Tuhoaminen ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa

Tuhoaminen on aina hauskaa, oli sitten kyse hiekkakakuista, lumiukoista tai pikseleistä rakennetuista rakennuksista. Aiemmin PC:llä julkaistu ja juuri kaiken hajottamiseen keskittyvä Teardown viihdyttää nyt myös konsoleilla, vaikka sen sisältö jättääkin hieman kaipaamaan variaatioita.

Rikotaan kaikki Oy

Teardownin keskiössä on sen vakuuttava pelimoottori, joka saa aikaan kauniita vokseleista taiottuja kaupunkeja, maita ja mantuja. On taloja, autoja, tehtaita ja laivoja. Lähes jokaisen asian pystyy tuhoamaan vaiheittain erilaisilla työkaluilla ja tulivoimalla. Kyseessä on siis periaatteessa virtuaalinen hiekkalaatikko tuhoamiselle – ja toisaalta myös luomiselle. Hauskuus syntyy mahtavasta fysiikkamoottorista, vapaasta riehumisesta ja tuesta erilaisille modeille, vaikka tarjolla on myös yksinkertaisella juonella koristeltu tarinatila.

Tuli leviää helposti, joten vaahtosammutin tulee ajoittain tarpeeseen.

Käsikirjoitus tarjoaa huumorilla varustetun tekosyyn pistää paikkoja matalaksi. Oma bisnes vetelee viimeisiään, eikä laskut katoa pöydältä ilman harmaan talouden houkutuksia. Onkin aika ottaa vastaan kyseenalaisia keikkoja, joissa raivataan illan hämärässä suojelukohde, hukutetaan pari kilpailijan autoa, räjäytetään torneja pelkästä kateudesta ja tuhotaan mitä tahansa mistä saa rahaa. Osa tehtävistä antaa vapaat kädet tuhoamiselle, mutta suurimmassa osassa on varas- ja palohälytyksiä, jotka pakottavat toimimaan tiukan aikarajan puitteissa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Räjähdykset ovat näyttäviä ja kovaäänisiä.

Parasta pelissä on räjäyttely ja yleinen riehuminen. Se ei vain loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkäkestoista hupia, sillä tehtävät muistuttavat liikaa toisiaan. Suurin osa hommista vaatii useamman esineen varastamista tai tuhoamista, mihin on aikaa yksi minuutti. Valmistelujen kestoa ei ole rajattu, mutta kun ensimmäinen hälytys pärähtää ilmaan, on pistettävä jalkaa toisen eteen tai pollarit ehtivät paikalle. Minuutti on loppujen lopuksi lyhyt aika, kun tavoitteet ovat eri puolilla karttaa. Kiire tuntuu muutenkin ärsyttävältä, sillä Teardownin vahvuus on enemmänkin oman tuhotyönsä nautiskelussa. Toki mukana on myös tehtäviä, joissa ei ole kiirettä – ja valikosta saa aina säädettyä lisää sekunteja kelloon – mutta yksinpelitehtävät alkavat nopeasti toistamaan itseään. Olisin kaivannut enemmän mielikuvitusta ja variaatioita sisältöön. Kentistä kannattaa myös napata muita arvotavaroita talteen, jotta saa paranneltua aseidensa ominaisuuksia.

Virtuaalinen hiekkalaatikko

Sandbox-moodi päästää sen sijaan vapaasti rellestämään. Tarjolla on kaikki yksinpelin kentät ja avusteet. Aluksi taskussa on lekan lisäksi spraymaalia ja polttoleikkausvälineet, mutta pian maisemaa muokataan haulikolla, putkipommeilla ja nitroglyseriinitankeilla. Onkin mahtavaa sisustaa kämppä muutamalla räjähteellä ja tuikata verhot tuleen. Tuli leviää nautinnollisesti ympäriinsä, eikä aikaakaan, kun räjähteet tekevät uuden tuuletusikkunan seinään kauniisti levittäytyvälle savupilvelle. Fysiikkamoottori toimii pääasiassa komeasti, mitä nyt talo pysyy pystyssä yksittäisen, kevyen tukivarren avulla. Ajoneuvoja ja työkoneitakin on kadut pullollaan, joten niitä kannattaa aina hyödyntää.

Petri was here!

Hiekkalaatikkoon voi myös lisätä valikosta mitä tahansa pelin esineitä tai asioita, ja vapaata muokkaamista tuetaan myös. Nämä ominaisuudet on piilotettu omituisesti parin painalluksen taakse, eikä esimerkiksi autoja voi pudotella kenttään useita kerralla, vaan valikossa pitää vierailla useasti. Omia luomuksia ei myöskään voi tallentaa, vaan ne katoavat ilmaan jokaisen session jälkeen.

Yhteisön voimalla

PC:llä modituki on huomattavasti laajempi, mutta löytyy konsoliversiostakin muutamia hauskoja lisiä. On rakettireppua, koirakaveria ja erilaisia aseita. Modeja tullaan todennäköisesti lisäämään jatkossakin, mutta ne käyvät aina läpi kehittäjän arvioprosessin. Tietokoneilla omia ja muiden virityksiä pääsee testaamaan huomattavasti vapaammin. Lisäsisältöä on myös pari pakettia tarjolla, mutta ne tarjoavat enemmänkin kauniit maisemat rellestämiselle ja muutamia uusia ideoita samoilla tehtävärakenteilla.

Valaistus toimii upeasti niin päivällä kuin yöllä.

Teardownin kaltainen teos elää ja kuolee yhteisön voimalla. Pohjatyöt ovat hyvin tehty, ja graafisesti komea pelimoottori taipuu moneen. Nyt kun vielä saataisiin oikeasti mielenkiintoista, tarinavetoista tai tavoitteellista sisältöä, niin Teardown nousisi uudelle tasolle. Aikarajalliset tehtävät eivät vain tunnu kovin innostavilta. Haluaisin olla maailman mahtavin pankkirosvo, suunnitella keikkoja, räjäytellä holveja ja hiippailla karkuun. Jotakin muuta kuin päätöntä tuhoamista.

Kehitystiimi testaa parhaillaan ainakin kolmannen persoonan kamerakulmaa ja huhuja muistakin uudistuksista kantautuu sosiaalisessa mediassa. Moninpeli ja jonkinlaiset tekoälylliset tai -älyttömät sivuhahmot olisivat myös mahtava lisä. Niitä odotellessa ei auta kuin räiskiä vokseleita paskaksi, se vähentää ainakin hieman stressiä.

Kirjaudu kommentoidaksesi