Monissa liemissä keitetty japanilainen Team Ninja tuo tällä kertaa kaikkien meidän ihasteltavaksi Wo Long: Fallen Dynastyn. Muinaiseen Kiinaan sijoittuvan toimintaseikkailun tavoitteena on selkeästi ollut napata kikka-arsenaalista studion aiempien Nioh-pelien parhaat palat sekä sekoittaa mukaan ripaus täysin uusia ideoita.
Meritoituneen (Bloodbornenkin teossa mukana olleen) tuottaja Masaaki Yamagivan mukaan tavoitteena oli luoda onnistumisten tunteita vastoinkäymisten kautta, eli kaava on hyvinkin tuttu FromSoftwaren ja miksei muidenkin yrittäjien soulslike-toimintaseikkailuista.
Kiinan maa toi lapsilleen…
Kuten todettua, Wo Long: Fallen Dynasty sijoittuu lähes ajanlaskun alkuhämäriin Han-dynastian aikaiseen Kiinaan. Pelaaja ottaa nimettömän sotilaan roolin, jonka tehtävänä on selviytyä Kolmen kuningaskunnan orastavasta romahtamisesta, sillä ihmiset ja demonit ovat suorassa sodassa keskenään.
Vastapuolen sotilaiden lisäksi tielle osuu siis jos jonkinlaista mörköä ja sarvipäätä, mutta onneksi avatarin ei tarvitse lähteä kuitenkaan yksin reissuun, vaan läpi seikkailun sankariamme avittaa samalla puolella viilettävät soturit.
Wo Long on fantasiaa, toimintaa ja yleistä (mutta reilua) vaikeutta yhdistävä, melko tyypillinen soulslike-roolipeliteos, joka ammentaa vaikutteita erityisesti Team Ninjan omasta Nioh-sarjasta. Alkuun luodaan oma hahmo, jonka jälkeen seikkailu alkaa tutoriaalina toimivasta palavasta kylästä.
Wo Long tuntuu heti hyvässä mielessä tutulta. Taistelu on napakkaa ja liikkuminen sujuvaa. Se tarjoaa laajan asevalikoiman, josta löytyy taatusti jokaiselle sopiva säilä, peitsi tai nuija. Tavaraa siunaantuu pelaajan hoteisiin jälleen melko isoja määriä, mutta onneksi ei ehkä ihan niin paljoa kuin Niohissa. Hahmoa kehitetään vihollisilta saadulla Qi-energialla, ja roinaa ostetaan kullalla. Juonen ympärillä tapahtuvat välinäytökset tuntuvat jälleen melko animemaisilta, joka tarkoittaa tässä tapauksessa yliampuvaa näyttelyä ja näyttäviä toimintakohtauksia. On kuitenkin pakko myöntää, että minulle nämä maistuivat, koska tässä on jotain samaa kuin vaikkapa jossain itämaisessa ”aivot narikkaan” -toimintaleffassa.
Ei kannata siis odottaa mitään kovin pohdiskelevaa tulkintaa Team Ninjalta tälläkään kertaa.
Moraali kohdallaan
Yhtenä erikoisuutena Wo Long esittelee Morale-järjestelmän, joka koskee sekä avatariamme että vihollisia. Mitä korkeampi moraalitaso on, sitä vähemmän pelaaja ottaa vahinkoa pahiksilta. Moraalilukema on nähtävillä energiapalkin päällä ja se on kenttäkohtaista, minkä lisäksi se kannattaa kasvattaa aina korkealle tasolle, mikäli mielii pärjätä paremmin pomovastuksia vastaan.
Vihollisten moraali näkyy puolestaan aina ikonina heidän päänsä yläpuolella. Jos roiston tai demonin henki on parempi kuin avatarin, on vastus luonnollisesti vaikeampi. Wo Long kuitenkin palkitsee itsensä haastamisesta, sillä jos hyökkäät kovemmalla moraalitasolla olevan kimppuun ja vielä voitat, saat tavallista suuremman saaliin Qitä ja todennäköisemmin parempaa loottiakin. Sama pätee tietysti pomojenkin kanssa.
Toinen myyntivaltti on Spirit Gauge eli henkimittari, joka on yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas. Henkeä saa lyömällä vihollisia, mutta myös torjumalla heidän iskujaan juuri oikealla hetkellä, mikä avaa tilaa vastahyökkäyksille. Kuluttavaan osastoon kuuluu puolestaan vastaanottavana osapuolena oleminen, passiivinen torjuminen sekä taikominen.
Taistelun rytmittäminen on Wo Longin suola ja elintärkeä aspekti selviytymisen kannalta. Mikäli ottaa liikaa vastaan ja torjuu vain pitämällä torjuntanappia pohjassa, hahmo vaipuu muutamaksi sekunniksi jonkinlaiseen koomaan, joka jättää taas täysin alttiiksi toisten huitomiselle. Peli kannustaa siis olemaan offensiivinen ja aggressiivinen, mikä on näin nopeatempoisessa teoksessa loistava juttu ja sopii muutenkin seikkailun luonteeseen.
Lyhyesti tiivistettynä taistelu on nopeaa, oikea-aikaiseen torjumiseen ja vastahyökkäyksiin nojaavaa sekä äärimmäisen tyydyttävää.
Elämä on kuolemista
Arvasit oikein: kuolemalta ei voi välttyä.
Rangaistuksena menehtymisestä avatarin moraali tippuu, minkä lisäksi plakkarista lähtee puolet hallussa olevasta Qi-energiasta. Saldot saa kuitenkin entiselleen, mikäli onnistuu kostamaan viholliselle, eli toisin sanoen teilaamaan sinut tappaneen paskiaisen. Pomon käsittelyssä kuollessa rankaisu on lievempi, sillä ennen uusintayritystä hahmo saa takaisin menettämänsä Qin ja moraalin areenalle astuessaan.
Haastetta lievittävät myös pelaajan mukana viilettävät tekoälytaistelijat, joita on mukana kentästä riippuen aina yhdestä kolmeen kappaletta. Soturit osaavat onneksi olla pääosin hyödyksi, eikä heitä voi vahingoittaa, minkä lisäksi solttuja voi rohkaista erityyppisillä komennoilla. Kaiffareiden olemassaololle on myös moninpelillinen syy, mutta itse en päässyt kyseisiä tiloja valitettavasti kokeilemaan aikataulusyistä.
Yhteispelattavien Recruitin ja Co-Opin ohella pääsee tappelemaan myös toisia pelaajia vastaan. Invade-tilassa voi harrastaa PvP-toimintaa valtaamalla toisen seikkailijan pelin (ja samalla pilata hänen päivänsä).
Menneisyyden varjolla
Teknisesti Wo Long on kaksijakoinen tapaus. Se pyörii performance-tilassa joitain harvoja ja pieniä nytkähdyksiä lukuun ottamatta 60 freimiä sekunnissa, mutta graafisesti se ei räjäytä sukkia jaloista. Valaistusta lukuun ottamatta PS5:lle päivitetyn Niohin kakkososakin näytti paikoin jopa paremmalta.
Tekniikka ajaa kuitenkin asiansa, koska taidetyyli ja värimaailma miellyttävät silmää valtaosan ajasta. Lisäksi kentät ovat juuri sopivan kokoisia ja niitä on mukava tutkia, sillä eteneminen on hyvin suunnitellun taistelun ansiosta jouhevaa ja mukavan tyydyttävää.
Niohin ystäville takuuvarma hankinta
Kaksijakoisen grafiikan ohella Wo Longille on annettava vielä pari raipaniskua ensimmäisestä, tutoriaalikentän päättävästä bossista. On lyhytnäköistä tehdä heti ensimmäisestä karjusta kaksiosainen taistelu, jossa välitallennus ei ole mahdollista. Etenkin, kun taitotaso ei ole ollenkaan parhaimmillaan vielä siinä vaiheessa. Soo soo.
Kaiken kaikkiaan Wo Long: Fallen Dynasty on kuitenkin loistava toimintaroolipeli soulslike-tuotosten ja erityisesti Nioh-sarjan ystäville, mikä lukuisista vertauksista huolimatta seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Vaikka Team Ninja on jälleen loihtinut mainion kokonaisuuden, on syytä muistaa, etteivät soulsliket ole tunnetusti kaikkia varten, eikä Wo Long mielestäni yritä kovin aktiivisesti voittaa genren pariin uusia pelaajia, vaikka se onkin vaikeustasoltaan reilu. Ainakin enimmäkseen.
Oli miten oli, nyt sitä jaksaa taas tämän turvin odotella studion seuraavaa teosta eli Rise of the Roninia.
Lisää aiheesta:
