäisen yksinkertaiseen peruskuoreen kätkeytyy kuitenkin melkoisia jippoja. Jokainen kolmesta valloitettavasta alueesta arvotaan, jolloin niiden vaikutukset voivat olla todella ennalta-arvaamattomia. Joskus vaikutus voi olla yksinkertainen, esimerkiksi jokaiselle alueelle pelatulle kortille voidaan antaa yksi lisävoima. Parhaimmillaan ja pahimmillaan efekti voi olla todella pärisyttävä, esimerkiksi koko nostopakka voidaan deletoida, jolloin loppupeli pelataan jäljellä olevilla korteilla. Alueet avautuvat näkyviin kolmen ensimmäisen kierroksen aikana, joten kaikki informaatio ei ole heti pelin alussa käytettävissä.

Vaikka erillisiä kikkakortteja ei olekaan käytössä, ajaa monipuolinen sankarikavalkadi saman asian. Hyvin harva kortti on yksinkertainen voimakortti ilman minkäänlaisia erikoisominaisuuksia. Osalla sankareista on kortin pelatessa tapahtuvia vaikutuksia, toisilla taas pysyvästi voimassa olevia buustereita. Sankarit vuorovaikuttavat monimutkaisesti keskenään ja kentän kanssa. Kortit voivat buustata toisiaan, toisia alueita tai jopa päätyä tuhoamaan omia korttejaan.

Metapelaaminen on poikkeuksellisen vaikeaa. Useiden korttipelien rakenteellinen ongelma on siinä, että kaikki voi supistua yksittäisen superpakan rakentamiseen. Tämän jälkeen peli on ikään kuin ratkaistu, eikä jäljelle jää kuin muiden pelaajien nöyryyttäminen supermetapakalla. Marvel Snap onnistuu ainakin osin välttämään tämän ansan, sillä satunnaisesti vaikuttavat kentät voivat pistää metasuunnitelmat heittämään täysin häränpyllyä. Pakan monikäyttöisyys syö siis metaoptimoinnin aamupalaksi.

Sankareita koko pöydän täydeltä.

Shut up and take my money

Marvel Snapin monetisaatio on harvinaisen vähän tungettelevaa. Käytössä on kaksi resurssia: kulta ja krediitit, joita käytetään lähinnä korttien visuaalisiin päivityksiin ja niiden tarjoamiin keräilytasoihin, jotka avaavat uusia kortteja. Hyvin epäaggressiivisena valintana uusia kortteja voi saada käyttöön lähinnä pelaamalla – erilaisia muita buustereita toki löytyy. Resurssit saa loppumaan lähinnä hyvin kiivaalla pelaamisella.

Itse olisin ollut halukas jopa maksamaan pelaamisesta enemmän, mutta visuaalisia parannuksia varten en rahojani halua törsätä. Kyseessä on todella korostuneesti pay-to-winin vastakohta. Ainakaan omilla satasen keräilytasoa kutkuttelevilla pelimäärillä kyllästymistä ei päässyt tapahtumaan ilman visan vingutusta – ja tasoja voi kertyä aktiivisella pelaamisella tuhansia.

Marvel Snap on erinomaisella tavalla koukuttava korttipeli, joka maistuu niin pienempinä kuin suurempina annoksina. Jokainen Hearthstonensa pelannut tulee korkealla varmuudella pitämään Snapin tutusta, mutta omalla tavallaan simppelin nopeatempoisesta meiningistä. Nopeuden ei kuitenkaan kannata antaa hämätä: kyseessä on upean monimutkainen ja sopivasti satunnaistettu korttipeli.

Kirjaudu kommentoidaksesi