Lintumiehen pitkä lento
Anthony Frank "Tony" Hawk, entinen ammattilaisskeittailija ja nykyinen monitoimimies, on tähdittänyt nimeään kantavaa pelisarjaa jo useamman osan verran. Sopimus Activisionin ja miehen välillä jatkuu vielä muutamia vuosia, joten julkaisuja on syytä odottaa lisää. Kylmä totuus on kuitenkin se, että sarja saavutti huippunsa jo ensimmäisillä osillaan. Nyt ilmestynyt Project 8 jatkaa viime vuosien linjalla, jossa Tony Hawk tarjoaa paljon, mutta ei tarpeeksi. Multiformaattitekeleenä peli ilmestyy myöhemmin luonnollisesti myös PlayStation 3:lle, mutta Wiin Tony Hawk's Downhill Jamin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Pelin luonut Neversoft muutti viime vuonna uuteen studioon mahdollistaakseen kokonaan uuden kehitystavan. Tämä näkyy lähinnä grafiikassa, joka on hyvää seuraavan sukupolven tasoa. Poissa ovat edellisten osien sahalaidat ja tunnistamattomat kasvomallit, tilalla teräväpiirtoteknologia sekä tarkasti mallinnetut hahmot. Eräs huomioitava tosiseikka on laaja pelialue, joka ei lataa lainkaan siirryttäessä sektorilta toiselle. American Wastelandissa pelaaja pakotettiin etenemään geneeristen tunnelien läpi, jotka toimivat huonoina peittoina taustalla ruksuttavalle latauspalkille. Nyt tätä ongelmaa ei enää ole. Lisää plussaa tulee hahmojen yksilöllisyydestä, sillä jokainen pelaaja skeittaa eri ryhdillä ja tyylillä. Ruudunpäivitys oli ainakin testiversiossa epätasainen, mutta muuten peli on graafisesti moitteeton.
Nimessä esiintyvä Project 8 viittaa Tony Hawkin ideoimaan turnaukseen, jossa etsitään kaupungin parhaita lajin harrastajia. Pelaaja aloittaa uransa pohjalta, mutta tehtäviä suorittamalla etenee vähitellen kohti eliittiä. Mukana on edelleen tukku tosielämän skeittitähtiä, mutta myös oman hahmonsa pystyy luomaan editorilla. Räätälöintimahdollisuuksia on valitettavasti karsittu American Wastelandista. Vaihtoehtoja ei ole enää niin paljon kuin esimerkiksi Electronic Artsin peleissä. Toisaalta tuotesijoittelua on lisätty silmiinpistävästi. Vansin kengät jalassa pyöriminen mainosten täyttämässä lähiössä ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta ainakin se tuo tekijöiden taskuun muutamia ylimääräisiä dollareita. Asiasta kiinnostuneille huomautettakoon, että myös Tony Hawkin oma vaatemerkki on hyvin edustettuna.
Katso kengurun loikkaa
Grafiikan uudistumisen lisäksi kovasti toitotetut parannukset pelattavuuteen eivät valitettavasti yllä luvatulle tasolle. Tony Hawk on toiminut vuosia lähes samalla ohjattavuudella, eikä Project 8 tuo tälle osa-alueelle merkittäviä uudistuksia. Ainoa huomattava lisä on uusi Matrix-hidastuksella varustettu tempunsuoritus, jonka voi käynnistää minkä tahansa hypyn aikana. Kikka muuttuu kuitenkin nopeasti puuduttavaksi, kunhan tarkan ajoituksen saa osumaan kohdalleen. Sen jälkeen pisteitä kertyy tuttuun tyyliin. Kombojärjestelmää on hiottu hieman järjellisemmäksi vähentämällä esimerkiksi jatkuvan grindauksen kertoimia. Sarjan veteraanit nakuttavat tästä huolimatta yhä valtavia pistemääriä.
Uramoodissa riittää pelattavaa, eikä eteneminen kaupungin koosta johtuen ole turhan lineaarista. Jokaisen alueen joutuu kyllä pelaamaan kerrallaan, mutta tehtävissä riittää onneksi tarpeeksi variaatiota. Piste-ennätysten ja muun peruskauran tahkoamisen lisäksi joutuu esimerkiksi tähdittämään omaa skeittivideotaan sekä pyörimään kaikkien teinien suosikkipojan Bam Margeran kanssa. Se, onko samojen temppujen menestyksekäs suorittaminen enää hauskaa kaikkien näiden vuosien jälkeen, onkin kokonaan toinen juttu. Lisäelinkaarta tuovat tutut kerättävät bonukset, kuten pelihahmon Nokian 3G-puhelimeen ladattavat aidot trikkivideot.
Hyvä puoli uramoodissa on se, että taustajuonta on vähän. Välillä joutuu kyllä katsomaan välianimaatioita, joissa näyttelijänä tunnettu Jason Lee opettaa pelaajalle uusia taitoja oikean zen-mestarin tavoin. Toisinaan taas Tony Hawkin ruma naama ilmestyy ruutuun höpöttämään järjettömyyksiä. Kaikki välianimaatiot pystyy onneksi harppaamaan yli. Tämä on erinomainen vaihtoehto niille, jotka eivät välitä urheilupeleihin väkisin tungetuista koskettavista tarinoista. Se parannus edelliseen julkaisuun on havaittavissa, että juonta on luojan kiitos tavallista vähemmän.
Murskautuvien luiden sinfonia
Tuotesijoittelulla kustannettu ääniraita yrittää tyydyttää mahdollisimman monta eri musiikkimakua. Pakollisten rap-biisien lisäksi löytyy nykypunkkia, mutta myös sellaisia loistoyhtyeitä, kuten Joy Division, The Cure, Sonic Youth ja Slayer. Suurin osa kappaleista lähtee heti ensimmäisellä pelikerralla pois päältä näppärän valikkosysteemin kautta ja jäljelle jää kymmenkunta kuunneltavaa renkutusta. Näitä soittaakin sitten mieluusti erittäin kovalla äänenvoimakkuudella, koska efektipuoli ja karmea ääninäyttely vievät ilon muuten ammattimaisesta pelikokemuksesta.
Tony Hawk's Project 8 ei ole huono julkaisu, se ei vain ole riittävän hyvä. Sarjalla ei ole enää vuosikausiin ollut kummempaa tarjottavaa, mutta koska pelit myyvät miljoonia kappaleita, lisää samaa on tiedossa tulevina vuosina. Uuteen konsolisukupolveen siirtyminen tarkoittaa monelle julkaisijalle lähinnä parempaa grafiikkaa, eikä sitten juurikaan muuta. Tämä on virheellinen suhtautuminen ja ennen kaikkea kuluttajien karkeaa aliarvioimista. Jos edelliset Tony Hawkit on skeittailtu puhki, ei tämä uusi peli ole kuin korkeintaan tutustumisen arvoinen. Uudet tulokkaat taas löytävät Project 8:sta taatusti lökäpöksyilleen hyvää käyttöä.
