Unit 13 tarjoaa tiukan annoksen kolmannesta persoonasta kuvattua pyssyttelyä. Lyhyistä terroristien lahtaamissessioista koostuva peli paljastettiin varsin myöhäisessä vaiheessa ennen julkaisua, mutta taktisemman räiskinnän ystävien mielenkiinto heräsi ainakin tekijätiimin ansiosta. Amerikkalainen Zipper Interactive tunnetaan parhaiten Socom-sarjastaan sekä vuodesta 2010 moninpelaajia koukuttaneesta MAG-sotapelistään. Kehittäjä ei sukella ensimmäistä kertaa kannettavien konsoleiden maailmaan, sillä Socomeja nähtiin jo PSP:llä. Tosin tällä kertaa pelattavuuden suhteen ei tarvitse tehdä ylimääräisiä kompromisseja, kun vapaan maailman puolustamisessa voidaan turvautua kahden analogitatin apuun.

Suoraan asiaan

Unit 13 heivaa rehdisti turhat taustatarinat unholaan. Yksittäisistä skenaarioista koostuvassa sisällössä kuunnellaan ainoastaan lyhyt tehtävänanto jokaisen kentän aluksi. Työlista koostuu yleensä vihollisten sotakaluston sabotoimisesta, panttivankien pelastamisesta tai vaarallisen sotapäällikön eliminoinnista. Annettuun urakkaan valitaan parhaiten soveltuva hahmo aseistuksineen, minkä jälkeen toiminta voi alkaa. Käsikonsolin ominaispiirteiden huomioiminen näkyy parhaiten kenttien pituudessa. Yksittäinen toimeksianto kestää keskimäärin viisi minuuttia, kun pisimmilläänkin urakasta selvitään noin varttitunnissa.

Vajaan 40 perustehtävän lisäksi palkkasotilaan taitojaan pääsee testaamaan Tärkeät Kohteet -moodissa. Kymmenkunta eliminointikeikkaa nostavat selvästi vaikeusastetta poistamalla välitarkistuspisteet ja lisäämällä vihollisten lukumäärää. Yksinpelaajan kolmas kulmakivi koostuu päivittäisistä haasteista, jotka nimensä mukaisesti vaihtuvat vuorokauden välein. Tavallista lyhyemmät rykäisyt eroavat muusta sisällöstä myös siinä, että kentän läpäistyään niitä ei pääse koittamaan enää uudelleen.

Socomeista poiketen tekoälytovereita ei huolita lainkaan mukaan sekoilemaan. Toisin kuin tittelistä voisi päätellä, pelattavaksi annetaan kuusi erilaista hahmoa. Valittava katras koostuu melko perinteisistä tyypeistä. Mukana on muun muassa puhtaaseen tulivoimaan luottava konekiväärimies, yleismiehen virkaa hoitava kommando sekä vihollisia kiikarin takaa poimiva tarkka-ampuja. Peli suosittelee automaattisesti sopivinta ehdokasta edessä häämöttävään kenttään, mutta mikään ei estä valitsemasta omaa suosikkiaan opastusten vastaisesti. Ainoastaan hiipimistehtävissä vaimentimella varustetun soluttautujan käyttö on aluksi puolipakollista, sillä yksikin hälytys aiheuttaa välittömästi epäonnistumisen. Kunhan hahmon kokemustaso nousee riittävästi, saadaan uusien aseiden lisäksi käyttöön kyseisen sotilaan erikoisominaisuuksia koko porukalle. Tätä kautta esimerkiksi soluttautujan ahkeralla peluuttamisella pystyy ennen pitkää lisäämään vaimentimen muidenkin arsenaaliin.

Pistejahdissa

Fiksusti rakennettu kehitysjärjestelmä lisää uudelleenpeluuarvoa, kun alkupuolen tehtäviin voi palata uusien herkkujen siivittämänä aiempaa ennätystä parantamaan. Jokaisen kentän suoritus arvioidaan kertyneen pistepotin perusteella viiden tähden skaalalla. Arviointikriteerit vaihtelevat tehtävätyypin mukaan: suorassa toiminnassa nopeus ja mahdollisimman suuren tuhon aiheuttaminen ovat valttia, kun hiippailemiseen painottuvissa haasteissa parhaisiin ansioihin päästään käsiksi väkivallattomuudella. Toiminnan tiimellyksessä ekstrapalkintoja ropisee myös pääosumaputkista sekä improvisoinnista taistelukentällä.

Pisteiden keräämisen koukuttavuus nojaa vahvasti kilpailuviettiin ja kavereiden päihittämiseen. Zipper hoitaakin yhteisöllisen osa-alueen mallikelpoisesti. Tulostauluja voi verrata ystävälistan ja maailmanlaajuisen sijoituksen lisäksi alueittain sekä Near-palvelulla, joka paljastaa lähiseudun kovimmat pistehait. Netin kautta pääsee jahtaamaan terroristeja myös kaverin kanssa yhteistyössä, mikä lisää mukavasti taktisuutta erilaisten hahmovalintojen kautta. Tosin ainakin julkisella puolella kannattaa seuranhakuun varata aikaa, sillä innokkaita kanssaräiskijöitä ei ole linjoilla kuin harvakseltaan. Kun parinmuodostus vihdoin natsaa, tekniikka pelaa kuitenkin muilta osin moitteettomasti. 

Kontrollit toimivat mainiosti. Analogitattien aavistuksen kömpelöä tuntumaa kompensoidaan tähtäysavustuksella sekä riittävän verkkaisella tahdilla. Pääosumien napsiminen onnistuu vaivattomasti pienellä harjoittelulla, mutta räiskintää ei helpoteta liiaksi. Napin painalluksella heittäydytään lähimmän laatikon taakse suojaan. Mekaniikka toimii, vaikka sulavuudessa ei aivan genren huippunimien tasolle ylletäkään. Lähitaisteluissa puolestaan auttaa sotilaan uskollinen puukko, joka mahdollistaa vaimentimen ohella hiljaisemmat tapot. Kosketusnäyttöä käytetään näppäinten tukena esimerkillisesti hyödyksi. Ruutua painamalla heitetään kranaatteja, ladataan ase, puretaan räjähteitä ja tarkennetaan tähtäystä. Ominaisuus ei tunnu päälle liimatulta, sillä näytöllä loogisiin paikkoihin sijoitetut ikonit helpottavat aidosti pelaamista. Vaikka kenttiä vyörytetään yksinäisenä sotilaana, taktinen ajattelu nousee huippurefleksejä tärkeämpään rooliin. Sankari saattaa heittää lusikan nurkkaan jo yhdestä vihollisen sarjasta, joten varovaisuus ja suojien aktiivinen hyödyntäminen kannattaa.

Liikkuvan räiskijän paras kaveri

Unit 13 ei häikäise graafisesti, mutta Zipperin kädenjäljestä on vaikea keksiä varsinaista moitittavaa. Suurimmat kehut menevät sankareiden yksityiskohtaiselle hahmomallinnukselle. Vihollislaumat sitä vastoin erottuvat toisistaan lähinnä erivärisillä päähineillä, eivätkä ympäristötkään tarjoa mitään järin mielikuvituksellisia näkymiä. Kliseiset Lähi-idän markkinapaikat ja tuhanteen kertaan nähdyt sotilastukikohdat tulevat turhankin tutuiksi. Äänimaailma onnistuu vakuuttamaan paremmin. Tunnelmallinen konemusiikki nostaa sykettä tarvittaessa, ja aseet kuulostavat yhtä hyviltä kuin kotikonsoleiden korkeamman profiilin räiskinnöissä. Kuulokkeilla pelaaminen kannattaa, sillä esimerkiksi miinojen havaitsemisessa audiovihjeet nousevat tärkeään rooliin. Muiden Sonyn julkaisemien Vita-pelien tapaan Unit 13 on suomeksi lokalisoitu. Hyvää alkuperäisääninäyttelyä ei ole onneksi lähdetty korvaamaan kotimaisella versiolla, sillä käännökset hoidetaan tekstityksen avulla.

Lukuisista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta täydelliseen nappisuoritukseen ei ylletä. Suurin yksittäinen ongelma on mielikuvituksen ja vaihtelun puute kenttäsuunnitellussa. Samoja maisemia kierrätetään liiaksi ainoastaan tavoitteita ja vihollisten sijaintia muuttamalla. Tämä on ymmärrettävää päivittäishaasteissa, mutta muualla toisto häiritsee. Sama pätee turhan geneerisiin vastustajiin, joiden puolustukseksi täytyy tosin mainita loogisesti toimiva tekoäly. Kokonaisuutena Zipper onnistuu kuitenkin hyvin ensimmäisessä Vita-teoksessaan. Erityisesti vahvalla kilpailuvietillä varustettujen genren ystävien kannattaa tutustua pelin pistejahdilla kuorrutettuun maailmaan. Unit 13 toimii parhaiten lyhyissä kentän tai parin pätkissä koettuna pikaviihteenä, jollaiseksi se on pohjimmiltaan tarkoitettu. Reissuilla mukana kulkevaa laaturäiskintää etsivälle on vaikea keksiä parempaa vaihtoehtoa tällä hetkellä.